Hei!

Ongelmani on jatkuva punastelu ihan arkisissa ja normaaleissa tilanteissa. Olen ihan normaali muuten, en pelkää, ainakaan vielä, olla ihmisten kanssa tekemisissä. On tilanteita, joita olen huomannut vältteleväni ongelman takia. Välillä en viitsi lähteä ystävieni kanssa syömään, koska pelkään punastuvani aivan yllättäen. Esimerkiksi saatan punastua, jos joku kysyy missä olen tällä hetkellä töissä, tai ihan mitä tahansa arkista asiaa kysyttäessä. Eli aivan tavallinen kysymys, johon luulisi pystyvän normaalisti vastaamaan. Tilanne on sama riippumatta montako ihmistä on paikalla, voi sattua ihan parhaankin kaverin kanssa. Yleensä tietenkin isommissa porukoissa, ja kun huomio kohdistuu minuun. En kestä myöskään itseeni kohdistuvaa arvostelua, en hyvää enkä pahaa, punastumatta.Yleensä en pysty ennakoimaan tilannetta, missä tilanteissa punastun. Joskus taas tiedän, etten selviä tilanteesta millään ilman punastumista ja hikoilua. Esiintyminen voi mennä välillä hyvin, välillä siitä ei tule mitään. Olen kerran käynyt hypnoositerapiassa, mutta en kokenut siinä tilanteessa mitään. En päässyt rentoutuneeseen tilaan, eikä hoidosta ollut minulle mitään hyötyä. Olen yrittänyt hoitaa ongelmaa olemalle välittämättä siitä ja siitä miten ihmiset punastumiseeni (aivan oudoissa ja ihmeellisissä tilanteissa) suhtautuvat. Yleensä tietenkin yllättyneitä ja hämmentyneitä. En kuitenkaan jaksaisi elää ongelmani kanssa koko elämääni. Se tuntuu aika raskaalta ja rajoittavalta tekijältä. Haluaisin olla se vapautunut ja reipas ihminen, jonka tunnen sisälläni olevan.Kuinka monta hoitokertaa yleensä tälläisen ongelman ratkaisemiseen tarvitaan, ja kannattaako minun vielä yrittää tätä hoitomuotoa?

Punastelu rajoittaa monessa asiassa sosiaalista kanssakäymistä -vie itsetunnon alemmalle tasolle. Ärsyttävintä on todellakin se että saattaa punastua ilman mitään syytä, yksinkin omille ajatuksilleenkin, ja kun joku huomauttaa asiasta, silloin tekisi mieli huutaa sanojalle että 'ihan kuin mä en tietäisi sitä!' Usein ajattelee että sitä ei pidä ajatella, niin se lähtee pois, mutta sittenasiaa alkaa ajattelemaan pakostikin ja näin on noidankehässä. Vaikeinta on kun on tilanteessa josta ei voi lähteä pakoon, haluaisi vain että voisi vajota maan alle. Inhoan kirkkaasti valaistuja huoneita -halogeeni valaistusta. Kun huomaan punastuvani, en katsele enää ympärilleni vaan paljoltikin maahan ja yritän kääntää päätäni piiloon. Kesäisin yritän ruskettua jottei puna olisi niin 'silmäänpistävän punainen'. Tytöille tiedoksi (miksei pojillekin) että itseruskettava TAITAVASTI käytettynä 'tasoittaa' punastumista, se tuo ainakin minulle varmemman olon ja tämä on jo itsessään hyvä, auttava asia. Tilanteita esimerkiksi esityksiä ennen, joita jännitän jo valmiiksi, olen ottanut propral nimistä lääkettä -se tasoittaa jollakin tavalla sydämen tykytyksen. Auttoi ainakin minua. Kokeilkaa ja tsemiä

Heippahei!!!

