Miten jännityksen saa pois? Onko kenelläkään hyviä ideoita? Ei mitään hypnoosia, ei ihmejuttuja, vaan kunnon harjoituksia. Tässä muutama keino joita on mielessä:
1. Olen listannut asioita, jotka ovat sopivan jännittäviä ja toteuttanut niitä, ja huomattavaa kehitystä on ollut tällä keinolla. Ensimmäinen kerta on aina vaikein, mutta sitten on helpompaa ja voi nostaa vaikeusastetta.
2. Tätä en ole kokeillut, mutta kuulin kerran radiossa keskustelua virheiden tekemisestä. Eli jossain tilanteessa tekee jonkun virheen tarkoituksella, mikä ehkä naurattaa tai on hieman noloa. Mutta kun sen tekee tarkoituksella sille voi itsekin nauraa, ja se luo vapautuneen ja sosiaalisesti alttiin tilan.Jos on ideoita, niin kertokaa, kaikki on tarpeen. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan 1. keinoa yllä! Se auttaa!!!

Höh, miksi ei kukaan vastaa? Luulisi että ihmisillä on paljonkin ideoita, muita kuin mene terapeutin vastaanotolle!

hmm... kävin joskus psykologilla samaisen vaivan vuoksi ja tuo mitä ehdotit oli sama mitä psykiatrini ehdotti minulle... eli listata asiat jotaka pelottavat ja aloittaa helpoimmasta päästä listaa toteuttamaan niitä pikkuhiljaa askel askeleelta... ihan omaan tahtiin.. Itse syön kylläkin ihan lääkkeitä vaivaani eli paniikkihäiriöön... ja ne ovat aina tehonneet hyvin. suosittelen lääkärissä käyntiä, ja ehdottomasti lääkereseptin takia... jo muutaman kuukauden jälkeen alkaa olo huomattavasti helpottua ja pian on elämä taas elämisen arvoista eikä tarvitse turhia jännitellä... mitä sitten päätätkin niin hauskaa kesän jatkoa sinulle jokatapauksessa... toivottavasti musta oli edes hiukan hyötyä

Tea

Joskus kaikki on yhdestä oivalluksesta kiinni. Minulle se oivallus oli, että tajusin antavani oman arvoni toisten käsiin. Jännitin niin julmetusti toisia ihmisiä; mutta eräänä päivänä tajusin, että olenpa millainen tahansa, toiset eivät voi viedä minun arvoani. Itselläni on takanani paljon kiusatuksi tulemista koulussa, jossa en osannut sitten puolustautua. Uskon sen kiusaamisen olevan yksi syy siihen, että olen antanut muiden mielipiteille niin suuren arvon. Tämä nykyinen käyttäymiseni on sitä vastuun ottamista itsestään; vasta nyt sen tajuan ja JÄNNITYS on helpottanut. Jonkin verran jännitystä voi ja pitääkin hyväksyä itselleen kuuluvaksi, koska mehän emme ole täydellisiä vaan IHMISIÄ! Toivon paljon jaksamista ja oivalluksia, jotka kantavat Sinut ohi vaikeiden aikojen.

Asiaan liittyvää tekstiä kotisivuiltani: '.....Ympäristön kielteisillä mielikuvilla ei ole mitään vaikutusta yksilön minäkuvan muodostumiseen ellei yksilö alistu alttiiksi näiden vaikutuksille. Mikäli yksilö pystyy uskomaan itseensä ja henkisesti nousemaan ympäristönsä kielteisten mielikuvien yläpuolelle ja rakentamaan itsestään myönteisen mielikuvan, (esim. mielikuva Jumalan lapseudesta) tämä mielikuva muuttaa sen ihmisen persoonallisuuden mielikuvan mukaiseksi. Näin tapahtuu riippumatta siitä toimittaanko uskon, joogan tai hypnoosin alueilla. Tapahtuu henkinen vallankumous yksilön ja ympäristön mielikuvissa ja arvojärjestyksissä. Tämän vuoksi meidän ei koskaan tule ajatella: 'Minä olen tämmöinen'. Ja puhua: 'En minä osaa'. 'En minä pysty' jne. tyyliin. Elämän voittajan mielikuva sanoo: 'Minä pystyn siihen'. 'Minä paranen'. Ja: 'Mitä en vielä osaa, sen minä opin' jne. Nämä elämän voittajan mielikuvat itsestään kasvattavat yksilöstä todellisen itsensä ja elämänsä voittajan. Kysymys on siis siitä myönteisten mielikuvien suorittamasta alitajunnan ohjailusta, joka suggestioiden ja hypnoosin piirissä on tuttua, ja joka on vapauttanut niin monet alkoholistit, tupakoitsijat kuin muutkin riippuvaiset omista riippuvuuksistaan ja mahdollistaneet uuden vapaan elämän uutena ihmisenä. Meidän mahdollisuuksiamme rajoittaa siis vain omat mielikuvamme. Ja edelleen: Kouluissa ja työpaikoilla kiusaajat kiusaavat yleensä vain niitä, jotka ovat kiusattavissa. Hengen jättiläinen on kuin täysi kuu, joka myhäilee tyytyväisenä. Sitä saa panetella ja parjata. Sille saa huutaa ja kirota tai ampua vaikka haulikolla, niin se vain myhäilee tyytyväisenä. Tulkaamme siis tämän kuun kaltaisiksi hengen jättiläisiksi niin koko maailma on avoinna kaikkine mahdollisuuksineen edessämme......'

