En pääse eroon tästä ajattelu tavasta.
muistan vieläkin kun eräs opettajani sanoi että oli lukenut nostradamusta ja kertoi meille oppilaille koska maailmanloppu tulee....hän sanoi vuoden olevan 1999 ja monta vuotta pelkäsin tämän vuoden tulevan....vieläkin ajattelen päivittäin mitä kuoleman jälkee tapahtuu ja mietin millaista se olisi.
tällä hetkellä käytän masennuslääkitystä, mutta ajatuksiani se ei hallitse.
en haluaisi enää käydä psykiatriassa tms...koska luulen että ongelmani ovat jossain syvemmällä eikä paraskaan terapeutti tai psykologi ole mieleni kätköistä syytä löytänyt, vaikka olen tämän takia käynyt hoidoissa monia vuosia....noin 9-v yritin tehdä itsemurhan mikä ei onnistunut enkä edes muista miksi olin tekemässä sitä kun aikaakin on kulunut niin paljon.
olen kuullut että hypnoosissa päästään ns.toiselle tasolle tai jonnekin alitajuntaan...pitääkö paikkaansa?

Haluaisin siis oikeastaan kysyä, että voiko hypnoosilla saada masennusta pois ja voiko tätä kuolemanpelkoa poistaa?
ei siis sillä että olisin mitään itsemurhaa tekemässä vaan olisi mukavampi elää ilman tuollaisia synkkiä ajatuksia ja vain nauttia elämästä.

Hei Angel-eyes.

Kaikkein ensimmäiseksi sanoisin, että kuolemaa ei tarvitse pelätä. Olen itse kovia kokenut autokolarikaveri ja kesällä 1983 tein Lapin keskussairaalan teho-osastolla useita viikkoja sinunkauppoja kuoleman kanssa. Kävin muutaman kerran rajan takana ja näiden kokemusten myötä voin sanoa, että kuolema on täysin luonnollinen asia - yhtä luonnollinen kuin on syntyminen, lapsuus, aikuistuminen jne.

Tokihan on niin että silloin kun jostain pelkotilasta tulee elämää haittaava rasite, tähän on syytä kiinnittää huomiota ja lähteä etsimään ratkaisuja vapautumiseksi. Jos pelkotilasi syynä on todella opettajasi aikanaan maalaamat kauhukuvat maailmanlopusta, kysymyksessä on opittu pelkotila. Eli alitajuntasi on ohjelmoitu pelkäämään ja kaikki se, mikä on opittu, se voidaan myös oppia pois. Eli hypnoositerapia on tapauksessasi todella varteenotettava mahdollisuus.

Tilanteesi vaikuttaa sellaiselta, että kannattaa varmaan ennen suggestiohoitoa keskustella siitä joko psykoterapeuttisi tai psykiatrisi kanssa.

Kiitoksia vastauksista...Tosi kiva Leo kun kerroit tuosta, itselläni pyörii päässä sellainen kamala ajatus että kun kuolen, että jäisin vain makaamaan matojen syötäväksi yms inhottavaa.
Kiitos Hepallekin, mutta en ole enää tarvinnut terapeuttien hoitoja.

hei itsemurhaa ajatteleva ihminen.
suosittelen että rohkeasti tutustut uusiin ikäisiisi nuoriin tai nuorempiin löytääksesi vastakaikua elämäniloille ja suruille.ole avoimesti kiinnostunut muiden ihmisten elämänkatsomuksesta ja löydä sieltä itsellesi sopivia vaihtoehtoja.mieluusti elämänpositiivisella ajatuksella.rohkeutta elämään nuori!

Eikös ole aika mielenkiintoista, että kuolemanpelko ajaa itsemurhaan tai sen yritykseen. Itselläni eivät tuhoisat ajatukset alkaneet kuolemanpelosta, syyt olivat aivan toisenmoiset. Muistan vielä sen hetken ja paikan, kun koiraa ulkoiluttaessa havahduion huomaamaan, että itsemurha on ihan oikeasti yksi vaihtoehto, mutta sitä ei tarvitse tehdä tänään.
Oikeastaan tuon kristallisen ajatuksen jälkeen olen ollut vapaa tuosta tuhoisasta ajatuksesta, joka on niin kovin turha, sillä jpoka tapauksessa se kuolema tulee.Kuitenkin ennen sen kohtaamista voi kokea monta jännittävää asiaa, voi vaikkapa opiskella suggestoterapeutiksi.
Menneinä vuosina ihmettelin monesti elämäni vaikeutta ja syitä siihen, Nyt tajuan tuon läpikäymäni tuskan tarpeellisuuden: Kun asiakas kertoo ahdistuksestaan tai masennuksestaan tai ylipäänsä elämän vaikeudesta niin tiedän, totisesti tiedän, mistä hän puhuu.
Kaikella on tarkoituksensa, uskoo Mäkelä Maija Turust´

Minulla ei periaatteessa ole kuoleman pelkoa, paitsi että heti jos tulee joku erikoinen sairaus, pelkään aina pahinta. Jos olen pyörtynyt pari kertaa, olen varma että minulla on aivokasvain, ennen kun menen lääkäriin ja saan kuulla että kaikki on hyvin.

Kuolema on tullut minua hyvin lähelle isäni kuoleman johdosta, josta ei ole siis kauaa. Tajusin, miten lyhyt elämä on ja miten haluan elää sen täysillä. Samalla tunnen, että en ehkä tavallaan pelkää niin vahvasti kuolemaa kuin ennen. Tahdon ajatella, että kun minun aikani koittaa, niin isä on minua siellä jo odottamassa. Taivaassa.