Hypnologian keskustelualue :
Hypnologian keskustelualue
Allekirjoittaudun myös ongelmasta kärsiviin. Olen kokeillut propralia pari kertaa ja auttaa kyllä vaivaan! Sivuvaikutuksia, ilmeisesti siis lääkkeestä johtuvia, ovat olleet hikoilu, väsymys, suun kuivuminen ja pienet pään vihlonnat..mutta kaikki siedettävissä määrin hyötyihin nähden. Oireet on varmasti yksilöllisiä.
...Ja todellakin- kyllä suututtaa ihmiset, joilla on pokkaa tulla huomauttelemaan poskien sävystä, itse muistan tarkasti, jos joku on joskus asiasta huomauttanut ja kannan siitä pientä kaunaa, vaikken tahtoisi..Tuntuu todella pahalta, jos kokee olevansa haavoittuvaisimmillaan ja joku näpäyttää juuri siihen saumaan. Ei mikään ihme jos tollasesta jää ahdistuksia. Varmaankaan ei moni ymmärrä, miten inhottavaa se on, mutta tuskimpa siitä kukaan hyvää hyvyyttäänkään mainitsee..tuntuu että jos pitää tollasesta alkaa huomauttaan, se on vaan keino yrittää pönkittää omaa itteensä, kiinnittämällä huomiota toisten heikkouksiin. Ehkäpä just siks onkin varmaan tarpeen koittaa pistää toiselle samalla mitalla takasin, vaikka haluiskin vaan vajota maan alle.. ei anna toisen tarttua noin epäolennaiseen asiaan, tulee itselle olo, että on suoriutunu tilanteesta ja toinen ei saa puffattua omaa egoaan noin surkein perustein. Joskus ne on kavereita, jotka alkaa huomautteleen asiasta, mutta ei se sitä silti oikeuta, pakkohan se on tajuta, että ei se kivalta tunnu. Ja kavereita tai ei, ei sitä silläkään perusteella tarvi antaa anteeksi, että "toi ny vähän leikillään heitti, ei se varmaa tajunnu.." vaan mun mielestä siitä on oikeus pistää takasin, kyllä se raja on jonnekin vedettävä kavereidenkin kesken. Sitähän ihmiset aina tekee, testaa toistensa rajoja, kaikilla ne on kuitenkin hieman eri paikoissa..ja kun ne omat rajat selkeesti toisille näyttää, niin luulis, ettei tarvi enää niitä ylittää..
ok. menee romaaniksi ja alkaa eksyä aiheesta.
hengessä mukana.
Heippa kaikille!
Taas yksi punastelija löysi näille sivuille ja yllättyi..
Minä myös olen syönyt aikanaan Roaccutan-kuurin akneen. Huomasin, että meitä on aika monta. Finnit se kyllä vei pois, mutta alan uskoa, että sillä on yhteys voimakkaaseen punasteluun.. Se on kyllä niin vahva lääke, etten ihmettele jos se tekee pysyvästikin muutoksia ihon verenkiertoon. Itse olen saanut jonkin verran helpotusta tuosta Propralista. Välillä on kausia, että jännittää ja punastelee ihan hirveästi.Välillä taas on helpompaa.. emme siis ole tämän ongelman kanssa yksin, toivottavasti kaikki saavat tukea siitä
Itsellä on hyvin samanlaisia ongelmia, mutta punastuminen ei ole onneksi ongelma, saatika isossa mittakaavassa. Suurin ongelmani on selkeästi se, että en voi enää mitenkään vastata esimerkiksi vieraiden ihmisten kritiikkiin (pukeudun käytännöllisesti, eli pääosin armeijatavaraan), sillä silmiin nousee heti vedet. Tästä voi todellakin muodostua suuri ongelma, koska suunnittelen työskentelemistä ulkomailla ja etenkin englantia jokeltaessa tulee näitä kyseisiä ongelmia.
Alan todellakin kyllästyä näihin ongelmiin ja yritän pakottaa itseni aina hankaliin tilanteisiin. Osa on toiminut, mutta suurinosa ei, vaikka mitä tekisi. Nykyään paras keino tähän on ollut kiskaista lippa silmille ja talsia tuiman ilmeen kera ohi. Kunhan on tarpeeksi voimakkaat askeleet, niin piisaa itseluottamus juuri ja juuri siihen, ettei nouse vedet silmiin. Toinen tehokeino on ollut talvisin erittäin pitkä nahkatakki, herättää ihmisissä hyvin paljolti varovaisuutta, mikä on vaan aina parempi minun itsetunnolleni.
Minkäänlaisia tabletteja en ajatellut popsia, sillä luultavammin tuleva ammattini ei sitä tule hyväksymään. Lisäksi minulla on kovin huono muisti, joten harvoin sitä muistaisi ottaa moisia.
Mutta ehkä oudoin reaktio on usein kommentoitaessa hyvin ilkeästi (älkää käsittäkö väärin, en ole ilkeä ihminen) tutulle/kaverille, jolloin tulee lähes pyörtymisen tapainen olotila. Pää kevenee ja meinaa jalat lähteä alta, mitään ulospäin näkyvää ei tässä pitäisi olla, mutta todella häiritsevä tekijä. Onko tähän jotain tehokeinoja, muutoin kuin napit?
Olen myös käynyt jonkun tälläisen ihonhoitokuurin ihan nuorena, todennäköisesti ihan täysin turhaan.
Ihostani kuorittiin tuolloin jollain sitrushapolla kerroksia, joka on ihan takuuvarmasti herkistänyt verisuonten näkyvyyttä muutenkin ei vain punastellessa. On kuitenkin muistettava, että punastuminen on itseaiheutettua. Sen pohjalla on epävarmuus, pelko ihmisten ajatuksista.
En ole arka, tai pelkää keskustella ihmisten kanssa, mutta jos joku/jotkut keskittää kaiken huomionsa minuun en tiedä miten olla. Mitä he ajattelevat, katsovat, nauravatko he. Turhia pelkoja tavallisista ihmisistä.
Haastan itseni usein pelottaviin tilanteisiin, joista sitten poistun joko pää pystyssä tai häntä koipien välissä. Uskon, että ainoa keino punastelun voittamiseen on itsensä voittaminen. Meikin ja muut on ihan ok, jos niistä tulee apua. On kuitenkin muistettava, että punastelu on ihan tavallista. Moni kamppailee saman asian kanssa. Mulle usein käy niin että olen hetken punainen ja sitten se helpottaa. Ajattelen, että siinä se nyt oli, nyt voin olla normaali.
Koulussa kerran huomasin, miten yksi tyttö punastui ja ajattelin että voi kamala. Sitten tajusin ei tilanne muuttunut mitenkään, tilanne oli hänelle varmasti kamala, mutta kukaan ei käyttäytynyt eri tavalla. Eletään aikuisten maailmassa. Ei kukaan pidä sinua huonompana ihmisenä jos vaikka punastutkin.
Aion ehdottomasti kokeilla suggestiota! Se oli aivan loistava idea. Kokeilkaa muutkin. Rentoutuminen muutenkin on kaiken a ja o.
Älkää pelätkö punastumista. Antakaa sen olla ja muistakaa sen sijaan mitä tässä maailmassa tapahtuu ja miten hyvin asiat sinulla on. Arvomaailmojen tarkistus yleensä myös auttaa.
Minä punastun melkein aina jos vastaan kävelee joku käsittämättömän söötti mies, miten noloa se onkaan? Elämää vaan.
Jaksamista kaikille ja naurakaa se yleensä auttaa!
kannanottoja - sovelluksia - näkökulmia - kysymyksiä - ideoita - oivalluksia - ratkaisuja - mahdollisuuksia
Re: Punastelu
Kirjoittaja:
mansikka
()
Päiväys: marraskuu 29, 2005 09:18
Kärsin nuoruudessani aivan hirveästi punastelusta ja asiaa ei helpoittanut ollenkaan muiden jatkuva kiusaaminen koulussa. Opettajat osallistuivat myös omalla riemastuttavalla panoksellan
Punasteluni sai suhteettoman suuren mittakaavan elämässäni. Se rajoitti sosiaalista kanssakäymistäni ja pakenin lähes täydelliseen eristäyteneisyyteen.
Totuin olemaan aina hiljaa, vaikka sanottavaa oli paljon. Punastumminen hävetti niin nuorena niin pirusti.
Ei yhtään auttanut, vaikka joku sanoi, että aikaa myötä se helpottaa.
Kerran TAAS JÄLLEEN, kun omsta mielestäni helotin, kuin tulppaani (olin noin 25v) sattumalta, vasten tahtoani näin naamani, jota en todellakaan sillä hetkellä halunnut nähdä. Olin aivan normaalin värinen ja sekös oli itselleni ällistyksen aihe.
Minulla oli ainoastaa polttava tunne kasvoissani.
No, siitä puhumattomuudesta ja hiljaisuudesta taistelen edellenkin eroon, vaikka olen jo yli 50v. Olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa, että uskallan puhua isommassa joukossa. Jos elän 150-vuotiaaksi osaan ehkä pitää puheen pienelle joulkolle.
Kykyjä kyllä on on, mutta tuo hemmetin kammo jäi syvälle mieleen.
Kehotan kaikkia hakemaan ajoissa apua tuohon, ehkä muiden mielestä "pikkuongelmaan", ettei tarvitese kärvistellä vuosikymmeniä.
Punasteluni sai suhteettoman suuren mittakaavan elämässäni. Se rajoitti sosiaalista kanssakäymistäni ja pakenin lähes täydelliseen eristäyteneisyyteen.
Totuin olemaan aina hiljaa, vaikka sanottavaa oli paljon. Punastumminen hävetti niin nuorena niin pirusti.
Ei yhtään auttanut, vaikka joku sanoi, että aikaa myötä se helpottaa.
Kerran TAAS JÄLLEEN, kun omsta mielestäni helotin, kuin tulppaani (olin noin 25v) sattumalta, vasten tahtoani näin naamani, jota en todellakaan sillä hetkellä halunnut nähdä. Olin aivan normaalin värinen ja sekös oli itselleni ällistyksen aihe.
Minulla oli ainoastaa polttava tunne kasvoissani.
No, siitä puhumattomuudesta ja hiljaisuudesta taistelen edellenkin eroon, vaikka olen jo yli 50v. Olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa, että uskallan puhua isommassa joukossa. Jos elän 150-vuotiaaksi osaan ehkä pitää puheen pienelle joulkolle.
Kykyjä kyllä on on, mutta tuo hemmetin kammo jäi syvälle mieleen.
Kehotan kaikkia hakemaan ajoissa apua tuohon, ehkä muiden mielestä "pikkuongelmaan", ettei tarvitese kärvistellä vuosikymmeniä.
Re: Punastelu
Kirjoittaja:
Jeppe85w
()
Päiväys: joulukuu 07, 2005 09:27
Hei kaikki!
Jees sama ongelma täällä päin.