On hienoa huomata että meitä punastelevia on vaikka kuinka paljon... Tösin mitäköhän heinoa siinäkin on???? Vaikka joidenkin ihmisten mielestä se on söpöä etc. kun punastelee, mutta ei välttämättä punastelevan mielestä. Minä en ainakaan tykkää punastella kaiken aikaa... Teini-iässä oli kaikenlaisia epämukavia kokemuksia joilla todennäköisesti on vaikutusta asiaan, olen psykiatrianerikoislääkärin mielestä pitkäaikaisen terapian tarpeessa, hihii. Voisikohan jonkunlaisesta hypnoosista tms. olla apua ongelmiini? Taustalla on koulukiusaamista, raiskauksia (3kpl.) ja jonkinlaista seksuaalista ahdistelua. Toivottavasti elämä vielä joskus hymyilee!!! Saa laittaa postia!!!

Olen edelleen samassa tilanteessa että punastun ihan tyhmissä tilanteissa. Kuten Timo, itsekkin muistan hetken milloin se alkoi ja se on jatkunut aaltoillen aina tähän 29 vuoden ikään asti. (muuten se lääketieteellinen toimenpide on luultavasti stressihermo salpaus). Välillä tosiaan en punastele juuri ollenkaan mutta sitä ei kauan kestä olen ajatellut että aaltoilu johtuisi kuukautiskierrosta että sillä olis jotaki tekemistä hormoonien kans mutta jos Juusollakin (olettaen että hän on miespuolinen) on aaltoilua niin tämä teoria kaatuu. Minä olen aina ollut rohkea ja nauttinut keskipisteenä olosta ja tykkään siitä vieläkin en vain tykkää siitä että tämä punastelu rajoittaa minua. Tiedän että olisin erilaisempi, vapaampi ihminen jos tämä ongelma poistuisi. No mitäpä tässä valittamaan...ei kun rahaa säästään että vois tehä jotaki sen asian hyväksi. Kiitos että sain keventää mieltäni teile (enkä ees punastunu) ja kuulla teidän kokemuksia!!!

Hei!

Olen tässä lukenut teidän ajatuksia punastelusta ja ajatellut, että mikä se ongelma lopulta on. Sekö, että sinula on kasvojen verisuonet pinnassa ja aiheuttaa punastumista, kun verenkierto kasvoissa vilkastuu? Vai se, että pelkäät sitä mitä muut ajattelevat sinusta kun punastut? Kävin itse aikoinaan hypnoositerapiassa mm. punastelun takia. Punastun edelleenkin varsinkin jos innostun tai muuten koen voimakkaita tunteita. Nyt se ei vain voisi vähempää kiinnostaa. Jos jotakuta häiritsee lähimmäisensä punaiset kasvot niin se on kyllä hänen eikä minun ongelma. Voimia teille Kaikille

Onkos Teillä sitten kans kylmästä ilmasta aiheutuvaa punakkuutta? Mulla ainakin on ja oikein kunnolla ...Onko kukaan päässyt siitä eroon muuten kun päätä vaihtamalla? (siihen ei ainaskaan auta Bisoprolol '1 x 5mg tabl./päivä' joka on kait uudempi versio Propralista). Uskoisin, että jos ei posket/koko naama punota pakkasella nii ei se puna nouse varmaan muullonkaan. Vai mitä sanoo tohtorit? Omien havaintojen perusteella teoria pitää paikkansa.

kysyisin vielä et saaks sitä propalia apteekista ilman reseptiä?

Propralia ei saa apteekista ilman reseptiä. Täytyy käydä ensin lääkärin juttusilla.