Leo sanoi jo paljon, joskin meni paljon pidemmälle. Kyl se siitä.

Päiväys: June 22, 2003 16:29



Kiitos kaikille. Ilman muuta on hyvä tehdä asioita, joita ei uskalla. Ensimmäinen kerta on kaikkein vaikein, mutta sitten asiat alkaa sujua helpommin. Ja tokihan minulla resepti on käytössä.Minua kiinnostaakin kysyä nyt neuvoa ihmissuhdeasioissa, kun muut asiat alkavat sujua helpommin. Kuinka ujo mies voi saada kavereita tai ystäviä, tai jopa alkaa seurustelemaan? Minäkin olen jo parikymppinen nuori mies, enkä halua olla koko elämää yksinäisenä .Mitä ihmiset meinaa, jos kadulla, jonossa, liikennevaloissa, tms. alkaa tuntemattomalle puhua jotain kevyttä jutustelua vain? Eiväthän pelästy? Pitää vain muistaa olla iloinen ilme. On varmasti hyvä myös katsoa että edessä on risteys, josta voi kääntyä, jos tilanne alkaa liikaa ahdistamaan. Paras tietysti olisi, jos voisi jonkun kanssa harjoitella, jolla on samoja ongelmia. Kaksin samanvertaisen kanssa on aina helpompi mennä joka paikkaan kuin yksin.





Muokattu 1 kertaa. Muokattu viimeksi 01/15/2004 04:31.

Päiväys: September 17, 2003 13:29



1. Älä luovuta!
2. Valitse haaste, ei liian vaikea, mutta ei liian helppo.
3. Yritä kunnes onnistut. Jos liian vaikea, valitse helpompi.
4. Kun onnistut, toista muutaman kerran ennen kuin siirryt seuraavaan.
5. Toteuta joka päivä yksi haaste!
6. Ole utelias!
7. Älä luovuta!Siitä se lähtee... Kommenttejä?



Muokattu 1 kertaa. Muokattu viimeksi 01/15/2004 04:32.

Päiväys: September 25, 2003 20:46



8. tee enemmän kaikkea sitä mikä toimii ja toteuttaa tavoitettasi ;-)
9. ja palkitse itsesi jotenkin jokaisesta uudesta onnistumisestasi ;-)



Muokattu 1 kertaa. Muokattu viimeksi 01/15/2004 04:33.

Suurin osa jännittäjistä näyttäisi olevan nuoria. Minulla on jo paljon ikää, jonka aikana minut on työelämässä opetettu olemaan hiljaa ja vastaamaan vain kysyttäessä.
Muutamia vuosia sitten kun yritti kysyä perusteita jonkin työn tekemiseen sanottiin
ettei sinun tarvitse tietää, riittää kun teet vain sen mikä käsketään. Sitten alkoivat
muutokset. Tämä kaikki tapahtuu valtion virastossa.

Nyt täytyisikin osata tehdä asiat itsenäisesti, tuloksen tietenkin tulisi olla oikea,
vaikka koulutus tehtävien hoitoon on annettu näille, jotka aikaisemmin käskivät tehdä sen pienen osan työstä, jonka ohjeista ei saanut kysyä mitään.