Olen 20v mies ja kyllä porukka lukee juuri minun "elämäntarinaani".Minulla tämä elämän rasittava jakso alko noin 13vuotiaana kun eräs luokan kovis misu huomatti poskieni helottavan punaisena,kesken tunnin.Ennen sitä hetkeä en ollut aikasemmin edes tiennyt aiheesta "punasteleminen" mitään.No siitä se sitten jatkui ankaralla kädellä,ja pikkuhiljaa koko luokka jo tiesi tästä miun herkästä punehtumisesta.Sitä on jatkunut jo 7-8vuotta ja edelleen se vaikeuttaa normaalia elämää ja sosiaalisia kanssakäymisiä monella tavalla. Toisaalta elämän haasteet kuten ammatin saaminen,armeija yms on hiukan antanut itseluottamusta mutta silti ei tästä vaivasta eroon pääse.En ole koskaan kokeillut mitään lääkkeitä tai pakkelia tai vastaavaa,olen vain helotellut punaisuuttani päivittäin siitä juuri sen pahemmin välittämättä.Toisaalta on jaksoja jolloin en punastu,toisinaan jopa 1-5minuutin välein tietyissä painostavissa olosuhteissa,kuten kavereitten kanssa ravintolassa tai sukulaisissa.En sitten tiedä kannattaisikohan alkaa käyttämään joitakin meikkejä,en ole tosiaan aikasemmin käyttäny mutta joskohan nyt ois korkea aika kokeilla. Haluaisin vielä tietää tosi mielipiteitä,että antaako tällaisten meikkien käyttö itsevarmuutta päästä yli tai ainakin helpottaa tätä kummalista vaivaa?
Jees sama ongelma täällä päin.
Olen 20v mies ja kyllä porukka lukee juuri minun "elämäntarinaani".Minulla tämä elämän rasittava jakso alko noin 13vuotiaana kun eräs luokan kovis misu huomatti poskieni helottavan punaisena,kesken tunnin.Ennen sitä hetkeä en ollut aikasemmin edes tiennyt aiheesta "punasteleminen" mitään.No siitä se sitten jatkui ankaralla kädellä,ja pikkuhiljaa koko luokka jo tiesi tästä miun herkästä punehtumisesta.Sitä on jatkunut jo 7-8vuotta ja edelleen se vaikeuttaa normaalia elämää ja sosiaalisia kanssakäymisiä monella tavalla. Toisaalta elämän haasteet kuten ammatin saaminen,armeija yms on hiukan antanut itseluottamusta mutta silti ei tästä vaivasta eroon pääse.En ole koskaan kokeillut mitään lääkkeitä tai pakkelia tai vastaavaa,olen vain helotellut punaisuuttani päivittäin siitä juuri sen pahemmin välittämättä.Toisaalta on jaksoja jolloin en punastu,toisinaan jopa 1-5minuutin välein tietyissä painostavissa olosuhteissa,kuten kavereitten kanssa ravintolassa tai sukulaisissa.En sitten tiedä kannattaisikohan alkaa käyttämään joitakin meikkejä,en ole tosiaan aikasemmin käyttäny mutta joskohan nyt ois korkea aika kokeilla. Haluaisin vielä tietää tosi mielipiteitä,että antaako tällaisten meikkien käyttö itsevarmuutta päästä yli tai ainakin helpottaa tätä kummalista vaivaa?
Re: Punastelu
Kirjoittaja:
yks punastelija
()
Päiväys: joulukuu 13, 2005 04:18
ois vähän kysyttävää hieman tosta porpral-lääkkeestä. saaks sitä noin vaan kun käy siellä lääkärissä ja kertoo punastelusta (jonka se myös todennäköisesti saa todeta itsekin)??? se tulis todella tarpeeseen. vastailkaa jos tiedätte. tän kanssa eläminen in yhtä tuskaa!
Re: Punastelu
Kirjoittaja:
Away
()
Päiväys: joulukuu 16, 2005 04:38
Moi kaikille. Olette kyselleet tuosta leikkauksesta, että miten se toimii. Olen nuori nainen ja itse leikkauksen läpikäyneenä ajattelin kertoa oman tarinani. Ja myös minä voin sanoa, että kaikkien teidän tarinat tuntuu kuin kertoisitte omasta elämästäni.
Punastelu alkoi joskus ala-asteella ja paheni yläasteella. Uuteen kouluun meno helpotti huomattavasti, sain olla juuri se joka halusinkin eikä punastumista ilmennyt. Kunnes sitten kerran punastuin tosi nolossa tilanteessa ja joku huomautti siitä ja kierre oli valmis... Minua ei punastuta ollenkaan vieraiden ihmisten seurassa! Hehän eivät minua tunne, joten voin vetää mitä tahansa roolia. Loppujen lopuksi se ei kuitenkaan ole rooli, se on sitä mitä oikeasti olen. Mutta sitten taas tuttujen seurassa, se kiusoittelu ja kaikki. Kokeilin myös hypnoosia, ei toiminut. Söin masennuslääkkeitä, vaikka en varsinaisesti ollut masentunut sekä Propraleja, joista en vieläkään ole ihan varma että sainko apua vai en. Esim. kauppaan meno oli ihan helppoa, mutta ei sitten enää siinä vaiheessa jos kaupan kassa oli joku tuttu! Poikaystävä oli ensimmäinen jolle uskalsin kertoa että mikä vaivaa. Hän vastasi, että kyllähän hänkin punastuu ja mikäs siinä nyt muka on niin paha. Niin, joskus toisten ongelmia on vaikea ymmärtää, varsinkin jos ongelma on sellainen joka ohjaa koko elämää. Hän ei ymmärtänyt, miksi en voinut lähteä joka kerta mukaan kun muut pitää hauskaa. Viinan voimin tietenkin kaikki oli helpompaa. Oli vaikea mennä valoisaan huoneeseen, esiintyminen olisi ollut helvettiä. Kaiken joutui aina suunnittelemaan sen mukaan, että onko tilanteessa mahdollista punastua, tai lähinnä siis "karata" tilanteesta. Uuteen työpaikkaan meno oli mukavaa, mutta kun siellä oli ollut vähän aikaa ja rupesi tutustumaan ihmisiin, oli työ lopetettava. Työpaikan ruokala oli pahin paikka. Koulut piti lopettaa kesken.
Sain kuulla että myös äidilläni oli sama tilanne. En kertonut hänelle että niin minullakin, sillä mitä harvempi ihminen asiasta tiesi, sitä helpompi mun oli olla.
Nyt olen 26-vuotias ja leikkauksessa kävin parisen vuotta sitten. Mitään sen parempaa mulle ei ole ikinä tapahtunut! Leikkaus toimi huimasti yli odotusten. Kyllä, se maksoi 6000€. Mutta se antaa mulle myös mahdollisuuden olla koko elämäni töissä ja tienata se summa moninkertaisesti takaisin. En ikipäivänä huomauttaisi toiselle hänen punastumisestaan, se tekee siitä vain pahempaa. Jos näen, että jollakin on vaikea tilanne, ei saa sanaa suustaan tms, niin olen ensimmäisen paikalla auttamassa. Nyt olen työssä, jossa esiinnyn päivittäin ja nautin siitä. Saan vihdoin olla täysin se mikä olen aina sisimmässäni ollutkin!
Punastelu alkoi joskus ala-asteella ja paheni yläasteella. Uuteen kouluun meno helpotti huomattavasti, sain olla juuri se joka halusinkin eikä punastumista ilmennyt. Kunnes sitten kerran punastuin tosi nolossa tilanteessa ja joku huomautti siitä ja kierre oli valmis... Minua ei punastuta ollenkaan vieraiden ihmisten seurassa! Hehän eivät minua tunne, joten voin vetää mitä tahansa roolia. Loppujen lopuksi se ei kuitenkaan ole rooli, se on sitä mitä oikeasti olen. Mutta sitten taas tuttujen seurassa, se kiusoittelu ja kaikki. Kokeilin myös hypnoosia, ei toiminut. Söin masennuslääkkeitä, vaikka en varsinaisesti ollut masentunut sekä Propraleja, joista en vieläkään ole ihan varma että sainko apua vai en. Esim. kauppaan meno oli ihan helppoa, mutta ei sitten enää siinä vaiheessa jos kaupan kassa oli joku tuttu! Poikaystävä oli ensimmäinen jolle uskalsin kertoa että mikä vaivaa. Hän vastasi, että kyllähän hänkin punastuu ja mikäs siinä nyt muka on niin paha. Niin, joskus toisten ongelmia on vaikea ymmärtää, varsinkin jos ongelma on sellainen joka ohjaa koko elämää. Hän ei ymmärtänyt, miksi en voinut lähteä joka kerta mukaan kun muut pitää hauskaa. Viinan voimin tietenkin kaikki oli helpompaa. Oli vaikea mennä valoisaan huoneeseen, esiintyminen olisi ollut helvettiä. Kaiken joutui aina suunnittelemaan sen mukaan, että onko tilanteessa mahdollista punastua, tai lähinnä siis "karata" tilanteesta. Uuteen työpaikkaan meno oli mukavaa, mutta kun siellä oli ollut vähän aikaa ja rupesi tutustumaan ihmisiin, oli työ lopetettava. Työpaikan ruokala oli pahin paikka. Koulut piti lopettaa kesken.
Sain kuulla että myös äidilläni oli sama tilanne. En kertonut hänelle että niin minullakin, sillä mitä harvempi ihminen asiasta tiesi, sitä helpompi mun oli olla.
Nyt olen 26-vuotias ja leikkauksessa kävin parisen vuotta sitten. Mitään sen parempaa mulle ei ole ikinä tapahtunut! Leikkaus toimi huimasti yli odotusten. Kyllä, se maksoi 6000€. Mutta se antaa mulle myös mahdollisuuden olla koko elämäni töissä ja tienata se summa moninkertaisesti takaisin. En ikipäivänä huomauttaisi toiselle hänen punastumisestaan, se tekee siitä vain pahempaa. Jos näen, että jollakin on vaikea tilanne, ei saa sanaa suustaan tms, niin olen ensimmäisen paikalla auttamassa. Nyt olen työssä, jossa esiinnyn päivittäin ja nautin siitä. Saan vihdoin olla täysin se mikä olen aina sisimmässäni ollutkin!
Re: Punastelu
Kirjoittaja:
Toivoa on todellakin
()
Päiväys: joulukuu 20, 2005 11:29
Hei teille kaikille!
olen kärsinyt monta vuotta samasta ongelmasta enemmän ja vähemmän. olen nyt 21-vuotias tyttö ja ongelma alkoi lukiossa. siihen varmasti on monta syytä miksi kaikki alkoi. monet tilanteet olivat niin hiostavia ka kuumottavia, että loppujen lopuksi jäin mielummin kotiin ja ahdistuin ja masennuin. välillä oli hyviäkin aikoja, mutta jotkut takaiskut masensivat kyllä ja paljon. mutta enpä nyt halua enempää omasta historiastani kertoa, sillä se on meillä kaikilla varmasti hyvin pitkälti samanlainen.
tavallaan on jollain tavalla lohduttavaa huomata, että en ole yksin ongelmani kanssa todellakaan, vaan minulla on monia kohtalotovereita. mutta syvästi minua ahdistaa se, kuinka lukossa ja masentuneita ihmiset tämän ongelman takia ovat. sosiaalinen elämä loppuu, pelko kasvaa ja ehkä koko elämänilo saataa mennä..mutta elämän ei ole tarkoitettu menevän niin.
sen tietää myös kaikkivaltias Jumala. Olen uskovainen ja olen saanut paljon apua ongelmaani Jumalalta. kun ei ole mitään toivoa, voi kaikki huolet jättää Jumalan hoidettavaksi. Ja Hän hoitaa ja vastaa.