Moi!Auttaako hypnoosi punasteluun? Varmaa on, että kukaan ei voi antaa kysymykseen varmaa vastausta. En kuitenkaan osaisi neuvoa punastelun 'hoitamiseen' tai uudelleenmäärittelyyn parempaa lähestymistapaa kuin hypnoositerapia. Käyntikertoja on myös vaikea ennakoida - about 3-6. Käyntikerrat kestävät keskimäärin 1,5 tuntia ja ovat hinnaltaan 50-70 euroa.

terveisin peter von harpe

Minulla on myös ollut sama ongelma niin kauan kuin vain muistan.Yleensä olen esillä ja tykkään olla keskipisteenä. On kausia jolloin punastelen enemmän kuin muulloin...toisinaan en taas juuri olenkaan. Työssäni joudun olemaan paljon ihmisten kanssa tekemisissä.. hankaloittaa työntekoa..mut koitetaan jaksaa!!

Hei Hilkka!

Tekisitkö pienen kokeen. Eli asetu jossain vaiheessa kun sinulla on vapaata aikaa vaikkapa makuulle vuoteeseen, rentouta kätesi, jalkasi ja koko ruumiisi ja keskity sitten ajattelemaan vaikkapa oikean käden sormiasi. Kohta tunnet kuinka verisuonet sormissasi alkavat sykkimään ja sormiasi alkaa kuumottamaan.Tämä koe onnistuu valtaosalta ihmisiä ja juju tässä on se, että keskittymällä sormiisi sinä synnytät sormissasi suggestioreaktion, eli veri alkaa virtaamaan voimakkaammin juuri näissä sormissa. Nyt tämä koe liittyy punasteluun juuri sen vuoksi, että punastumisen syynä on useimmiten se, että ihminen keskittää huomionsa kasvoihin ja tällä huomion keskittämisellään hän suggeroi juuri samanlaisen reaktion kuin äskeisessä sormikokeessa. Eli ihminen punastuessaan itse suggeroi tietämättään itselleen tämän punastumisen. Sanottu myös on: 'Sen, mitä sinä pelkäät, sen sinä kohtaat' ja tämä liittyy keskeisti mm. punasteluun. Nyt vastavaikutus punastumiselle olisi esim. se, että sellaisissa tilanteissa, joissa yleensä punastuu, kiinnittää huomionsa johonkin muuhun kuin kasvoihinsa. Vaikkapa juuri sormiinsa tai jonnekin muualle ja tämä punastuminen siirtyy kirjaimellisesti sinne ja vähitellen kokemuksien kautta saa tämän punastumisen kokonaan pois opittua. Toki myös suggestoterapeutti voi olla hyvänä apuna alkuvaiheessa.Tsemppiä sinulle

tv Leksa

Jep, Hilkan kokemukset ovat aivan samoja kuin omanikin. Muistan ensimmäiset kerrat kun punastelu minulla alkoi. Se oli 5.luokalla opettajan kysyessä minulta jotakin tunnilla, ja siitä lähtien punastelu olikin erityisen kiusallista ja jatkuvaa juuri koulussa. Nyt olen 33-vuotias eikä punastelu ole vähentynyt ollenkaan, mutta on selvää että kyse on huomion kohteeksi joutumisesta. Omasta teoriastani jokainen saa olla mitä mieltä tahansa, mutta esoteerisiin asioihin jo lapsesta asti perehtyneenä uskon, että tämäkin asia kuten moni muu juontaa jonkin edellisen elämän kokemuksesta. Hypnotisoijat - ainakin monet - tuntevat tätäkin aluetta, ja kyseessä voi olla julkisen häpäisyn, nöyryytyksen tai paljastumisen kohteeksi joutuminen. Punastuminen toistuu aina, kun tunnemme joutuvamme toisten ihmisten katselun tai huomion kohteeksi, vaikka vain hyvin pienessäkin asiassa. Joskus sitä punastuu jopa yksin ollessaan omille ajatuksilleen! Kannattaa siis koettaa kaivella aikaisempia elämiään. Minulla tämä on ollut jo pitkään suunnitteilla, ja yksi käynti hypnologilla ei kuitenkaan vielä auttanut, minäkään en pystynyt rentoutumaan. Joku aika sitten muuten kerrottiin lääketieteellisestä toimenpiteestä, jolla estetään punastuminen, mutta en muista sen nimeä... Kokeile Hilkka vaikka tätä, minä ainakin aion kunhan saan lisätietoa.

