Entinen Punastelija kirjoitti:
-------------------------------------------------------
> Jos punastumisONGELMA on niin paha että se haittaa
> koulunkäyntiä tai ansiotyötä, niin se on silloin
> sairaus. Eli rohkeasti vain lääkärille tai
> psykiatrille.
>
> SOSIAALISTEN TILANTEIDEN PELKO (sosiaalinen
> fobia).
> - Tavallisimpia oireita ovat PUNASTUMINEN,
> hikoilu, vapina, sydämentykytys, suun kuivuminen,
> puheen lamautuminen ja "perhosia vatsassa".
> - Sosiaaliset tilanteet esim. esiintymistilanteet,
> ruokailu (koulu ja työ), kaupan kassajono,
> työhaastattelu, sekä tilanteet joissa tehdään
> jotakin toisten katsellessa.
> - Hoitokeinoina esim psykoterapia ja lääkehoito.
>
> Lääkityksenä käytetään SSRI-lääkkeitä
> (selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät),
> lääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta. Samoja
> lääkkeitä käytetään myös masennuksen ja
> paniikkihäiriön hoitoon. Lääkäri tai psykiatri
> määrää reseptillä lääkkeen esim. Cipralex. Lääke
> otetaan joka aamu ja lääkitys alkaa vaikuttamaan
> 2-4 viikon kuluttua.
> Jos lääkitys ei tehoa tai sen sivuvaikutukset ei
> hellitä, niin lääkäri määrää toisen
> SSRI-lääkkeen.
>
> Jos SSRI-lääkitys ei tarpeeksi auta punastumiseen
> (esim sydän hakkaa ennen esitelmän pitämistä),
> niin lääkäriltä tai psykiatrilta voi pyytää
> lisäksi beetasalpaajaa esim. Propral, joka laskee
> sydämen lyöntitiheyttä. Beetasalpaajaa otetaan
> tarvittaessa.
>
> Mutta punastumista kannattaa vähentää myös
> seuraavasti:
> - lopettaa alkoholin juominen tai korkeintaan pari
> kaljaa/siideriä päivässä. Alkoholi 'kuluttaa'
> aivoissa serotoniinia!!!
> - terveellinen ja monipuolinen ruokavalio,
> joillakin auttaa kahvinjuonnin lopettaminen.
> - nuku joka yö riittävästi eli virkeänä
> kouluun/töihin.
> - ulkoile joka päivä (kävely, lenkkeily, pyöräily,
> hiihto, ym.)
> - muista käydä ulkona välitunnilla ja töissä
> kahvi/ruokatauoilla haukkaamassa happea.
> - ÄLÄ JÄÄ KOTIIN MUREHTIMAAN, MENE ULOS JA HAE
> UUSIA VIRIKKEITÄ.
>
> No niin, tossa noita netistä (mm.
> keskustelupalstoilta) poimittuja juttuja ja sitten
> itse (40v mies) kerron kuinka itse pääsin
> punastumisONGELMASTA:
>
> Minulla punastuminen alkoi haitata koulunkäyntiä
> (kokeissa varsinkin). Sitten työelämässä oli
> vaikeuksia (koulutustilaisuudet, palaverit, ym).
> Matkustaminen oli yhtä tuskaa (juna, linja-auto).
> Ravintolaan uskalsi vain kossupullon juotua.
> Kaupan kassajonot!!! Vältin kaikkia sosiaalisia
> tilanteita, joissa pelkäsin että kaula ja naama
> tulevat tulipunaiseksi. Eli kaikki tilanteet
> joista ei ollut nopeata poistumismahdollisuutta
> haukkaamaan ulos raitista ilmaa. Sen kyllä tunsi
> koska oli parasta häippäistä, sydän alkoi
> hakkaamaan, painostava olo, kaulassa alkoi tuntua
> kun puna alkoi leviämään...
>
> Viime tammikuussa päätin rohkaistua ja menin
> psykiatrin kotivastaanotolle. Kerroin
> punastumisongelmastani ja kuinka se haittasi
> elämääni. Psykiatrille olin helppo potilas, sillä
> vähänaikaa kirjojaan tutkisteltuaan alkoi
> kirjoittamaan mulle reseptiä. Menin apteekkiin,
> KELA-kortilla ei lääkkeet paljoa maksaneet. Parin
> kuukauden kuluttua lääkkeen annostusta nostettiin
> ja SITTEN ALKOI UUSI ELÄMÄ
>
> Kaupan kassajonossa ei enää jännitä ollenkaan kun
> tietää että sydän ei ala hakkaa, eikä tule enää
> VOIMAKASTA PUNASTUMISTA. Uskallan jopa kaupan
> kassatytölle puhua ja ostoksia on ilo hissukseen
> laittaa kassiin, EI OLE ENÄÄ KIIRE ULOS!
>
> Ja töissä menee paremmin kuin koskaan. Ennen
> yritin olla mahdollisimman huomaamattomana
> jossakin sivummalla, nyt uskallan liittyä
> keskusteluihin, eikä esim leikkisät vitsailut saa
> minua enää punastumaan. Ja nyt uskaltaa puhua
> naisten kanssa töissä jopa seksiasioista!
>
> Viinan juonnin lopetin kokonaan, mutta eiköhän sen
> elämänkumppanin löydä paremmin selvinpäin kuin
> ravintolassa kaatokännissä.
>
> Nyt popsin lääkkeen joka aamu ja ELÄMÄ HYMYILEE
>
>
Mitä lääkkeitä otat ja miten niitä edes saa ? miltä lääkäriltä ?