Yksi esimerkki Raamatusta :
" Minä käännyin Herran puoleen ja hän vastasi minulle. Hän vapautti minut kaikesta pelosta. Ne, jotka katsovat häneen, säteilevät iloa, heidän kasvonsa ei punastu häpeästä. Minä olin avuton ja huusin apua. Herra kuuli minua ja pelasti minut kaikesta hädästä. Herran enkeli on asettunut vartioon. Hän suojaa niitä, jotka palvelevat herraa, ja pelastaa heidät. KAtsokaa, nähkää omin silmin! MAistakaa, katsokaa herran hyvyyttä! Onnelinen se, joka turvaa häneen. Pelätkää Herraa, te hänen pyhänsä! Mitään ei puutu niiltä, jotka häntä pelkäävät."
(Psalmi 34:5-10)
Herra haluaa teidät kaikki vapauttaa. Rukoilkaa Jeesusta teidän elämäänne, niin alatte nähdä muutoksia!! Se ei ole lyhyt, eikä helppo tie..Se vie koko elämän, mutta sitä valintaa ei tarvitse katua. Herra tuntee teidät kaikki ja teidän kaikki ongelmanne. Hän vain odottaa, että pääsisi auttamaan teitä, kunhan käännytte Hänen puoleen!
Olen päässyt niin paljon eteenpäin ongelmassani Herran johdatuksesta. Vielä en todellakaan ole valmis ongelmani kanssa, mutta Herra on johdattanut moniin hoitoihin niin paljon.
Haluan vain sanoa teille kaikille, joista tuntuu, että mitään toivoa ei ole, että sitä niin paljon on! Toivoa on aina! Tutustukaa Jumalaan ja rukoilkaa ja olkaa kärsivällisiä. Hän kyllä vastaa omalla tavallaan.
Siunausta teille kaikille, ja muistakaa, että Jeesus on kuollut kaikkien meidän sairauksien ja ongelmien puolesta!
Hyvää joulua ja muutoksellista ensi vuotta!!
olen kärsinyt monta vuotta samasta ongelmasta enemmän ja vähemmän. olen nyt 21-vuotias tyttö ja ongelma alkoi lukiossa. siihen varmasti on monta syytä miksi kaikki alkoi. monet tilanteet olivat niin hiostavia ka kuumottavia, että loppujen lopuksi jäin mielummin kotiin ja ahdistuin ja masennuin. välillä oli hyviäkin aikoja, mutta jotkut takaiskut masensivat kyllä ja paljon. mutta enpä nyt halua enempää omasta historiastani kertoa, sillä se on meillä kaikilla varmasti hyvin pitkälti samanlainen.
tavallaan on jollain tavalla lohduttavaa huomata, että en ole yksin ongelmani kanssa todellakaan, vaan minulla on monia kohtalotovereita. mutta syvästi minua ahdistaa se, kuinka lukossa ja masentuneita ihmiset tämän ongelman takia ovat. sosiaalinen elämä loppuu, pelko kasvaa ja ehkä koko elämänilo saataa mennä..mutta elämän ei ole tarkoitettu menevän niin.
sen tietää myös kaikkivaltias Jumala. Olen uskovainen ja olen saanut paljon apua ongelmaani Jumalalta. kun ei ole mitään toivoa, voi kaikki huolet jättää Jumalan hoidettavaksi. Ja Hän hoitaa ja vastaa.
Yksi esimerkki Raamatusta :
" Minä käännyin Herran puoleen ja hän vastasi minulle. Hän vapautti minut kaikesta pelosta. Ne, jotka katsovat häneen, säteilevät iloa, heidän kasvonsa ei punastu häpeästä. Minä olin avuton ja huusin apua. Herra kuuli minua ja pelasti minut kaikesta hädästä. Herran enkeli on asettunut vartioon. Hän suojaa niitä, jotka palvelevat herraa, ja pelastaa heidät. KAtsokaa, nähkää omin silmin! MAistakaa, katsokaa herran hyvyyttä! Onnelinen se, joka turvaa häneen. Pelätkää Herraa, te hänen pyhänsä! Mitään ei puutu niiltä, jotka häntä pelkäävät."
(Psalmi 34:5-10)
Herra haluaa teidät kaikki vapauttaa. Rukoilkaa Jeesusta teidän elämäänne, niin alatte nähdä muutoksia!! Se ei ole lyhyt, eikä helppo tie..Se vie koko elämän, mutta sitä valintaa ei tarvitse katua. Herra tuntee teidät kaikki ja teidän kaikki ongelmanne. Hän vain odottaa, että pääsisi auttamaan teitä, kunhan käännytte Hänen puoleen!
Olen päässyt niin paljon eteenpäin ongelmassani Herran johdatuksesta. Vielä en todellakaan ole valmis ongelmani kanssa, mutta Herra on johdattanut moniin hoitoihin niin paljon.
Haluan vain sanoa teille kaikille, joista tuntuu, että mitään toivoa ei ole, että sitä niin paljon on! Toivoa on aina! Tutustukaa Jumalaan ja rukoilkaa ja olkaa kärsivällisiä. Hän kyllä vastaa omalla tavallaan.
Siunausta teille kaikille, ja muistakaa, että Jeesus on kuollut kaikkien meidän sairauksien ja ongelmien puolesta!
Hyvää joulua ja muutoksellista ensi vuotta!!
Re: Punastelu
Kirjoittaja:
amelia
()
Päiväys: joulukuu 21, 2005 07:28
mistä sitä joe blanscon meikkivoidetta voi ostaa ja paljonko se maksaa??
olen alkanut punastelemaan paljon tänä syksynä,ja nyt se on jo todella pahaa,punastun vaikka kaverit puhuvat minulle,ja vain siksi,että ajattelen,että punastun ://
olen alkanut punastelemaan paljon tänä syksynä,ja nyt se on jo todella pahaa,punastun vaikka kaverit puhuvat minulle,ja vain siksi,että ajattelen,että punastun ://
Re: Punastelu
Kirjoittaja:
Miia
()
Päiväys: tammikuu 22, 2006 02:11
No hei!
Mä oon 13v tyttö ja eksyin sattumalta tänne palstalle... Ja kuten monet ovatkin sanoneet, että on todella hekpottavaa huomata näin paljon punastelijoita,
mukaanlukien myös minä! Koulussakin oli kerran joku esitelmä jonka esitin kahden muun tytön kanssa, tunsin punastuvani kuin paloauto. Ja totta kai siitä nyt joku esitelmän jälkeen sanoi: "Esitelmän alussa rupesit punasteleemaan yhä enemmän ja enemmän koko ajan tulit punaisemmaksi!" Vastasin siihen vain: No onkos se sulle sitte joku ongelma vai?" Kyllä tyyppi meni sen jälkeen hiljaseksi.. Voi herranjumala, mikä niitä jotakin -ei punastelevia ihmisiä vaivaa? Miksi niiden on pakko huomautella noista pikkuasioista, jonkun ihmisen ihonväristä? Ihan kuin minäkin menisin sanomaan jollekkin vähän tukevahkolle ihmiselle: "Hei kuule, tiiätkös että oot lihava?" Ihan niin kuin se henkilö ei itse tietäisi sitä. No mutta silti, jos joskus huomaatte punastuvanne, niin olkaa niinkuin ette edes huomaisi sitä! Ei mullekkaan olla pitkään aikaan huomautettu siitä, mitä nyt joskus välillä mutta ei muuta kuin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos!!! 
Tsemppiä kaikille "paloautoille!"
Mä oon 13v tyttö ja eksyin sattumalta tänne palstalle... Ja kuten monet ovatkin sanoneet, että on todella hekpottavaa huomata näin paljon punastelijoita,
mukaanlukien myös minä! Koulussakin oli kerran joku esitelmä jonka esitin kahden muun tytön kanssa, tunsin punastuvani kuin paloauto. Ja totta kai siitä nyt joku esitelmän jälkeen sanoi: "Esitelmän alussa rupesit punasteleemaan yhä enemmän ja enemmän koko ajan tulit punaisemmaksi!" Vastasin siihen vain: No onkos se sulle sitte joku ongelma vai?" Kyllä tyyppi meni sen jälkeen hiljaseksi.. Voi herranjumala, mikä niitä jotakin -ei punastelevia ihmisiä vaivaa? Miksi niiden on pakko huomautella noista pikkuasioista, jonkun ihmisen ihonväristä? Ihan kuin minäkin menisin sanomaan jollekkin vähän tukevahkolle ihmiselle: "Hei kuule, tiiätkös että oot lihava?" Ihan niin kuin se henkilö ei itse tietäisi sitä. No mutta silti, jos joskus huomaatte punastuvanne, niin olkaa niinkuin ette edes huomaisi sitä! Ei mullekkaan olla pitkään aikaan huomautettu siitä, mitä nyt joskus välillä mutta ei muuta kuin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos!!!
Tsemppiä kaikille "paloautoille!"
Re: Punastelu
Kirjoittaja:
Hanna
()
Päiväys: tammikuu 23, 2006 10:22
onko tällä Propral-lääkkeellä sivu tai-jälki vaikutuksia?
Re: Punastelu
Kirjoittaja:
mirkku
()
Päiväys: helmikuu 03, 2006 12:22
Allekirjoittaudun myös ongelmasta kärsiviin. Olen kokeillut propralia pari kertaa ja auttaa kyllä vaivaan! Sivuvaikutuksia, ilmeisesti siis lääkkeestä johtuvia, ovat olleet hikoilu, väsymys, suun kuivuminen ja pienet pään vihlonnat..mutta kaikki siedettävissä määrin hyötyihin nähden. Oireet on varmasti yksilöllisiä.
...Ja todellakin- kyllä suututtaa ihmiset, joilla on pokkaa tulla huomauttelemaan poskien sävystä, itse muistan tarkasti, jos joku on joskus asiasta huomauttanut ja kannan siitä pientä kaunaa, vaikken tahtoisi..Tuntuu todella pahalta, jos kokee olevansa haavoittuvaisimmillaan ja joku näpäyttää juuri siihen saumaan. Ei mikään ihme jos tollasesta jää ahdistuksia. Varmaankaan ei moni ymmärrä, miten inhottavaa se on, mutta tuskimpa siitä kukaan hyvää hyvyyttäänkään mainitsee..tuntuu että jos pitää tollasesta alkaa huomauttaan, se on vaan keino yrittää pönkittää omaa itteensä, kiinnittämällä huomiota toisten heikkouksiin. Ehkäpä just siks onkin varmaan tarpeen koittaa pistää toiselle samalla mitalla takasin, vaikka haluiskin vaan vajota maan alle.. ei anna toisen tarttua noin epäolennaiseen asiaan, tulee itselle olo, että on suoriutunu tilanteesta ja toinen ei saa puffattua omaa egoaan noin surkein perustein. Joskus ne on kavereita, jotka alkaa huomautteleen asiasta, mutta ei se sitä silti oikeuta, pakkohan se on tajuta, että ei se kivalta tunnu. Ja kavereita tai ei, ei sitä silläkään perusteella tarvi antaa anteeksi, että "toi ny vähän leikillään heitti, ei se varmaa tajunnu.." vaan mun mielestä siitä on oikeus pistää takasin, kyllä se raja on jonnekin vedettävä kavereidenkin kesken. Sitähän ihmiset aina tekee, testaa toistensa rajoja, kaikilla ne on kuitenkin hieman eri paikoissa..ja kun ne omat rajat selkeesti toisille näyttää, niin luulis, ettei tarvi enää niitä ylittää..
ok. menee romaaniksi ja alkaa eksyä aiheesta.
hengessä mukana.