moi!

mulla on sama ongelma, ja on 'hyvä' tietää etten ole yksin täs asiassa.. Luuletko, (nää on mun tyhmiä omia kikkoja) auttaako jos laittaa kylmät kädet poskille tai silmät kiinni ja keskittyy muuhun.. tosin se saattaisi olla oudompaa jos laitan yht'äkkiä silmät kiinnii, mutta =) tai jos hymyilen.. tms.. Pimeessä en punastu.. mutta silloinhan kukaan ei näe mua.

terv. punahilkka

Onko kukaan punastelija kokeillut stressihermon salpaus toimenpidettä? Onko ollut apua?Oma tarinani on kuin suoraa Hilkan ensimmäinen kirjoitus, sanasta sanaan! Välillä menee paremmin, välillä huonommin. Tsemppiä itselle ja muille

Moi kaikki punastelijat!

olen 20vuotias todella hyvännäköinen nuorimies ja olen 16vuotiaasta asti punastellun melkein päivittäin. Yleensä punastun suurissa ruuhkaisissa tavarataloissa (jos joudun olemaan ilman kaveria) tai ruuhkabusseissa ym, aivan naurettavan yksin-kertaisissa sosiaalisissa tilanteissa! välillä taas on semmosia kausia etten edes muista punastelua. Oon aivan kurkkuani myöten täynnä tätä ärsyttää oiretta,välillä tekisi mieli huutaa kaikille ihmisille että kattokaa mun naamaa kun punastun!! vaikeaa tavata suurempaa kaveriporukkaa tyttöystävineen ym( oman tyttöystävän seurassa en punastele kaksin) ilman alkoholia ym..myöskään iltahämärässä en punastele lainkaan!! mikä on ja mistä hitosta oon saanu tämmösen 'puna taudin'!! muistan kun olin 16, niin alkoi tupakka, alkoholi, huume, seksi kokeilut ja vaihdoin ammattikouluun (keskeytin sen jatkuvan punastelun takia) samalla alkoi tää punastelu !mailailkaa, muuten mulla ois kaikki niin hiton hyvin, mut kukaanhan EI oo täydellinen!!

Tuo , että olet todella hyvännäköinen ( omasta mielestäsi) Oli todella huomionarvoinen ja tärkeä seikka..´hmm............ Todella hyvännäköinen.... Siis olet todella hyvännäköinen, no sullehan sopii sit toi punastelu kun olet todella hyvännäköinen omasta mielestäsi kun punastelet. Hyvännäköisille sopii punastella, siis todella hyvännäköisille.

T: Komea tyttö

Heippa Hilkka!

Luulin olevani...no en nyt sentään ainoa mutta melkein, joka punastelee tarpeettomasti. Itse olen miettiny samaa asiaa että auttaisikohan hypnoosi. En tiedä onko näistä itse käyttämistäni 'konsteista' apua (itselleni joskus on) mutta kerronpa ne kuitenki; jos käytät meikkiä niin kuvittele että kasvoillesi laittama meikkivoide/puuteri peittää punastumisen että se on jonkinlainen maski (kuulostaa itsensä pettämiseltä ja myönnän naurettavalta mutta jos se auttaa niin...kaitpa se on jonkilaista itsesuggerointia sekin); sitten kun sulla on just se tunne että jos tuohon tilanteeseen menen niin varmasti punastun, mutta sinun on kuitenkin pakko mennä siihen tilanteeseen niin yritä järjestää itellesti jotaki pikkuhommaa esim että luet jotaki lehteä tai täytät jutustelun ohessa ristikkoa (näin voit aina ko tuntuu että punastut kääntää huomiosti lehteen tms.) ja vielä kolmas ehkä yllättäväki; yritä punastua, en tiä miksi se joskus auttaa mutta luulen että se johtuu siittä että saat vihdoinki punastua luvan kanssa (siis olet ite antanut itelle luvan). Hups tulipa pitkä juttu, mutta toivottavasti edes helpottaa, minua ainaki helpotti tietää että en ole yksin. Lopuksi vielä että haluaisin tosiaan kokeilla sitä hypnoosia ei nämä minun 'kikat' tätä ngelmaa poista. Hyvää kesää kaikille!

