Kun ei voi pissata
Kirjoittaja:
Impi
()
Päiväys: kesäkuu 19, 2005 12:32
Olen 17 vuotias tyttö, ja eksyin tälle sivulle etsiessäni vastauksia omaan ongelmaani. En tiedä onko suomalaisuudella ja sen kautta ujoudella mitään tekemistä tämän kanssa, mutta minä en voi mennä vessaan milloin haluan. Tätä on kestänyt noin 5 vuotta, en tiedä miksi alkoi. Ala-asteella huomasin että en pysty pissaamaan jos joku kuulee. En missään nimessä. Pienenä lapsena menin aina kavereiden kanssa samaan vessaan ja yhdessä pissalle, mutta sitten se ei vaan enää onnistunut. Meidän kotivessa on keskellä taloa, ohuet seinät, aina joku kotona. Alkuvaiheessa kun ongelmasta alkoi keheytyä fobia oli vaikeinta. Pidätin niin kauan kuin oli pakko, kerrankin 12 tuntia. Vessa oli siinä seinän takana, mutten voinut olla 100% varma että kukaan ei kuule ja jouduin istumaan huoneeni nurkassa kauheissa tuskissa kunnes kolmen aikaan yöllä en enää kestänyt ja juoksin suihkuun ja pissasin sinne. Nykyään en paljoa muualla käykkään vessassa, suihkussa vain. En voi sanoa että hävettää, jos joku kysyy käynkö pissalla suihkussa vastaan "kyllä käyn!" koska muuta en voi. En ole kertonut tästä vanhemmilleni koska he eivät pitäisi sitä ongelmana vaan kieltäisivät pissaamasta suihkussa enää. Olen todella sosiaalinen ihminen, rakastan ihmisiä, pystyn puhumaan kaikesta, myös tästä, mutta vessassa en voi käydä.
Se rajoittaa elämää aika lailla. Jos joskus joku yrittäisi elää viikon käymällä vessassa vain silloin kun kukaan ei kuule, tulisi kyllä vaikeaa. En käy koulussa vessassa, vieraille on hankala mennä yöksi.
Olen kertonut asiasta kihlatulleni, hän on ollut ihana ja lähtenyt viemään minua kuuden aikaan aamulla huoltoasemalle vessaan. Hän on ymmärtänyt ja puhunut asiasta. Paljon myöhemmin kerroin hänelle sitten että käyn suihkussa pissalla. En uskaltanut aluksi kertoa koska en tiennyt hänen reaktiotaan, enkä ollut varma pystyisinkö tekemään sitä enää jos kerron sen. Hän vaan sanoi että "Eikö kaikki käy suihkussa pissalla?", se oli todella hienoa huomata että hän ei pidä asiaa yhtään outona vaan ihan tavallisena tapahtumana mitä kaikki tekee. Itse olen hävennyt...pelännyt...tuntenut itseni tyhmäksi, mutta hänen ansiostaan ne tunteet ovat poissa.
Itse fobia ei ole poissa. Olen ajatellut hypnoosia, koska tiedän että ongelmaa ei ratkaista puhumalla.
Jos minä saisin päättää niin menisin milloin tahansa vessaan! Mutta kun en saa. Istun pöntölle, joku tulee sisään (yleisessä vessassa),
istun tyhmänä hiljaa pöntöllä ja odotan. Odotan odotan odotan. Joskus vielä yritin pissata silloin. Hoin itselleni päässä:"Ei se ajattele, ei se kuule, ei kukaan oikeasti välitä." ja työnsin niin kovaa kun pystyin naama punaisena mutta ei mtn. Ei voinut muuta kuin itkeä, pettymyksestä itseensä ja siitä kun joutuu vetämään farkut takaisin jalkaan vaikka meinaa puhjeta.
Tämä oli pari vuotta sitten. Nykyään etsin pakoreittejä, välttelen tilanteita, käytän kaikki tilanteet hyödyksi, ajattelen etukäteen miten kauan menee kun tulee hätä ja missä silloin olen, mietin valmiiksi missä käyn vessassa. En halua enää ikinä itkeä vessassa itseni takia. En ikinä. Kihlattuni on niin paljon avuksi kun voi, enkä voi muuta kuin kiittää.
Kiitos jos joku jaksoi lukea