Re: Punastelu
Kirjoittaja:
Pertta
()
Päiväys: helmikuu 13, 2006 09:14
Heips kaikille!!
Olen 22 ja videovuokraamossa töissä. Ja vielä aikas pienessä paikkakunnassa... Et varmasti kaikki tuntee/tietää sut..Ongelmana on kanssa toi punainen väri. Ja eikös olisi söpöä jos punastuessa vain posket ottaisivat vähän väriä..... Mutta kun ei. Meikä punastuu koko naamaa, korvia ja käsiä myöten. Sen huomaa aikas äkkiä itsekin.
Punastelu alkoi tietty ala-asteella , kun ensinmäiset esitelmät piti pitää tai jutella pojille..huh huh. Sitä oltiinkin sitten punajuuri tai paloauto. Olin tuohon aikaan todella ujo. Ylä asteella pääsin ujoudestani ja minusta kehkeytyikin melkoinen papupata.
Sekään ei silti vienyt punasteluani.
Vasta lukiossa sain hieman itsevarmuutta. En tiedä mistä se tuli, mutta kun salaa laittoi äidin joe blaskoa ja ajatteli olevansa sen alla suojassa... Se oikeasti auttoi. Kun saa hankittua itselleen näkymättömän maskin ja uskoo sen peittävän punastumisen, tekee ihmisen mieli loput. Pääsin tosissani eroon punastelusta hetkeksi, sain itsevarmuutta muiden kehuista ja suosio kasvoi. Se oli mukavaa. Tietenkin kiusalliset hetket pisti punaiseksi, mutta se oli vain suloista.
Nyt kun sitten on tultu aikuiseen ikään ja kiusalliset ja kaksimieliset jutut pitäisi ottaa kevyemmin... se on tehnyt revanssin. En ymmärrä mistä se taas on tullut. Jotenki olen menettänyt itsevarmuuttani ja ihmisille puhuminenkin tuntuu vaikealat. Ja sitä kuitenkin tässä työssä olisi tarkoitus tehdä.
Hauska juttu: No olin ihan tavallisena viikonloppuna töissä työkaverini kanssa ja paikalle kävelee virkapukuinen poliisi (tiedätte että joskus virkapuku tekee tehtävänsä) ja vielä hyvännäköinen... Poliisi ottaa esiin mustan nahkakotelon (lompakko) ja alkaa kaivaa kynää rintataskustaan: tulin hoitamaan sakkoa.... Meikä alkoi tietenkin heti kelaan viime päiviä, että olenko tehnyt jotain sakotettavaa, ja että mitä se tänne niitä tulee hoitaa... Siinä jos jossain alkaa puna nousta kasvoille... olin ihan öönä ja suu auki. Kunnes poliisi: niin mulla on ollut pari leffaa myöhässä ja nyt tulin maksamaan sen ne pois....No punanaamainen blondi ottaa ja tajuaa ja heittää ilmoille: AAAAAAAAHHHH...joo..tietty...kuus eurooo..
Tolle jutulle nauroin itsekin kun pollari oli lähteny, kunnes työkaverini: vittu sä oot aivan punainen. Osoittaa sormella ja nauraa.
....nyt ehkä tiedän mihin itseluottamiukseni on kadonnut. Työkaverini ovat ihmisiä, jotka eivät edes osaa punastua vaikka puhua pulputtavat kakkaa.
No mutta nauran mukana ja yritän taas etsiä itselleni naamiota.. vaikka paperipussi näin alkuun. Olen myös yksi teistä jotka käyttävät e-pillereitä ja punastuminen on tullut vasta lähiaikoina ja olen syönyt pillereitä pari vuotta. Tottakai ne vaikuttavat Ãhmiskehoon omalla tavallaan, kun eivät luonnolliseen aineenvaihduntaan kuulu..
No ainakin tällä purkauksella on tullut parempi olo. Ja voin todeta myös rusketuksen toimivan. Se nostaa itsetuntoa kun tietää olevansa ruskea, eikä muuksi muutu... Punastelemisiin.. Kiitos kaikille lukijoille..
Olen 22 ja videovuokraamossa töissä. Ja vielä aikas pienessä paikkakunnassa... Et varmasti kaikki tuntee/tietää sut..Ongelmana on kanssa toi punainen väri. Ja eikös olisi söpöä jos punastuessa vain posket ottaisivat vähän väriä..... Mutta kun ei. Meikä punastuu koko naamaa, korvia ja käsiä myöten. Sen huomaa aikas äkkiä itsekin.
Punastelu alkoi tietty ala-asteella , kun ensinmäiset esitelmät piti pitää tai jutella pojille..huh huh. Sitä oltiinkin sitten punajuuri tai paloauto. Olin tuohon aikaan todella ujo. Ylä asteella pääsin ujoudestani ja minusta kehkeytyikin melkoinen papupata.
Sekään ei silti vienyt punasteluani.
Vasta lukiossa sain hieman itsevarmuutta. En tiedä mistä se tuli, mutta kun salaa laittoi äidin joe blaskoa ja ajatteli olevansa sen alla suojassa... Se oikeasti auttoi. Kun saa hankittua itselleen näkymättömän maskin ja uskoo sen peittävän punastumisen, tekee ihmisen mieli loput. Pääsin tosissani eroon punastelusta hetkeksi, sain itsevarmuutta muiden kehuista ja suosio kasvoi. Se oli mukavaa. Tietenkin kiusalliset hetket pisti punaiseksi, mutta se oli vain suloista.
Nyt kun sitten on tultu aikuiseen ikään ja kiusalliset ja kaksimieliset jutut pitäisi ottaa kevyemmin... se on tehnyt revanssin. En ymmärrä mistä se taas on tullut. Jotenki olen menettänyt itsevarmuuttani ja ihmisille puhuminenkin tuntuu vaikealat. Ja sitä kuitenkin tässä työssä olisi tarkoitus tehdä.
Hauska juttu: No olin ihan tavallisena viikonloppuna töissä työkaverini kanssa ja paikalle kävelee virkapukuinen poliisi (tiedätte että joskus virkapuku tekee tehtävänsä) ja vielä hyvännäköinen... Poliisi ottaa esiin mustan nahkakotelon (lompakko) ja alkaa kaivaa kynää rintataskustaan: tulin hoitamaan sakkoa.... Meikä alkoi tietenkin heti kelaan viime päiviä, että olenko tehnyt jotain sakotettavaa, ja että mitä se tänne niitä tulee hoitaa... Siinä jos jossain alkaa puna nousta kasvoille... olin ihan öönä ja suu auki. Kunnes poliisi: niin mulla on ollut pari leffaa myöhässä ja nyt tulin maksamaan sen ne pois....No punanaamainen blondi ottaa ja tajuaa ja heittää ilmoille: AAAAAAAAHHHH...joo..tietty...kuus eurooo..
Tolle jutulle nauroin itsekin kun pollari oli lähteny, kunnes työkaverini: vittu sä oot aivan punainen. Osoittaa sormella ja nauraa.
....nyt ehkä tiedän mihin itseluottamiukseni on kadonnut. Työkaverini ovat ihmisiä, jotka eivät edes osaa punastua vaikka puhua pulputtavat kakkaa.
No mutta nauran mukana ja yritän taas etsiä itselleni naamiota.. vaikka paperipussi näin alkuun. Olen myös yksi teistä jotka käyttävät e-pillereitä ja punastuminen on tullut vasta lähiaikoina ja olen syönyt pillereitä pari vuotta. Tottakai ne vaikuttavat Ãhmiskehoon omalla tavallaan, kun eivät luonnolliseen aineenvaihduntaan kuulu..
No ainakin tällä purkauksella on tullut parempi olo. Ja voin todeta myös rusketuksen toimivan. Se nostaa itsetuntoa kun tietää olevansa ruskea, eikä muuksi muutu... Punastelemisiin.. Kiitos kaikille lukijoille..
Re: Punastelu
Kirjoittaja:
Ihku
()
Päiväys: maaliskuu 03, 2006 12:36
Täällä ilmoitautuu yksi lisää suureen joukkoonne...
Olen kärsinyt punastumisesta jo 6 vuotta, välillä pahempana ja välillä lievempänä. Lääkkeinä mulla on Propral ja Xanor, mutta valitettavasti teho on heikentynyt tosi paljon ja ei voi luottaa siihe että ei punastu. Onko kellään muulla ongelmana sitä että tulee kuuma? Ite nimittäin punastun ja mulle tulee todella kuuma. Eli joudun aina pukeutuu ohuisiin paitoihin siltä varalta että jos tulee ahdistava tilanne niin mulle ei tulis niin kuuma ja muutoin tietty palelen. Heti jos mulle tulee kuuma niin punastun todella paljon helpommin! Olenpa muuten valinnut ammattinikin niin etten joudu ruokatunnille/kahville toisten seurassa... Hullua!!!
Nyt olen sitten koittanut saada tietoa stressihermonsalpaus laikkauksesta ja tod.näk siihen menen, jos vaan vakuutus kyseisen operaation kattaa... Joten kaikki tieto kyseisestä operaatiosta kiinnostaa!
Tsemppiä ja jaksamista kaikille kohtalotovereille!
Olen kärsinyt punastumisesta jo 6 vuotta, välillä pahempana ja välillä lievempänä. Lääkkeinä mulla on Propral ja Xanor, mutta valitettavasti teho on heikentynyt tosi paljon ja ei voi luottaa siihe että ei punastu. Onko kellään muulla ongelmana sitä että tulee kuuma? Ite nimittäin punastun ja mulle tulee todella kuuma. Eli joudun aina pukeutuu ohuisiin paitoihin siltä varalta että jos tulee ahdistava tilanne niin mulle ei tulis niin kuuma ja muutoin tietty palelen. Heti jos mulle tulee kuuma niin punastun todella paljon helpommin! Olenpa muuten valinnut ammattinikin niin etten joudu ruokatunnille/kahville toisten seurassa... Hullua!!!
Nyt olen sitten koittanut saada tietoa stressihermonsalpaus laikkauksesta ja tod.näk siihen menen, jos vaan vakuutus kyseisen operaation kattaa... Joten kaikki tieto kyseisestä operaatiosta kiinnostaa!