Ihana tietää, että monilla muillakin on tämä sama ongelma - punastelu. Kun luin aikaisempia kommentteja, tuntui kuin olisin lukenut tarinaa omasta elämästäni. Tapaan työssäni päivittäin kymmeniä, uusia ihmisiä. Näissä tilanteissa harvoin punastelen, mutta, jos esimerkiksi joku kysyy minulta yhtäkkiä jotakin, saatan punastua. Punastelun takia minua pelottaa välillä esimerkiksi työntekijöiden yhteiset kahvi- ja ruokatauot. Välillä kaikki sujuu hyvin, kunhan pysyttelen taustalla, enkä juuri osallistu keskusteluun. Minua ärsyttää välillä suuresti tämä ongelma. Punastelin jo lapsuudessa, mutta välillä se ei kuulunut elämääni ollenkaan. Reilu vuosi sitten, kun menin työelämään, aloin taas punastella. Tämä johtui siitä, että muutama työntekijä huomautti siitä. Siinä se itsetunto sitten meni, ja aloin punastella. On lohduttavaa ajatella, että enpä ainakaan ole ainoa. Toivon, että kaikki, jotka punastelevat tai tietävät, miten paljon se voi rajoittaa elämää, eivät ainakaan huomauttelisi toisen ihmisen punastelusta. Olen päättänyt, että jos kasvojeni väristä täytyy jatkuvasti mainita, niin minäkin alan mainita lihavuudesta, akneihosta, rasvaisista hiuksista, hoitamattomista kynsistä jne. Ei kukaan meistä ole täydellinen!
P.S Pystyn osittain peittämään punastelua Lumenen peitevoiteella, kannattaa kokeilla!

Oon 15v jätä ja mulla on sama ongelma ku aika monella täällä.. aattelin vaan kirjottaa jos auttais vähäsen jos kirjottais joillekki tästä. punastelu haittaa normaalia elämää todella paljon..

Kuten monet ovat todenneet, on huojentavaa huomata, että on niin monia joilla on tämä sama ongelma.Olen ollut lapsesta saakka ujo, sosiaalisia tilanteita pelkäävä punastelija. Teini-iässä toivoin ja oletinkin, että aikuis-iässä ihminen automaattisesti muuttuu itsevarmemmaksi ja punastelu katoaa. Toive osoittautui turhaksi, koska nyt 28-vuotiaana punastelen edelleen jatkuvasti- päivittäin. Olen todella kyllästynyt tilanteeseen, koska vaiva rajoittaa huomattavasti elämääni. Punastelusta on haittaa varsinkin työelämässä, jolloin pitäisi yrittää aika ajoin luoda itsestään pätevää ja osaavaa vaikutelmaa. Olen järjettömän kateellinen ihmiselle, joka voi luontevasti ja hyväntuulisesti keskustella ruokapöydässä esim. kuudelle ihmiselle. Itse en siihen pysty, vaikka useimmille ihmisille tilanne on normaali. Olen käynyt kerran suggestoterapeutilla enkä ole vielä huomannut dramaattisia vaikutuksia. Taidan kokeilla vielä pari istuntoa ja ellei näistä ole apua harkitsen luostariin vetäytymistä. Hiljaisuuden lupaus olisi minulle todella helppo pitää. )