Kun on opetettu koko elämän ajan olemaan hiljaa ja tekemään vain työnsä, on vaikea
siirtyä rooliin, jossa tulisi olla viestinnän ammattilainen, pitää opetustilaisuuksia
työtovereille, (joista osa on niitä jotka vuosikausia ovat harrastaneet mm minun kiusaamista, takanapäin pahan puhumista, mustamaalaamista yms asioita, joita uskon
nykyaikana monen muunkin saaneen osakseen)esimiehille ja pikku pomoille, jotka ovat saaneet jonkin verran esiintymiskoulutusta työhönsä liittyen ja osoittavat, että näin
luonnollista on esiintyä, tekevät sitä päivittäin.

Nyt sitten minun, jolla on pari vuotta eläkkeeseen, pitäisi siirtyä opetusluokassa
eteen ja luontevasti esitellä itseni ja asiani ja pitää oppituntia ja tämä ehkä jopa
3-4 kertaa vuodessa.

En taida pystyä, välillä tuntuu, että en vain mene töihin, mutta kun ei olisi varaa
jäädä töistä poiskaan.

Mitä tekisin, antaisikohan lääkäri minulle jotain beetasalpaajaa (en edes tiedä, mitä
tämä lääke on) tai lääkettä esiintymisjännityksen poistamiseen.

Olen kokenut aivan samoja juttuja, mistä kerroit viestissäsi. Luin juuri tänä aamuna Ben Furmanin kirjan "Perhosia vatsassa". Kirja on varsin käytännöllinen, jossa neuvotaan miten omin voimin voi päästä eroon peloistaan. Kirjassa esitellään myöskin lääkityksiä, myös betasalpaajia. Kirjassa on oma luku sosiaalisten pelkojen voittamisesta esim. esiintymisjännityksestä. Olen suunnittelemassa itselleni "oma hoidon" aloittamista. Olen vakuuttunut, että kirjan opeista tulee olemaan hyötyä.

tekee harjoituksia niistä asioista mitkä jännittää.

mulla on ollu ihan koko elämän ajan jännitystä... Nyt se on pahentunu niin että makaan vaan sängyn pohjalla ja yritän syödä jotain. Mä jännitän ylipäätään ruokailua, että entä jos en pysty syömään yms. Tänä vuonna menen rippikouluun ja ehkäpä jännitän sitä...olen yrittänyt keksiä keinoja jännityksen vähentämiseksi mutta ei niitä oikein lyödy...olen nyt alkanut käymään psykiatrilla ja se ehkä vähän auttaa...jännitän mahan kautta ja silloin kun mua jännittää mulla menee maha ihan sekasin. Olen yrittänyt parantaa oloa juomalla vettä ja hengittämällä syvään. Onko kellään mitään ideoita että miten tämän saisi loppumaan?

voihan sitä aina kokeilla lääkeitä yks niistä o Proplar se on ainakin vaikkuttanu mulla tosi hyvin. kannattaa kokeilla jos tuntuu ettei jännitys katoa mihinkään

Lainaus
elämää
Kuulostaisi ärtyneeltä paksusuolelta. Parhaana hoitokeinona pitäisin terveellistä elämäntapaa, joka vähentää stressiä TODELLA paljon (säännölliset ruokailu- sekä nukkumisajat, liikunta sekä mikäli käytät alkoholia niin mielummin vähemmän sitä).

Kyseiseen oireyhtymään on myös avustavia "lääkkeitä" vaikka se ei olekaan tauti vaan enemmänkin ominaisuus. Visiblin rauhoittaa suolistoa, Somac.. jne kannattaa kysyä lääkäriltä

Oireyhtymäsi on yleisempi kuin koskaan olisitkaan kuvitellut, se on noin viidennes väestöstä omaa sen! Nuorilla sitä ilmenee eniten, sen jälkeen se häviää iän myötä.

syö puuroa se vie jännityksen pois

Jännitys lähtee pois kun et ajattele asioita liian nopeasti vaan rauhallisesti mietit miten asiat menevät ja ajattelet että kaikkea ei voi eikä tarvitse ennakoida vaan ihan rauhassa yhdessä keskustellaan etenemisestä.

Ja se miten suhtaudut toisiin ihmisiin vaikuttaa siihen miten he suhtautuvat sinuun... Jos sulla on pelkoa niin vaistomaisesti he suuntaavat syytökset ja muutenkin huomion sinuun stressi tilanteissa eli kannattaa tosiaan oppia itsehillintää ja rauhallisuutta eikä edetä asioissa liian nopeeta kuten ujoilla on taipumusta siinä asiassa että he tarvitsevat aina totuttelua.