Tsemppiä ja jaksamista kaikille kohtalotovereille!
Re: Punastelu
Kirjoittaja:
tomaatti
()
Päiväys: maaliskuu 17, 2006 08:56
joo no sama ongelma tääläkin. mää punastun aina jos joku "ei tuttu" sanoo mulle jotain ihan tyhmääkin esim. mitäs sulle kuuluu? ennen en punastunut tuttujen edessä mutta nykyään nolostun jo äitinikin edessä!! en oikeesti kestä tätä enään! tänäänkin punastuin ihan hetki sitten äitini edessä ja juoksin vessaan itkemään koska hävetti niin paljon. pystyykö siitä vaivasta pääseen eroon ilman lääkäreitä/psykiatreja? ja pitääkö niihin lääkkeisiin olla resepti? en millään kehtaisi mennä lääkäriin.
Re: Punastelu
Kirjoittaja:
Onneton
()
Päiväys: maaliskuu 20, 2006 01:37
Mä olen todella kyllästynyt tähän ainaiseen ongelmaan. Se on kai todella harvinaista. Sen kiusallisuuden voi ymmärtää vain se jolla on sama ongelma!
Mutta mulla on paha tilanne. Täytän vasta 14, ja punastelen silti koko ajan. Sitä ei ollut ala-asteella ollenkaan, eikä ilmiötä tule ennen kuin tiettyjen ihmisten yhteydessä, eli kaveriporukassa jossa liikun!
Asian ei tarvitse olla mikään ihmeellinen. Jos joku koulussa kysyy vaikka lainaksi saksia tai liimaa, niin heti se alkaa. Vaikka siihen ei olisi mitään ihmeellisempää syytä. Tätä ei tapahdu vieraiden tai puolivieraiden kanssa, eikä myöskään kotona tai parhaan kaverini seurassa.
Mistä se johtuu, miten pääsisin siitä eroon? Esitelmät ovat aivan kauheita. En voi kertakaikkiaan puhua luokan edessä, koska menen niin paniikkiin ettei ole tosikaan. En kestä sitä kun kaikki ihmiset tuijottavat hiljaa suoraan muhun päin ja opettaja samoin.
Miten pääsisin tästä eroon? Se on todellakin suuri ongelma ja rajoittaa elämääni. Äitini tuskin ostaa lääkkeitä siihen vaivaan, koska väittää sen menevän murrosiän mukana ohi. Mutta se on pitkä aika, ja tämä asia estää kouluarvosanoja nousemasta! Sillä vaikka tietäisinkin jotain, en kehtaa vastata. Koska punastun.
Help! Kiitos todella jos joku viitsii vastata.
Mutta mulla on paha tilanne. Täytän vasta 14, ja punastelen silti koko ajan. Sitä ei ollut ala-asteella ollenkaan, eikä ilmiötä tule ennen kuin tiettyjen ihmisten yhteydessä, eli kaveriporukassa jossa liikun!
Asian ei tarvitse olla mikään ihmeellinen. Jos joku koulussa kysyy vaikka lainaksi saksia tai liimaa, niin heti se alkaa. Vaikka siihen ei olisi mitään ihmeellisempää syytä. Tätä ei tapahdu vieraiden tai puolivieraiden kanssa, eikä myöskään kotona tai parhaan kaverini seurassa.
Mistä se johtuu, miten pääsisin siitä eroon? Esitelmät ovat aivan kauheita. En voi kertakaikkiaan puhua luokan edessä, koska menen niin paniikkiin ettei ole tosikaan. En kestä sitä kun kaikki ihmiset tuijottavat hiljaa suoraan muhun päin ja opettaja samoin.
Miten pääsisin tästä eroon? Se on todellakin suuri ongelma ja rajoittaa elämääni. Äitini tuskin ostaa lääkkeitä siihen vaivaan, koska väittää sen menevän murrosiän mukana ohi. Mutta se on pitkä aika, ja tämä asia estää kouluarvosanoja nousemasta! Sillä vaikka tietäisinkin jotain, en kehtaa vastata. Koska punastun.
Help! Kiitos todella jos joku viitsii vastata.
Re: Punastelu
Kirjoittaja:
israel
()
Päiväys: maaliskuu 28, 2006 02:56
söin nuorempana akneen roaccutan kuurin ja olen nykyään samaa jengiä ko te. ajattelin mennä stressihermon salpaukseen. kertokaa ihmeessä jos on kokemuksia. ja jos jollakin on hyviä vinkkejä - ei pelkästää punasteluun - vaan myös jatkuvasti punoittaviin kasvoihin, voiteita tms. niin kertokaa.
Re: Punastelu
Kirjoittaja:
tassu
()
Päiväys: huhtikuu 04, 2006 02:51
auttaskohan tatuoinnin peittävä meikkivoide? En oo ite sitä testannu kun makso jotai 50 euroo.. ite yritän laittaa aina paksun kerroksen meikkiä ennen esitelmää ja hiuksia poskille nii punasuus ei näkyis nii helposti
tuosta propralista nii kirjottaako lääkärit helposti reseptejä siihen? ja saiskohan reseptin koululääkäriltä.. aikasemmin oon vaan kärsiny kaikki kouluajat ja hermoillu jatkuvasti mutta nyt päätin että se saa loppua. aiemmin en ollut mistään lääkkeistä kuullutkaan, mutta onneksi selailin näitä palstoja. enää esiintyminen ja lääkkeiden hankkiminenkaan ei hävetä koska on näin paljon kohtalotovereita.
kenellekään ei oikeen voi näistä asioista puhua kun kaverit ja luokkakaverit on tosi rohkeita ja kaikki vaan sanoo että eihän esitelmissä oo mitään jännittämisen aihetta. ei kaikki ihmiset ymmärrä miten kamalalta esiintyminen voi tuntua, siitähän murehtii jo viikkoja etukäteen. tälläisistä asioista täytyisi puhua julkisesti enemmän ja koulujen täytyisi ottaa opetussuunnitelmissaan huomioon esitelmien pidot ja mahdolliset opiskelijoiden pelot niitä kohtaan. kaikissa kouluissa kun näyttää olevan pakko esiintyä eikä opettajille puhuminen auta. ja sama juttu tietty työpaikoilla.
mutta tsemppiä kaikille kaikki järjestyy, kyllä me selvitään!
tuosta propralista nii kirjottaako lääkärit helposti reseptejä siihen? ja saiskohan reseptin koululääkäriltä.. aikasemmin oon vaan kärsiny kaikki kouluajat ja hermoillu jatkuvasti mutta nyt päätin että se saa loppua. aiemmin en ollut mistään lääkkeistä kuullutkaan, mutta onneksi selailin näitä palstoja. enää esiintyminen ja lääkkeiden hankkiminenkaan ei hävetä koska on näin paljon kohtalotovereita.
kenellekään ei oikeen voi näistä asioista puhua kun kaverit ja luokkakaverit on tosi rohkeita ja kaikki vaan sanoo että eihän esitelmissä oo mitään jännittämisen aihetta. ei kaikki ihmiset ymmärrä miten kamalalta esiintyminen voi tuntua, siitähän murehtii jo viikkoja etukäteen. tälläisistä asioista täytyisi puhua julkisesti enemmän ja koulujen täytyisi ottaa opetussuunnitelmissaan huomioon esitelmien pidot ja mahdolliset opiskelijoiden pelot niitä kohtaan. kaikissa kouluissa kun näyttää olevan pakko esiintyä eikä opettajille puhuminen auta. ja sama juttu tietty työpaikoilla.
mutta tsemppiä kaikille
kaikki järjestyy, kyllä me selvitään!Re: Punastelu
Kirjoittaja:
Hentoinen
()
Päiväys: huhtikuu 24, 2006 11:29
Itse 26vee ja edelleen.. aina ja ikuisesti varmaan punastelija! Menee päiviä, jolloin se ei jaksa harmittaa niin paljon, mutta silti joka viikko (tai joka päivä, jos sattuu töissä olee) kokee sen inhottavan kiusallisen hetken tai useampia, kun tajuaa loistavansa kuuppa punaisena kilometrien päähän! No te kaikki varmasti tiedätte tunteen.. oikein alkaa odottaa ja pelkää sitä hetkeä ja silloinhan se pärstä etenkin loistaa! Ja hei... olen ammatiltani poliisi! Eikö ole tosi itsevarmuutta ja auktoriteettia uhkuva poliisi, joka änkyttää naama tulipunaisena. Ongelma on tietenkin vain lisääntynyt tämän ammatinvalinnan vuoksi. Ei vähiten sen takia, että päihteissä olevat asiakkaat huomaa sen takuuvarmasti, eikä mitenkään positiivisessa mielessä.. palautetta saa välittömästi! Vituttaa niin lujaa! Tämä punastelu on pilannut totaalisesti useita päiviä mun elämässä, murentaa itsetuntoa ja -varmuutta, rajoittaa sosiaalista elämää jne.
Mooonia konsteja olen kokeillut, mutta "sitä oikeaa" ja todella tepsivää vielä etsin. Propral 40mg:kään ei auta mulla, koska kuulin kerran tämän lääkkeen vaikutuksen alla asiakkaalta, kuinka olen punainen, että sen jälkee jäi se lääke. Ja sehän hidastaa sykettä ihan pirusti! Mitkään lupaavimmatkaan peitevoiteet ei ole peittäneet rajua punastumista, vaan päinvastoin tekee typerän näköiseksi, kun naamasta tulee muuten niin kalpea ja maskimainen mutta punastuessa läikikäs, vaik yrittää miten tasaisesti levittää. Ja toisaalta en haluaisi meikata vaan olla ihan naturelli.
Pitänee alkaa säästää siihen stressihermonsalpaus leikkaukseen. Ehkä muutaman vuoden päästä olisi varaa. Olis niin ihanaa, kun tätä ei tarvitsisi enää murehtia!
Tämä punastelu on pilannut totaalisesti useita päiviä mun elämässä, murentaa itsetuntoa ja -varmuutta, rajoittaa sosiaalista elämää jne.
Mooonia konsteja olen kokeillut, mutta "sitä oikeaa" ja todella tepsivää vielä etsin. Propral 40mg:kään ei auta mulla, koska kuulin kerran tämän lääkkeen vaikutuksen alla asiakkaalta, kuinka olen punainen, että sen jälkee jäi se lääke. Ja sehän hidastaa sykettä ihan pirusti! Mitkään lupaavimmatkaan peitevoiteet ei ole peittäneet rajua punastumista, vaan päinvastoin tekee typerän näköiseksi, kun naamasta tulee muuten niin kalpea ja maskimainen mutta punastuessa läikikäs, vaik yrittää miten tasaisesti levittää. Ja toisaalta en haluaisi meikata vaan olla ihan naturelli.
Pitänee alkaa säästää siihen stressihermonsalpaus leikkaukseen. Ehkä muutaman vuoden päästä olisi varaa. Olis niin ihanaa, kun tätä ei tarvitsisi enää murehtia!
Re: Punastelu
Kirjoittaja:
Sini
()
Päiväys: toukokuu 14, 2006 02:34
Hei kaikki kanssapunastelijat!