Mullakin on sama ongelma - punastelu...
Punastelu hankaloittaa elämääni todella paljon. On vaikeaa, miltei mahdotonta solmia uusia kaverisuhteita ja olla ryhmässä se "cool jätkä". Jos vaikka joku hyvä kaveri tulee ja kysyy jotain aivan arkipäiväistä, kasvot muuttuvat punasiksi, ja kun siitä vielä erikseen huomautetaan, punastuminen tehostuu ja olo on ERITTÄIN epämiellyttävä. Olen lukiossa, ja kaikki sosiaaliset tilanteet aiheuttavat kyseistä ongelmaa. On oikein mukavaa seisoa luokan edessä esitelmää pitämässä, kun tuntee kasvojen punastuvan ja tietää kaikkien katsovan juuri sinua ja kasvojasi. Minä myös jännitän todella paljon sosiaalisia tilanteita. En tosin koe potevani minkäänlaista paniikkihäiriösairautta yms. Vastakkaiseen sukupuoleen on ERITTÄIN vaikea tutustua, ja yritän vältellä katsekontakteja ym. Tämä on todella masentavaa ja haluaisin olla kuin kaikki muutkin. Onneksi tiedän, etten ole ainoa... Se helpottaa syvästi... Itsemurha ei ole vaihtoehto minulle, olen sen verran kunnianhimoinen ihminen...

Juu, sama ongelma tuntuu olevan kaikilla!!! Meillä on "se" joku punageeni, johon ei suoranaista lääkettä tunnu löytyvän. Mutta mitä me sitä murehtimaan. Mietitään vaan että asiat voisivat olla paljon huonomminkin. Ei muuta kun nokka ylös ja ollaan ylpeitä ja eläväisiä punaposkia, vai mitä?!

Punastelusta on aiheutunut ongelma myös mulle. Oon mielestäni sosiaalinen ja avoin ihminen enkä todellakaan pelkää keskusteluja vieraiden ihmisten kanssa. Lisääntynyt punastelu tekee kuitenkin monesta tilanteesta todella epämiellyttävän ja siksi haluan joskus jopa välttää näitä ikäviä tilanteita. Nyt oon aloittamassa uuden työn, jossa joudun kohtaamaan paljon ihmisiä päivittäin. Tiedän, että punastelu jatkuu, mutta toivon todella paljon, että se vähenisi. Kasvoni punastuvat helposti myös kylmässä ulkoilmassa.

Löytyisikö ihmisiä, jotka olisivat käyneet Kuopiossa hypnoosissa? Itse tarvitsisin kipeästi apua punastumiseen ja hypnoosi taitaa olla jo viimeinen vaihtoehto.

Kuten kaikilla tähän keskusteluun osallistuneilla, on minulla myös punastuminen ISONA ongelmana. Se alkoi 14 vuotiaana..sitä kesti noin puolivuotta, sitten minun oli pakko lopettaa koulu, sillä en pystynyt istumaan tunnilla. Sain sitten opiskella kotona yläasteen loppuun. Pääsin sieltä pois vuoden muita myöhemmin. Sinä aikana olin ruvennut välttämään julkisilla paikoilla käyntiä. En käynyt 3:n vuoteen kaupassa, bussissa tai missään. Tapasin ainoastaan yhtä hyvää ystävääni. Asia rajoitti siis todella paljon elämääni, mutta silti jaksoin, sillä ajattelin että punastuminen vähenee vanhetessani. Olin väärässä. Nyt olen 20 vuotias nuori nainen, asia on edelleen minulle suuri ongelma. Nykyään käyn kyllä kaupassa, käyn ilta-lukiossa ja olen töissäkin satunnaisesti. Mutta mikään noista asioista ei ole minulle itsestäänselvyys. Jokapaikassa olen tietoinen itsestäni, enkä pysty keskittymään muihin asioihin kunnolla, kun vain mietin itseäni..En ikinä pidä hiuksiani edes kiinni julkisilla paikoilla, tai kavereitten kanssa, sillä tuntisin silloin itseni täysin alastomaksi ja aseettomaksi. Olen hiusteni suojassa koko ajan. Haluaisin kovasti pitää niitä kiinni, mutta en vain voi. Muut eivät ymmärrä ongelmaani, mutta ehkä te täällä tajuatte. Syön joka päivä xanoreita. Joskus saatan ahdistuksissani ottaa niitä AIVAN liikaakin.. Haluaisin päästä eroon lääkkeitten syömisestä ja elää muutenkin täysin vapaasti. Haluaisin lomaa itsestäni. Olen nyt asian takia koko ajan hirveän stressaantunut. Mietin jo pari vuotta sitten stressihermon salpausta, mutta en siihen mennyt..nyt ajattelen asiaa todella vakavasti. Myös hypnoosi kiinnostaa, mutta uskon että tuo leikkaus voisi olla ratkaisu ongelmiini...