Sano itsellesi ovelan yhtä arvokas kuin muutkin niin kyllä se siitä lähtee sitten pikkuhiljaa ja loppuu sinun yksinäisyys kun osaat sopeutua toisten läsnäoloon ja rentoutua samaan tunnelmaan heidän kanssaan ja vaikka et ymmärrä niin vastaa kumminkin tunteella niin se auttaa sinua luomaan yhteyttä toisiin.

Nauti pienistä sekä suurista asioista ja äläkä liikaa mieti tai odota tai jännitä tulevaisuutta kun asioilla on tapana järjestyä ihan rennolla tavalla. Elä hetkessä - meditaatio ja äläkä kiinny liikaa vaan anna rentouden viedä ja jos ahistavia ajatuksia tulee päähän niin päästä niistä irti ja ajattele myönteisesti että kyllä kaikki järjestyy ja ihmiset ymmärtää kyllä kun selität ihan oman pääsi mukaan etkä tukeudu heihin. Kusipäitä on paljon ja jotka eivät osaa ymmärtää niin älä ikinä ota negatiivista mielikuvaa ellei se ole realistinen tai positiivista.

Ujoilla kait on vähän taipumusta alistua niin täytyy ymmärtää olevan yhtä tärkeä ihminen kuin muutkin ja jos he eivät pidä sinua yhtä hyvänä ihmisenä jos sinulla ei ole mitään hirveää syytä tuntea häpeää/hämmennystä... Hyväksynnästä lähtee parantuminen - hyväksy/tunnista heikkoutesi ja siitä positiivisempaan suuntaan. Mielikuvissa elä tuleva hetki rauhallisen oloisena kuin katsoisit vain vierestä itseäsi sosiaalisissa tilanteissa ja yritä suhtautuu tilanteisiin myönteisemmin ja joustavammin ja naurahda itsellesi.

Jos sinulla on hirveästi kammoa olla ihmisten kanssa niin kannattaa vähäksi aikaa irrottautua toisten läheisyydestä ja pohdiskella yksikseen rauhassa asioita ja vaikka ottaa lomaa/sairaslomaa ja silloin opettele ilman huolia käymään eri paikoissa ja nauttimaan hetkistä. Jokainen ihminen on tärkeä ja rakas eikä ole mitään syytä piilottaa itseään pois muitten läheisyydestä tai muuten tuntea häpeää.

Pelokkuus ja viha ovat pahasta ja kun pääset noista tunteista positiivisempaan/myönteisempään niin alkaa elämä toisten kanssakin sujumaan kun et stressaa/jännitä tilanteita liikaa.

en ttiiä miten jännityksen saaa pois mua jänittää yksjuttu täl hetekel

Mulla on muistoja jännittämisestä jo ala-asteelta lähtien. Hengittäminen tuntui raskaalta ja sydän tykytteli. Illalla nukkumaan mennessä pelkäsin tulevaa aamua ja samalla yötä, että selviänkö sen yli. Jokainen päivä tuolloin oli yhtä selviytymistä. Vuosia on kulunut ja olen tullut täysi-ikäiseksi tänä vuonna. Tämän vuoden alussa olen saanut kokea jälleen pitkstä aikaa, että piilottamani jännitysoireet ovat palanneet pahempien fyysisten oireiden kanssa.Kysymys ei ole enää siitä ettenkö selviäisi näiden oireiden kanssa vaan, että olen alkanut vaatimaan enemmän elämältä. Minulla voisi olla paljonkin kykyjä ja muuten haluja menestyä elämässä, mutta raskainta on etten tällä hetkellä jännittyneisyydestä johtuen pysty toteuttamaan niitä niin paljon kuin haluaisin.

Ala-asteella ollessani kävin psykologilla, mutta siitä ei ollut mitään apua ja halusinkin "parantua" oikeastaan vain siksi, ettei minun tarvitsisi käydä tämän luona enää. Nyt olen menossa uudelleen eri psykologille ja toivon siitä olevan enemmän hyötyä. Ero jännittyneisyydellä ja masennuksella on mielestäni se, että jännittyneisyydessä ongelmana on, että haluasi tehdä paljon asioita, (elämänintoa on), mutta kokee ettei kykene tai pysty pelkojen vuosi toteuttaa niitä!