Olen aiemminkin tänne kirjoitellut ja saanut kaipaamaani tärkeää vertaistukea-kiitos kaikille!
Olen pitkään työelämässäni kärsinyt punastelusta ja nyt tällä viikolla sain palaverissa niin rankan punastumiskohtauksen yhdistettynä pulssin kiihtymiseen ja kuumotukseen että luulin menettäväni tajuni -lieneekö paniikkikohtaus? Jos olisin istunut oven vieressä oilisin karannut palaverista...valitettavasti istuin muiden ympäröimänä ja tuotin lämpöenergiaa pienen kylän viikon tarpeiksi
Siltä istumalta tilasin ajan lääkärille ja ensi viikolla pyydän jotain beetasalpaajaa. Tosin olen kokeillut sitä aiemminkin enkä pidä sivuvaikutuksista (hikoilu, huimaus).
Epätoivoissani kahlasin myös nettiä ja päädyin AKUPUNKTIOta käsitteleville sivuille. Onko kellään kokemusta akupunktion kokeilusta tähän vaivaan? Sillähän voidaan auttaa sympaattisen hermoston vaivoihin. Niin epätoivoinen olen että aion mennä kokeilemaan. Leikkaus kun ei tämänhetkisellä budjetilla ole mahdollinen...
jos vaikka jonain päivänä ei ahdistaisi mennä töihin...
Olen aiemminkin tänne kirjoitellut ja saanut kaipaamaani tärkeää vertaistukea-kiitos kaikille!
Olen pitkään työelämässäni kärsinyt punastelusta ja nyt tällä viikolla sain palaverissa niin rankan punastumiskohtauksen yhdistettynä pulssin kiihtymiseen ja kuumotukseen että luulin menettäväni tajuni -lieneekö paniikkikohtaus? Jos olisin istunut oven vieressä oilisin karannut palaverista...valitettavasti istuin muiden ympäröimänä ja tuotin lämpöenergiaa pienen kylän viikon tarpeiksi
Siltä istumalta tilasin ajan lääkärille ja ensi viikolla pyydän jotain beetasalpaajaa. Tosin olen kokeillut sitä aiemminkin enkä pidä sivuvaikutuksista (hikoilu, huimaus).
Epätoivoissani kahlasin myös nettiä ja päädyin AKUPUNKTIOta käsitteleville sivuille. Onko kellään kokemusta akupunktion kokeilusta tähän vaivaan? Sillähän voidaan auttaa sympaattisen hermoston vaivoihin. Niin epätoivoinen olen että aion mennä kokeilemaan. Leikkaus kun ei tämänhetkisellä budjetilla ole mahdollinen...
jos vaikka jonain päivänä ei ahdistaisi mennä töihin...
Re: RE: Punastelu
Kirjoittaja:
robe
()
Päiväys: toukokuu 26, 2006 01:37
jos tuon voi punastelun voi saada lopuun jollain kirurkisella konstilla niin kerro minille mikä se on kun saat selville
robe@paskanmyivat.com
-kohtalotoveri-
robe@paskanmyivat.com
-kohtalotoveri-
Re: Punastelu
Kirjoittaja:
rokkisika
()
Päiväys: toukokuu 30, 2006 02:53
Moi vaan!
mäkin ilmottaudun tähän "punastelija klubiin". Mä oon 22wee poikanen ja oon kärsiny tota punastelua ja hikoilua 11-12 vuotta. Välillä on ollu tosi hyviä hetkiä ja olo ollu tosi vahva, mut sit joskus tulee "turpiin oikeen kunnolla" ja oon viikkotolkulla surenu itseäni kun oon punottanu kuin keitetty rapu!!
Onneks oon sellases keikkatyössä jossa on aika kiireistä eikä tarvi murehtia siviilijuttuja senkun vaan hoitaa hommansa mahollisimman nopeesti. Siinä punastelut ja häpeäntunteet unohtuu Siitä on pikkasen saanu apua kun en edes aina muista punasteluani
Mulla oli yläasteelta lukioo asti punastelu tosi suurena ongelmana. Esitelmät, keskustelut opettajan kaa, viittaaminen, oman mielipiteen sanominen yms. oli ihan yhtä tuskaa. Myös ruokailut ja kahvitauot oli ihan kauheita ja puhumattakaa jos mukana oli naisseuraa..mä hikoilin joka tilanteessa ja helahdin heti punaseks jos multa joku kysy jotain...kauheita muistoja!!!
En oo koskaa kokeillu mitää lääkintäjuttuja ongelmaani, ainoastaan vaan puhunut muutamalle hyvälle kaverille ja se on jossain määrin helpottanu! Kannattaa puhua kavereille ja ehkä huomaat että et todellakaan ole ainoa paloauto! Muakin on todella paljon helpottanu kun olen lukenut muiden kokemuksia ja jopa olen nauranut positiivisessa mielessä koska "meillä" kaikilla on niin samanlaiset kauhukokemukset "kuumista tilanteista".
Pidetään mieli virkeänä ja ei eristäydytä koteihimme vaan kohdataan vaikeat tilanteet, koska eihän ne "pelottavat" ihmiset meitä sen takia syö jos punastellaa! Tsemppiä kaikille!!
mäkin ilmottaudun tähän "punastelija klubiin"
. Mä oon 22wee poikanen ja oon kärsiny tota punastelua ja hikoilua 11-12 vuotta. Välillä on ollu tosi hyviä hetkiä ja olo ollu tosi vahva, mut sit joskus tulee "turpiin oikeen kunnolla" ja oon viikkotolkulla surenu itseäni kun oon punottanu kuin keitetty rapu!!
Onneks oon sellases keikkatyössä jossa on aika kiireistä eikä tarvi murehtia siviilijuttuja senkun vaan hoitaa hommansa mahollisimman nopeesti. Siinä punastelut ja häpeäntunteet unohtuu
Siitä on pikkasen saanu apua kun en edes aina muista punasteluani
Mulla oli yläasteelta lukioo asti punastelu tosi suurena ongelmana. Esitelmät, keskustelut opettajan kaa, viittaaminen, oman mielipiteen sanominen yms. oli ihan yhtä tuskaa. Myös ruokailut ja kahvitauot oli ihan kauheita ja puhumattakaa jos mukana oli naisseuraa..mä hikoilin joka tilanteessa ja helahdin heti punaseks jos multa joku kysy jotain...kauheita muistoja!!!
En oo koskaa kokeillu mitää lääkintäjuttuja ongelmaani, ainoastaan vaan puhunut muutamalle hyvälle kaverille ja se on jossain määrin helpottanu! Kannattaa puhua kavereille ja ehkä huomaat että et todellakaan ole ainoa paloauto! Muakin on todella paljon helpottanu kun olen lukenut muiden kokemuksia ja jopa olen nauranut positiivisessa mielessä koska "meillä" kaikilla on niin samanlaiset kauhukokemukset "kuumista tilanteista"
.
Pidetään mieli virkeänä ja ei eristäydytä koteihimme vaan kohdataan vaikeat tilanteet, koska eihän ne "pelottavat" ihmiset meitä sen takia syö jos punastellaa! Tsemppiä kaikille!!
Re: Punastelu
Kirjoittaja:
Veeruska
()
Päiväys: kesäkuu 03, 2006 06:10
Heippa kaikille!
Taas yksi punastelija löysi näille sivuille ja yllättyi..
Minä myös olen syönyt aikanaan Roaccutan-kuurin akneen. Huomasin, että meitä on aika monta. Finnit se kyllä vei pois, mutta alan uskoa, että sillä on yhteys voimakkaaseen punasteluun.. Se on kyllä niin vahva lääke, etten ihmettele jos se tekee pysyvästikin muutoksia ihon verenkiertoon. Itse olen saanut jonkin verran helpotusta tuosta Propralista. Välillä on kausia, että jännittää ja punastelee ihan hirveästi.Välillä taas on helpompaa.. emme siis ole tämän ongelman kanssa yksin, toivottavasti kaikki saavat tukea siitä
Re: Punastelu
Kirjoittaja:
Nuori mies
()
Päiväys: elokuu 16, 2006 12:30
Itsellä on hyvin samanlaisia ongelmia, mutta punastuminen ei ole onneksi ongelma, saatika isossa mittakaavassa. Suurin ongelmani on selkeästi se, että en voi enää mitenkään vastata esimerkiksi vieraiden ihmisten kritiikkiin (pukeudun käytännöllisesti, eli pääosin armeijatavaraan), sillä silmiin nousee heti vedet. Tästä voi todellakin muodostua suuri ongelma, koska suunnittelen työskentelemistä ulkomailla ja etenkin englantia jokeltaessa tulee näitä kyseisiä ongelmia.
Alan todellakin kyllästyä näihin ongelmiin ja yritän pakottaa itseni aina hankaliin tilanteisiin. Osa on toiminut, mutta suurinosa ei, vaikka mitä tekisi. Nykyään paras keino tähän on ollut kiskaista lippa silmille ja talsia tuiman ilmeen kera ohi. Kunhan on tarpeeksi voimakkaat askeleet, niin piisaa itseluottamus juuri ja juuri siihen, ettei nouse vedet silmiin. Toinen tehokeino on ollut talvisin erittäin pitkä nahkatakki, herättää ihmisissä hyvin paljolti varovaisuutta, mikä on vaan aina parempi minun itsetunnolleni.
Minkäänlaisia tabletteja en ajatellut popsia, sillä luultavammin tuleva ammattini ei sitä tule hyväksymään. Lisäksi minulla on kovin huono muisti, joten harvoin sitä muistaisi ottaa moisia.
Mutta ehkä oudoin reaktio on usein kommentoitaessa hyvin ilkeästi (älkää käsittäkö väärin, en ole ilkeä ihminen) tutulle/kaverille, jolloin tulee lähes pyörtymisen tapainen olotila. Pää kevenee ja meinaa jalat lähteä alta, mitään ulospäin näkyvää ei tässä pitäisi olla, mutta todella häiritsevä tekijä. Onko tähän jotain tehokeinoja, muutoin kuin napit?