heippa! oli pakko vastata sinulle sillä kirjoitit juuri mun ongelmani sanasta sanaan!Itse aloin punastella 25v (nyt 28v) vuotiaana Vaiva alkoi kun olin kaupan kassalla ollut jo pari vuotta töissä. Tilanne meni pikkuhiljaa niin pahaksi että jouduin irtisanomaan itseni töistä! olin jatkuvasti punainen kassalla ja en voinut enää käydä kahvillakaan muiden kanssa samaan aikaan sillä tulin jo katseestakin punaiseksi!kävin monesti asiasta lääkärillä ja oikein hävetti kertoa asiasta kun se kuulosti niin typerältä vaivalta mutta minulle se oli ja ON edelleenkin maailman isoin asia!
Tilanne meni lopulta niin pahaksi että vähensin ihmisten ilmoilla oleskelua enkä tavannut edes hyviä ystäviäni enää koska muutamat rupesivat kyselemään miksi punastun!

Olen tehnyt juuri niinkuin sinäkin pitänyt hiuksia auki joka auttaa paljon! Jos ne ovat kiinni niin on aivan kauhea olo! En pysty katsomaan ihmisiä silmiin punastumatta. Tunnen vaivan takia itseni aivan tyhmäksi sillä ennen olin rohkea ja kova puhumaan nyt saan olla mykkänä lopun elämääni=(

lääkäri määräsi minulle hyvät lääkkeet EFEXOR DEPOT 150mg ja lisäksi propral 40mg tarvittaessa. Nämä lääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta! Nyt olen näiden lääkkeiden avulla käynyt normaalisti kaupassa ja pystynyt jopa puhelemaan muille ihmisille ilman punastumista. ainoa mitä en vieläkään pysty tekemään on istua ihmisiä vastapäätä kahvipöydässä ja jutella niitä näitä. Olen aivan hermona etukäteen jos joudun pakosta tällaiseen tilanteeseen sillä tulen ilmanmuuta punaiseksi! siksi en käy vieläkään kavereiden luona kylässä mutta kaverit kyllä käyvät nykyään meillä sillä omassa kodissa voin pomppia paikasta toiseen "naama punaisena" ettei tarvitse istua nokatusten!

olen aikonut mennä stressihermoleikkaukseen mutta siihen menee aikaa sillä luin jostain että se maksaisi vanhassa rahassa 30 000mk! Jos sinulla on uusia neuvoja otan ilomielin vastaan!

