Olen 60 vuotta lähestyvä yrittäjämies, jolla parisuhde- ja perheasiat ovat kunnossa. Mutta yksi asia on vaivannut minua pitkään. Rakas "harrastuykseni", oluen iltalitkiminen, on muuttunut minulle "painajaiseksi" josta haluan eroon.
(Määrät ovat tietenkin vuosien saatossa lisääntyneet muutamasta oluesta useaan).
Työni yrittäjänä olen kuitenkin hoitanut moitteettomati, poissaoloja eikä liiemmälti krapulapäiviäkään ole harrastukseni takia ollut. Läheiseni eivät koskaan ole puuttuneet asiaan millään tavalla. Heitä se ei (ehkä) ole niin paljon härinnyt, mutta itseäni kyllä, sillä tiedän olevani riippuvainen iltajuomisestani! Olen yrittänyt monta kertaa päästä tavastani irti, mutta en ole onnistunut.

Olisiko hypnoositerapiasta apua tähän vaivaan.

Hei Hugo!

Toivottavasti luet tämän, vaikka omasta kirjoituksestasi on jo kauan.

Voisin kertoa oman tarinani eli miesvainajani tarinan. Oltiin lähes 30 vuotta yhdessä ja jo alusta lähtien hän joi minun mittapuuni mukaan liikaa. Mutta rakkaus..... se ei katso sellaista... ei edes varoita.

Pikkuhiljaa annokset nousivat ja juomisesta tuli päivittäistä. Viimeisinä vuosina 0,7 - 1 litra päivässä Koskenkorvaa. Vaivoja hänellä oli, mutta ne eivät estäneet juomista eikä hän niistä puhunut lääkärilleen. Työnsä hän hoiti silti kiitettävästi, koska työajat olivat hyvin vapaat. Riitti kun meni iltapäivällä töihin, joskus vähän aikaisemmin. Minä kirjoitin hänen lääkärilleen ja pyysin apua. Sukulaisiltakin pyysin apua. Kukaan ei voinut auttaa.

Avaamaton Antabus-purkki koristi hänen pöytäänsä kaksi viimeistä elinvuotta. Sitten yhtenä iltana tuli massiivinen sisäinen verenvuoto, johon hän kuoli seuraavana aamuna. Syy: maksakirroosi. Kropan varoitukset eivät menneet perille, mutta sitten kolahti kerralla viimeinen kolaus.

Erittäin surullista, että viina pilasi hyvän ihmisen ja hänen elämänsä. Myös minun elämäni "parhaat" vuodet. Minustakin oli vähällä tulla alkoholisti, mutta sitten päätin lopettaa - KERRALLA. Ja niinpä lopetin alkoholin käytön kerrasta poikki kokonaan -periaatteella jo mieheni elinaikana. Kaksi viikkoa lopettamisen jälkeen tapasin täysraittiin ihanan miehen, josta on nyt tulossa elämänkumppanini.

Tuosta omasta lopettamisestani voin sanoa, että se oli uskomattoman helppoa! Oikeasti en halunnut juoda, mutta jotenkin tavan vuoksi oli "pakko", koska siitä oli tullut "rutiinia" minulle.

Voi kuinka elämä on nyt ihanaa - leskenäkin, vaikka suren tietenkin miestäni. On ihanaa kävellä Alkon ohi, kun ei tarvitse mennä sisälle eikä kantaa selkä vääränä viinaa ja Cocista kotiin eikä tyhjiä pulloja takaisin. Olen vapaa kulkemaan ja lähtemään ja menemään autolla vaikka myöhään perjantai-iltana minne tahansa. Ja alkometristä tuli muinaismuisto. En aio enää ikinä kaataa alkoholipitoisia aineita suuhuni.

Minä pystyin tekemään tämän itse, ilman terapeutin apua. Suosittelen, että etsit lähimmän SHY-suggestoterapeutin ja varaat ajan. Juominen rajoittaa ja hallitsee. Juova ihminen ei ole muutenkaan vapaa, sillä juominen määrittää hyvin paljon hänen elämäänsä. Mietipä Hugo, millä tavoilla juominen määrittää Sinua! Sinun on muistettava käydä aina ostamassa juomasi, ja kun juot, et voi lähteä autolla ajamaan jne.... perheesi on vaikea puuttua asiaan, jos et itse halua muutosta.


Terv.
Alkoholistin raitis leski

Miten olisiko tuossa mahdollisesti apua minulle joka kärsin peliongelmasta? Olen jo kokeillut muita tapoja ja ajatus ei vaan lähde pois päästä enkä osaa määrittää miksi jatkan aina vaan..