Re: Punastelu
Kirjoittaja:
female
()
Päiväys: elokuu 20, 2006 03:08
minäkin jännitän liikaa eri tlanteissa,mutta e varsinaisesti pelkää meneväni niihin.
välillä en pysty tekemään mitään ilman että poskiani alkaa kuumottamaan ja yritän olla mahdollisimman vähän huomiota herättävä.
oikeasti olen rento ja rupattelen mitä sattuu,mutta varsinkin koulussa,jossa opiskelen,olen hiljainen hissukka.minulla on huono itsetunto,ja kuvittelen itseni huonommaksi,rumaksi ja naurettavaksi,vaikka olen saanut myös paljon positiivista ja kannustavaa palautetta itsestäni,en muista huomioida niitä samalla tavalla kuin sitä,että mokaan ja lehahdan punaiseksi.
olen yrittänyt jankuttaa itselleni,ettei muiden mielipiteillä ole mitään väliä ja jos joku ei jostain syystä minusta pidä,niin olkoot siiten niin.
ei ole ihme,että punastuu esim. esitelmän pidossa tai suuren ihmisjoukon keskellä,mutta kun paineita on jo pienessä luokassakin,jossa jännitän,että minun pitää tehdä jotain luokan katsoessa,tai että minulta kysytään jotain.
joskus punastun vain,koska ajattelen,että "olisipa hirveätä jos nyt punastun.silloin kaikki luulisivat sitä ja tätä",tai kaupassa sekä ruokalassa,kun tunnen ihmisten katseiden seuraavan minua(tai kuvittelen ainakin).
kai pelkään myös,että punastuessani muut ajattelevat että olen inhottava ja jo odottavat valmiiksi varmana siitä että punastun.
mutta olen yrittänyt olla rohkeasti mitä olen ja pitää mielessä niitä hyviä asioita,jotka ovat paljon tärkeämpä kuin poskieni väri!
välillä en pysty tekemään mitään ilman että poskiani alkaa kuumottamaan ja yritän olla mahdollisimman vähän huomiota herättävä.
oikeasti olen rento ja rupattelen mitä sattuu,mutta varsinkin koulussa,jossa opiskelen,olen hiljainen hissukka.minulla on huono itsetunto,ja kuvittelen itseni huonommaksi,rumaksi ja naurettavaksi,vaikka olen saanut myös paljon positiivista ja kannustavaa palautetta itsestäni,en muista huomioida niitä samalla tavalla kuin sitä,että mokaan ja lehahdan punaiseksi.
olen yrittänyt jankuttaa itselleni,ettei muiden mielipiteillä ole mitään väliä ja jos joku ei jostain syystä minusta pidä,niin olkoot siiten niin.
ei ole ihme,että punastuu esim. esitelmän pidossa tai suuren ihmisjoukon keskellä,mutta kun paineita on jo pienessä luokassakin,jossa jännitän,että minun pitää tehdä jotain luokan katsoessa,tai että minulta kysytään jotain.
joskus punastun vain,koska ajattelen,että "olisipa hirveätä jos nyt punastun.silloin kaikki luulisivat sitä ja tätä",tai kaupassa sekä ruokalassa,kun tunnen ihmisten katseiden seuraavan minua(tai kuvittelen ainakin).
kai pelkään myös,että punastuessani muut ajattelevat että olen inhottava ja jo odottavat valmiiksi varmana siitä että punastun.
mutta olen yrittänyt olla rohkeasti mitä olen ja pitää mielessä niitä hyviä asioita,jotka ovat paljon tärkeämpä kuin poskieni väri!
Re: Punastelu
Kirjoittaja:
Entinen Punastelija
()
Päiväys: elokuu 28, 2006 12:07
Joillekkin auttaa pelkkä beetasalpaaja, mutta paras lääke punastumisongelmaan on ns. SSRI-lääkkeet.
[fi.wikipedia.org]
Lukekaa tältä samalta keskustelualueelta aihe: "Punastumiseen auttoi lääke"
[www.hypnologia.com]
Kirjoitin siihen enemmän juttua minun punastumisongelmasta, jota nyt hoidetaan lääkkeellä.
[fi.wikipedia.org]
Lukekaa tältä samalta keskustelualueelta aihe: "Punastumiseen auttoi lääke"
[www.hypnologia.com]
Kirjoitin siihen enemmän juttua minun punastumisongelmasta, jota nyt hoidetaan lääkkeellä.
Re: Punastelu
Kirjoittaja:
Riitta
()
Päiväys: syyskuu 13, 2006 08:19
Hei!! Mulla on propral lääkiys.Mutta käytän sitä tosi harvoin ja pieniä eriä.Jossain vaiheessa käytin sitä aika säännöllisesti,mutta se lihottaa,se tekee niin huonon olon,että on muka nälkä kokoajan.Sitä ilmeisesti käytetään verenpaine lääkkeenä.
Olen tilannut ajan privatix hoitoon,menen 27.9 lääkärin vastaanotolle,katsotaan,mitä hän sanoo. Menisin mielelläni stressihermo salpaukseen.Se vaan on niin kallis.
En suosittele tuota lääkettä,ehkä kannattaa lääkärin kanssa puhua eka,mikä olis parempi vaihtoehto.Mutta ei mitään rauhottavia.Niihin jää koukkuun,nimimerkillä kokemusta on!!
Heippa!Voimia kaikille!!
Olen tilannut ajan privatix hoitoon,menen 27.9 lääkärin vastaanotolle,katsotaan,mitä hän sanoo. Menisin mielelläni stressihermo salpaukseen.Se vaan on niin kallis.
En suosittele tuota lääkettä,ehkä kannattaa lääkärin kanssa puhua eka,mikä olis parempi vaihtoehto.Mutta ei mitään rauhottavia.Niihin jää koukkuun,nimimerkillä kokemusta on!!
Heippa!Voimia kaikille!!
Re: Punastelu
Kirjoittaja:
Hasse
()
Päiväys: lokakuu 12, 2006 10:21
Hei,
itse olen 25 ja muuten sosiaalinen ja elämärikas ihminen, mutta alan saamaan pikkuhiljaa punastelusta tarpeekseni siitä syystä, että se selvästi rajoittaa elämääni. Olen yrittäny miettiä koska punastelu on alkanut ja tullu siihen tulokseen että sitä on kestänyt noin 5 vuotta. Nuorempana se tuntui jotenkin siedettävämmältä mutta nyt se alkaa olla äärimmäisen kiusallista ja mitä enemmän sitä miettii sen pahemmaksi tilanne muuttuu. Tosin syön probralia silloin tällöin kun tiedän joutuvani tosi koetukseen, ja se auttaakin tilapäisesti.
Lukemani perusteella tehokkain ratkasu lienee tuo stressihermon salpaus ja haluisin kysyä teiltä jotka olette nimenomaan punastukseen sen leikkauksen saaneet, niin miten normaali jännittämiselle käy leikkauksen jälkeen? Siis häviääkö siinä samalla kaikki "terve" jännittäminen niin että ei tunne enää koko jännittämisen tunnetta?
itse olen 25 ja muuten sosiaalinen ja elämärikas ihminen, mutta alan saamaan pikkuhiljaa punastelusta tarpeekseni siitä syystä, että se selvästi rajoittaa elämääni. Olen yrittäny miettiä koska punastelu on alkanut ja tullu siihen tulokseen että sitä on kestänyt noin 5 vuotta. Nuorempana se tuntui jotenkin siedettävämmältä mutta nyt se alkaa olla äärimmäisen kiusallista ja mitä enemmän sitä miettii sen pahemmaksi tilanne muuttuu. Tosin syön probralia silloin tällöin kun tiedän joutuvani tosi koetukseen, ja se auttaakin tilapäisesti.
Lukemani perusteella tehokkain ratkasu lienee tuo stressihermon salpaus ja haluisin kysyä teiltä jotka olette nimenomaan punastukseen sen leikkauksen saaneet, niin miten normaali jännittämiselle käy leikkauksen jälkeen? Siis häviääkö siinä samalla kaikki "terve" jännittäminen niin että ei tunne enää koko jännittämisen tunnetta?
Re: Punastelu
Kirjoittaja:
Hasse
()
Päiväys: lokakuu 13, 2006 02:24
Lisäisin vielä tuohon edelliseeni viestiin: minäkin olen syönyt roacuttan kuurin , vielä kahdesti ja tosiaan juuri edellisen kerran tuon viisi vuotta sitten kun muistan ensimmäisiä kertoja punastelusta olleen harmia. Sattumaa vai ei, sitä en tiedä, mutta se tästä nyt vielä puuttuisi että se on jonkun lääkkeen aiheuttamaa.
Samoin luin täältä monia konsteja jotka itsekin olen havainnut ajan myötä toimivan. Esimerkiksi tuo mainittu "pakoreitti" pointti on hyvin tuttu. Pelkästään ajatus siitä, että jostain tilanteesta voi poistua, tai viedä huomion muualle, rauhoittaa punastumisen pelkoa. Samoin mitä hämärämpi paikka sisätiloissa, sen pienempi pelko. Valaistuksella on muutenkin suuri merkitys, esim ulkona auringon valossa en ole punastunut varmaan ikinä, ja ulkona se on muutenkin paljon harvinaisempaa kuin sisällä. Samoin olen huomannut että jos esim jossain tilanteessa voi nojata naamaan, tai vaikka painaa vain kynällä ohimoon istuessaa palaverissa, se jostain kumman syystä auttaa. Ehkä siksi että huomio menee siihen painallus kohtaan. Siksi etsinkin aina tuolin jossa on noja kyynerpäälle, jolloinka kädellä pään tukeminen näyttää ihan normaalilta
Rusketus on kanssa yksi konsti. Pyrin kesällä viikko tolkulla kärventämään naamaa, että voi tosiaan elää täysillä sen pari kuukautta , jonka se rusketuksen turvaama tunne tuo.
Talvella taas monissa tilanteissa auttaa se, että olet juuri tullut pakkasesta sisään jolloinka ikäänkuin on lupa punastua, tämän ajatuksen turvin on helpompaa käydä pikaisesti kaupassa ja hoitaa muita vastaavia asioita, joka meitä punastelijoita kiusaa päivittäin. Myös tuulettimet tepsivät, esim kesällä työpaikalla tuuletin puhaltamaan naamaan niin ei vaan voi punastua.
Samoin muitten ihmisten asema/persoona vaikuttaa miten helposti niiden seurassa punastuu. Jotenkin jos huomaa olevansa "vahvojen" ihmisten seurassa, on punastuminen paljon todennäköisempää.
Itse punastumisesat vielä sellainen kysymys teille, onko teilläkin silleen että punastumisen jälkeen tulee paljon vahvempi olo, eikä edes pysty punastumaan sanotaanko esim varttituntiin uudestaan? Minulle käy usein niin että jännitän punastumista ja melkein toivon että se tulisikin jos on tullakseen , että pääsisin itse asiaan. Usein esim joku kysyy jotain, ihan mitä vaan, josta saattaa seurata punastuminen ja vaikeuksia puhua järkeviä. SItten se ilkeä 30 sec menee ohi ja on kuin olisi toinen mies kun tietää että ei voi punastua ihan heti.
Sitten hoidosta: Itse menin asiasta lääkäriin noin 2kk sitten. Suosittelen kaikille jotka miettivät asiaa yhtään , hakemaan apua. Ei siinä mitään voi menettää. Käyn nyt pienterapiassa (minä + lääkäri vain siis) ja syön probralia, ja se autaaa jonkun verran , niinkuin sanoin edellisessä viestissä. Terapia taas on enemmän henkisen avun saamista, jonka toimivuudesta en osaa sanoa vielä.
Olen kumminkin lukenut paljon viimeaikoina tästä punastumis-ongelmasta ja jotenkin en usko sen henkiseen voittamiseen, enkä siihen että se on syntynyt jostain lapsuuden ongelmasta, koska en näe että minulla olisi ollut mitenkään ihmeellinen lapsuus. Enemmänkin uskon siihen, minkä jostain luin, että meillä punastujilla on joku ihme extra kireä stressihermo, joka on koko ajan jossain valmiustilassa ja laukeaa punastumisena yms jännittämisenä sellaisissa aisoissa , joissa ei pitäisi. Siksi olen vakavissaan harkinnut leikkausta, ja todennäköisesti menenkin siihen vielä.