Minullakin on samankaltaisia ongelmia. Pienessä luokassa jossa on paljon porukkaa punastun ja minua alkaa kuumottamaan. Tästä syystä minun on aina PAKKO saada istua reunassa, jotta voin poistua esim. vessaan. Yleensä en poistu kesken luennon, sillä tieto siitä, että "pakoreitti" on vapaa, rauhoittaa mieltäni. Jos joudun istumaan keskelle pitkää penkkiriviä, alan heti punottamaan.
Koulussa myös eräs toinen asia vaivaa: Jos nään tuttuja, pakoilen heitä, käännyn käytävällä ja toivon etteivät he huomaisivat minua ja katselen pitkin seiniä. Siinä ei mitään, että joku tulee vastaan ja moikkaa, mutta kun joku jää juttelemaan, menen ihan punaiseksi vaikka kyseinen henkilö on tuttu/puolituttu, jonka kanssa esimerkiksi baarissa juttelen ihan luontevasti.
Ja suurin kammoni: esitelmät!! En voisi kuvitellakaan, että pitäisin esitelmiä tai muita vastaavia puheita, jossa ollaan luokan edessä, punastuisin ja varmaan pyörtyisin.
Kaupassakaan en ikinä pyydä myyjän apua, sillä kun esitän hänelle asiani, punastun heti...

MIKÄ AVUKSI???

Vierailin tällä palstalla ensimmäistä kertaa jokunen kuukausi sitten. Silloin punastelu tuntui olevan minulle todella paha ongelma. Ongelma se on edelleenkin, mutta ei enää yhtä paha kuin aikaisemmin. En tiedä, mikä auttoi, mutta nykyisin minun on paljon helpompi elää punasteluni kanssa. Olen joutunut viime kuukausina monesti tilanteisiin, jotka saattavat aiheuttaa punastelua: esitelmän pitäminen, työpaikkahaastattelu, itsensä esittely isolle ryhmälle, vierailuja kahvipöydän ääressä jne. Kun on ollut pakko selviytyä niistä kaikista, olen pärjännyt ihmeenkin hyvin. Olen myös huomannut, että myös ne ihmiset, jotka eivät mielestään koskaan punastu tai nolostu, saattavat tietyissä tilanteissa punastua myös. Punastelu voi olla ongelma, mutta pahempiakin ongelmia ihmisellä on. Minua auttoi se, että tahallani ajauduin sosiaalisiin tilanteisiin ja siten opin hallitsemaan ja luottamaan itseeni. Saatan punastua edelleenkin, mutta mitä väliä sillä on? Minua kunnioitetaan silti ja olen siitä huolimatta saavuttanut elämässäni hyvin paljon. Tsemppiä kaikille punastujille! Luottakaa itseenne, arvostakaa itseänne ja kiinnittäkää vähemmän huomiota kasvojenne väriin

Mie oon 14- vuotias typy, ja miekin oon TODELLA herkästi punastuvaa sorttii. Oon kyllä kuullu tosta stressihermon salpauksesta. Mahtaakos kukaan tääl tietää, et paljos tää opereissöni maksais? Kuulostaa unelmalta. Määkin oon saanu kuulla kaikkee miun punastelusta, mut punastumisest läppää heittämällä oon saanut pottuilijat hiljaseks.
Mailatkaa ihmeessä.

Mira, toi sun pakoreitti juttu on aika hyvä... itekki käytän sitä monissa tilanteissa.
esim. Jos oon raflassa syömässä kavereitten tai kenen kanssa vaan, mul on aina tyhjä vesilasi siin vieres, se on mun pakoreitti. koska tiiän et jos rupeen punastumaan, mä voin heti poistua paikalta eikä kukaan nää jos punastun ja sillon en myöskään punastu. vähän sama homma kun pimeessä, emmä koskaan pimeessä punastu, koska tiiän ettei kukaan nää. Eli siis vesilasi siin vieres et jos tulee tilanne et rupeen punastumaan, voin heti lähtee täyttää sitä, ja sit ku tuun takas pöytää juon sen heti tyhjäks, jotta se on taas tyhjä kun seuraavan kerran tulee "paha paikka" voin sen lähteä täyttämään.
Kukin tehköön sen tavallaan, mut jos on vaan mahdollista rakentaa joku pakoreitti, ni mua se tieto siitä et voin mennä ns.piiloon ku punastun auttaa mua tosi paljon. jos jollai muulla on tälläsii pikku jippoi, ilmottakaa niist ihmees, voitte laittaa mailiiki qertyz@luukku.com