Vaikka järkeilen aina että punastuminen ei voi olla mikää maailman tärkein asia tai vaiva, tiedostan myös, että ilman punasteluani ja turhia jännittämisiä, pystyisin tekemään paljon enemmän asioita ja olemaan enemmän oma itseni.
Toimin nyttenkin yrittäjänä ja usein joudun esiintymään ja tuomaan itseäni esiin. En halua että ura tai mikään muukaan asia kärsii näin "typerän" ongelman takia, mutta jollei asialle tee mitään , niin siinä varmasti käy.
Älkää ihmeessä kukaan vaihtako alaa tai jättäkö asioita tekemättä tämän takia, se vain pahentaa tilannetta kun ajattelee jälkeenpäin että luovutin punastumisen takia. Päinvastoin , kerätkää erävoittoja pienistäkin asioista ja miettikää sitä niin , että periaatteessa se itse punastuminen ei haittaa yhtään mitään, VAAN SE, että jättää asioita tekemättä sen takia.
Samoin luin täältä monia konsteja jotka itsekin olen havainnut ajan myötä toimivan. Esimerkiksi tuo mainittu "pakoreitti" pointti on hyvin tuttu. Pelkästään ajatus siitä, että jostain tilanteesta voi poistua, tai viedä huomion muualle, rauhoittaa punastumisen pelkoa. Samoin mitä hämärämpi paikka sisätiloissa, sen pienempi pelko. Valaistuksella on muutenkin suuri merkitys, esim ulkona auringon valossa en ole punastunut varmaan ikinä, ja ulkona se on muutenkin paljon harvinaisempaa kuin sisällä. Samoin olen huomannut että jos esim jossain tilanteessa voi nojata naamaan, tai vaikka painaa vain kynällä ohimoon istuessaa palaverissa, se jostain kumman syystä auttaa. Ehkä siksi että huomio menee siihen painallus kohtaan. Siksi etsinkin aina tuolin jossa on noja kyynerpäälle, jolloinka kädellä pään tukeminen näyttää ihan normaalilta
Rusketus on kanssa yksi konsti. Pyrin kesällä viikko tolkulla kärventämään naamaa, että voi tosiaan elää täysillä sen pari kuukautta , jonka se rusketuksen turvaama tunne tuo.
Talvella taas monissa tilanteissa auttaa se, että olet juuri tullut pakkasesta sisään jolloinka ikäänkuin on lupa punastua, tämän ajatuksen turvin on helpompaa käydä pikaisesti kaupassa ja hoitaa muita vastaavia asioita, joka meitä punastelijoita kiusaa päivittäin. Myös tuulettimet tepsivät, esim kesällä työpaikalla tuuletin puhaltamaan naamaan niin ei vaan voi punastua.
Samoin muitten ihmisten asema/persoona vaikuttaa miten helposti niiden seurassa punastuu. Jotenkin jos huomaa olevansa "vahvojen" ihmisten seurassa, on punastuminen paljon todennäköisempää.
Itse punastumisesat vielä sellainen kysymys teille, onko teilläkin silleen että punastumisen jälkeen tulee paljon vahvempi olo, eikä edes pysty punastumaan sanotaanko esim varttituntiin uudestaan? Minulle käy usein niin että jännitän punastumista ja melkein toivon että se tulisikin jos on tullakseen , että pääsisin itse asiaan. Usein esim joku kysyy jotain, ihan mitä vaan, josta saattaa seurata punastuminen ja vaikeuksia puhua järkeviä. SItten se ilkeä 30 sec menee ohi ja on kuin olisi toinen mies kun tietää että ei voi punastua ihan heti.
Sitten hoidosta: Itse menin asiasta lääkäriin noin 2kk sitten. Suosittelen kaikille jotka miettivät asiaa yhtään , hakemaan apua. Ei siinä mitään voi menettää. Käyn nyt pienterapiassa (minä + lääkäri vain siis) ja syön probralia, ja se autaaa jonkun verran , niinkuin sanoin edellisessä viestissä. Terapia taas on enemmän henkisen avun saamista, jonka toimivuudesta en osaa sanoa vielä.
Olen kumminkin lukenut paljon viimeaikoina tästä punastumis-ongelmasta ja jotenkin en usko sen henkiseen voittamiseen, enkä siihen että se on syntynyt jostain lapsuuden ongelmasta, koska en näe että minulla olisi ollut mitenkään ihmeellinen lapsuus. Enemmänkin uskon siihen, minkä jostain luin, että meillä punastujilla on joku ihme extra kireä stressihermo, joka on koko ajan jossain valmiustilassa ja laukeaa punastumisena yms jännittämisenä sellaisissa aisoissa , joissa ei pitäisi. Siksi olen vakavissaan harkinnut leikkausta, ja todennäköisesti menenkin siihen vielä.
Vaikka järkeilen aina että punastuminen ei voi olla mikää maailman tärkein asia tai vaiva, tiedostan myös, että ilman punasteluani ja turhia jännittämisiä, pystyisin tekemään paljon enemmän asioita ja olemaan enemmän oma itseni.
Toimin nyttenkin yrittäjänä ja usein joudun esiintymään ja tuomaan itseäni esiin. En halua että ura tai mikään muukaan asia kärsii näin "typerän" ongelman takia, mutta jollei asialle tee mitään , niin siinä varmasti käy.
Älkää ihmeessä kukaan vaihtako alaa tai jättäkö asioita tekemättä tämän takia, se vain pahentaa tilannetta kun ajattelee jälkeenpäin että luovutin punastumisen takia. Päinvastoin , kerätkää erävoittoja pienistäkin asioista ja miettikää sitä niin , että periaatteessa se itse punastuminen ei haittaa yhtään mitään, VAAN SE, että jättää asioita tekemättä sen takia.
Re: Punastelu
Kirjoittaja:
norah
()
Päiväys: lokakuu 18, 2006 09:52
moikka! kohtalotoverit..eksyin sivulle etsimään samaiseen ongelmaan apua ja miten helpottunut olenkaan ongelman yleisyydestä.en tiedä mistä punasteluni johtuu, mutta edellä joku mainitsi häpeän ja lapsuudentraumat.ne voi hyvinkin pitää paikkaansa, ainakin lapsuudessa on minulla jonkin asteisia traumoja ja aina kun punastun tunnen häpeää. olen sosiaalinen ihminen, mutta sitä rajoittaa se että punastelen ihan ilman syytä..jotenkin odotan millon punastun tai että muut jotenki näkee lävitseni..minulle ominaisia tilanteita on kaupassa asiointi ja esitelmät, yleensä se että joudun huomion keskipisteeksi. olen myös kärsinyt masennuksesta punastelun vuoksi, mutta en ole kokeillut mitään lääkkeitä.sen sijaan eristäydyin ja sairastuin syömishäiriöön.nyt onneksi takaisin jaloillani ja ratkaisemassa ongelmaa, mikä olis pitänyt tehdä jo ajat sitten..=) voimia kaikille taistoon!
Re: Punastelu
Kirjoittaja:
Red Girl
()
Päiväys: lokakuu 26, 2006 04:00
Punastelen todella helposti. Sain masennukseen lääkettä Cipralex, toivottavasti auttais edes vähän tohon punasteluun. Kun ilmeisesti Cipralexin kans ei voi Propralia käyttää? Onko muilla kokemusta SSRI lääkkeistä, auttaako hyvin punasteluun? Max Factorin meikkivoide peittää mulla hyvin kasvojen punan mutta kun punastun nykyään enemmän kaulasta ja rintakehästä.
Syön e-pillereitä mut punastuminen oli vielä pahempaa nuorempana..
Koulussa jännitän ja punastelen enemmän kuin töissä esim. asiakaspalvelussa en enää niin paljon kuin ennen, joskus vuosia sitten en olisi voinut kuvitellakaan tekeväni asiakaspalvelutyötä.
Syön e-pillereitä mut punastuminen oli vielä pahempaa nuorempana..
Koulussa jännitän ja punastelen enemmän kuin töissä esim. asiakaspalvelussa en enää niin paljon kuin ennen, joskus vuosia sitten en olisi voinut kuvitellakaan tekeväni asiakaspalvelutyötä.
Re: Punastelu
Kirjoittaja:
Toisinaan tomaatti
()
Päiväys: marraskuu 16, 2006 10:32
Olen myös käynyt jonkun tälläisen ihonhoitokuurin ihan nuorena, todennäköisesti ihan täysin turhaan.
Ihostani kuorittiin tuolloin jollain sitrushapolla kerroksia, joka on ihan takuuvarmasti herkistänyt verisuonten näkyvyyttä muutenkin ei vain punastellessa. On kuitenkin muistettava, että punastuminen on itseaiheutettua. Sen pohjalla on epävarmuus, pelko ihmisten ajatuksista.
En ole arka, tai pelkää keskustella ihmisten kanssa, mutta jos joku/jotkut keskittää kaiken huomionsa minuun en tiedä miten olla. Mitä he ajattelevat, katsovat, nauravatko he. Turhia pelkoja tavallisista ihmisistä.
Haastan itseni usein pelottaviin tilanteisiin, joista sitten poistun joko pää pystyssä tai häntä koipien välissä. Uskon, että ainoa keino punastelun voittamiseen on itsensä voittaminen. Meikin ja muut on ihan ok, jos niistä tulee apua. On kuitenkin muistettava, että punastelu on ihan tavallista. Moni kamppailee saman asian kanssa. Mulle usein käy niin että olen hetken punainen ja sitten se helpottaa. Ajattelen, että siinä se nyt oli, nyt voin olla normaali.
Koulussa kerran huomasin, miten yksi tyttö punastui ja ajattelin että voi kamala. Sitten tajusin ei tilanne muuttunut mitenkään, tilanne oli hänelle varmasti kamala, mutta kukaan ei käyttäytynyt eri tavalla. Eletään aikuisten maailmassa. Ei kukaan pidä sinua huonompana ihmisenä jos vaikka punastutkin.
Aion ehdottomasti kokeilla suggestiota! Se oli aivan loistava idea. Kokeilkaa muutkin. Rentoutuminen muutenkin on kaiken a ja o.
Älkää pelätkö punastumista. Antakaa sen olla ja muistakaa sen sijaan mitä tässä maailmassa tapahtuu ja miten hyvin asiat sinulla on. Arvomaailmojen tarkistus yleensä myös auttaa.
Minä punastun melkein aina jos vastaan kävelee joku käsittämättömän söötti mies, miten noloa se onkaan? Elämää vaan.
Jaksamista kaikille ja naurakaa se yleensä auttaa!
Re: RE: Punastelu
Kirjoittaja:
retiisi
()
Päiväys: marraskuu 18, 2006 06:05
Olen kokeilut tuota kylmien käsien laittamista poskille, mutta minulla se vain pahentaa sitä. Ei se kylmästä johdu, vaan siitä että yritän peitellä sitä. Neuvoni on, että jos punastut, tule esiin, äläkä peittele sitä !
Tsemppiä (:
Tsemppiä (: