Hei teidän on oikeesti autettava mua!

Mä oon 16-vuotias opiskelija. Viime viikkojen aikana mulla on ollu aikamoinen stressi päällä, joka johtuu pääosin koulusta --> Meillä on ollu kohtalaisesti esitelmiä ja mun epäonnekseni ne on mennyt pieleen. Tää on laukaissu sen, että nyt esim. kun oon koulun ruokalassa, niin mulla tärisee kädet, kun yritän syödä! Tää on äärimmäisen kiusallinen tilanne! Mä oon ihan varma, että tää mun ongelma alko siitä, kun noin viikko sitten söin opiskelukavereitteni kanssa ja sit vaan rupesin ajattelemaan, että mun kädet rupee tärisemään. Sit ajattelin sitä yhä enemmän ja enemmän ja niinhän siinä sit kävikin, että mun kädet rupes tärisemään. Syömisestä ei tullu mitään, kunnes sit tahdon voimalla sain käsien tärinän hetkeksi loppumaan. Mä oon nyt ton tapahtuman jälkeen itkeny itteni uneen tietäen, että mun ongelma pahenee koko ajan ja etten mä voi paeta/unohtaa sitä.
Kaikista pahinta on se, että mä oon vielä näin nuori ja silti kärsin tollasesta ongelmasta. Mulla ois haaveena juontajan ammatti, mutta eihän siitä mitään tuu tällä menolla!
Mä en haluais ruveta popsimaan mitään lääkkeitä, mutta pakkohan siihen on sit turvautua, jos mikään muu ei auta. Oisko teillä mitään näkökulmia, miten voisin pärjätä tulevaisuudessa tän mun ongelman kanssa? Se oikeesti tuhoaa mun elämän, jos en saa apua siihen...

Moikka!

Mulla on sama ongelma, mutta pääsen siitä pois välillä, koska ajattelen, että mitä väliä, vaikka kädet tärisee. En ole sen huonompi ihminen kuin muutkaan, vaikka kädet tärisevätkin. Mulle tuli kans ongelma siitä syödessä ja aina kun tiedän, että joku seuraa mitä mä teen. Täytyy vaan hyväksyä se, että kädet tärisee. Vaikeeta kyllä, mutta se on ainoa keino tai ainakin paras. Lääkkeet on aina kuitenkin lääkkeitä.



(Edit.yhteystietoja poistettu viestistä)



Muokattu 1 kertaa. Muokattu viimeksi 06/01/2004 02:04.

Hei Epätoivoinen!

Aivan ensimmäisenä onnittelen sinua, hahmotat ongelmasi syyt. Stressi joka johtuu koulustasi. Olet matkalla sisäiseen oivallukseen jonka kautta voi alkaa muutos. Mitä on siis tapahtunut-esitelmäsi ovat mennet pieleen. Tuohon epäonnistumiseen on varmaankin monia syitä, vai kuinka? Mitä sitten tuolla ruokailussa tapahtui? Oliko esitelmän pitämisessä ja ruokailussa jotain samansuuntaisia elementtejä? Tuntuiko kuin olisit jotenkin kaiken keskipisteenä suorittamassa jotakin? Useinhan onkin niin että monet toiminnot mistuttavat toisiaan vaikkemme sitä aina ymmärtäisikään, mutta alitajuntamme jotenkin huomaa nuo yhtenevyydet ja toimii niinkuin toimii. Pelkäämme etukäteen tilanteita ja tilanteiden eteen tullessa jotenkin vain toimimme niin kuin olemme pelänneet. Noista solmukohdista voi kyllä poisoppia kohtaamalla niitä. Mitä useamman esitelmän pidät, sitä vähemmän tärisevät kätesi. Pikkuhiljaa alat luottaa itseesi ja kykyihisi. Eräänä päivänä voi todellakin toteutua toiveesi olla juontaja. Et halua alkaa syödä lääkkeitä moiseen, toinen onnitteluni aihe. Parasta lääkettä on kohdata nuo tilanteet jolloin vahvistuvat omat voimavarasi ja taitosi kohdata epämiellyttäviä tilanteita elämässä ja niitähän elämämme tarjoaa tasaiseen tahtiin. Toivotankin sinulle paljon hyviä elämänhetkiä ja makoisan maistuvia mietintöjä kohti oman elämäsi juontajuutta.

Hei
Voin kertoa, että ei se esitelmiin tottuminen noin vaan käy, ei minun kohdallani ainakaan. olen kärsinyt häiritsevästä käsien vapinasta 16 vuotta. Esitelmät olivat aivan kauheita ja joka kerta vaan tuntui kauheammalta. Eli ei auttanut ajan mittaan, paheni vaan.
Esitelmäpelon jälkeen aloin myös pelkäämään ruokailutilanteita, koska silloinhan käsien vapina paljastuu varmasti, käsiähän on käytettävä syödessä. Siitä se jännitys varmaan alkoikin, ei saanut käsiä piloon. Miten syön ilman käsiä?
Nyt kun olen jo yli kolmenkymmenen olen hakenut apua. Käyn terapiassa puhelemassa, mistä jännitykseni johtuu. Itse ajattelen sen johtuvan juuri tästä käsien vapinasta ja poishan sitä ei saa. Vapinani on perinnöllistä hermovapinaa, eikä sitä tiedetä mistä se johtuu tai tulee. Eli pois en sitä saa, mutta käytän sitä rauhoittavaa lääkitystä, jotta pystyn viemään läpi juuri esiintymiset ja ruokailutilanteet.

Siis kahvikuppineuroosiksikin tuota on kutsuttu. Siihen kannattaa kokeilla suggestoterapiaa, sillä on tullut ihan mukavia tuloksia. Allekirjoittaneella on ollut hoidossa yksi tosi pitkään jatkunut ja tosi paha vapinatapaus, jonka oireiston on melkein 100 % poistunut. Hänen oireensa olivat sitä luokkaa, että lääkärit etsivät Parkinsonin tautia tms muuta aivoperäistä sairautta. Hypnoosihoitoja oli kait jotain 7-8 kertaa, vastetta löytyi heti ensimmäisellä kerralla. Tämä asiakas tiedosti selkeästi syyn vapinaan, sinähän tiedostat ainakin alkamishetken. Syyn etsiminen tai tiedostaminen ei ole välttämätöntä, suggestoterapiahan pyrkii oireiden poistoon.
Kannattaa kokeilla!
Yst terv. Maija Mäkelä

Hei olen 44-vuotias nainen ja olen aivan onneton. Tuntuu, että olen kohta tulossa hulluksi tuon käsien vapinan takia. En pysty kirjoittamaan nimeäni mihinkään paperiin toisten katsellessa (vaikeuttaa esim. pankkikortilla ostamista yms). Aloitin opiskelunkin syksyllä, mutta en pysty edes käymään toisten kanssa syömässä, koska käteni vapisevat niin kovasti. Tämä vaiva jotenkin pahentuu koko ajan ja sen myötä tuntuu, ettei elämästä tule yhtään mitään.

Minulla ei ole oikein varaa edes mihinkään terapiaan, koska opiskelen ja olen yksinhuoltaja.

Opiskelen lisäksi terveydenhoidon alalla ja miten voisin kertoa, että minulla on tuollainen vaiva, kun pitäisi toisia auttaa, ja kädet vapisee. Jossain vaiheessa tuo tulee ilmi, kun aletaan tekemään tarkkaa työtä ja jännittää.

Itselläni on kanssa sama ongelma että kädet alkavat vapista aivan tajuttomasti kun joutuu mennä syömään koulussa. Silloin kun olen yksinäni syömässä ei kädet vapise niin paljoa kun ei ole muita samassa pöydässä kanssani. Mutta sitten kun jouduin muiden opiskelijoiden kanssa samaan pöytään syömään alkavat kädet täristä niin paljon ettei uskalla edes enään syödä koska tärinä häiritsee niin paljon. Muutenkin yritän välttää huomion keskipisteeksi joutumista ja tuntuu että kaikki jotenkin tuijottavat minua esim.juuri syödessä. Ja silloin jos käteni tärisevät muiden huomio luultavasti kiinnittyy minuun entistä enemmän. Vapinaa esiintyy myös kirjoittaessa. Näitä oireita ei taas esiinny kotona tai sellaisten ihmisten seurassa keidät tunnen erittäin hyvin ja jotka tietävät ongelmastani. On välillä tosi tuskallista kun ei pysty syömään eikä kirjoittamaan koska tulee niin voimakas pelontunne siitä että muut alkavat tuijottamaan ja tällöin jähmetyn aivan paikalleni niin että en pysty jatkamaan syömistäni tai kirjoittamistani. Odotan hetken ja koitan jatkaa uudestaan mutta yleensä tilanne joko pahenee tai sitten vain luovutan syömisen suhteen. Kahvin juomisen kanssa on sama ongelma jos on paljon ihmisiä ympärillä. En pysty ottamaan kuppia käteeni.
Tilanne on todella kiusallinen! Enkä välttämättä haluaisi elää lääkkeiden varassa tämän pelon kanssa, mutta en tiedä onko juttelustakaan apua asiaan. Jossain vaiheessa tämä vapina oli kateissa mutta nyt se on taas palannut takaisin.

Heli
Minä olen myös nuoresta asti kärsinyt käsieni vapinasta. Lääkitystä minulla on tarvittaessa. Mielelläni en ikinä ole niitä ottanut, mutta kun on tuntunut että muuten ei tule mitään. En uskaltautuisi minnekään.
Syöminen on vaikeaa muualla paitsi kotona perheen parissa ja se on äärimmäisen kiusallista.
Syömistä muualla, kylässä, sukulaisissa, ravintolassa tai missä vain jännitän aina, olin yksin, tuttujen tai tuntemattomien seurassa, syystä jota en voi ymmärtää.
Tuo vapinakin on aika kummallista, koska toisinaan menee pitempiäkin aikoja, että en juurikaan jännitä, eivätkä käteni paljoakaan vapise, toisinaan taas olen kuin haavanlehti!

Aion minäkin lähteä opiskelemaan hoitoalaa ensi syksynä, koska haluan auttaa muita ihmisiä. Olen myös pohtinut, että minkähänlaisia tilanteita mahdollisesti tulee eteen.
Jos käyt täällä, voitko kertoa miten sinulla on mennyt?

Muistan itse joskus aikoinaan kun olin sairaalassa potilaana ja eräs hoitaja otti minulta verinäytteen, niin hänen kätensä tärisivät aivan mahdottomasti. Se vaan jäi mieleeni. On meitä vapisevia varmaan joka alalla.

Käsien vapinan saa hypnoosilla pois siirtämällä se esim. sormen ensimmäiseen niveleen. Tässä tilanteessa oire on edelleen olemassa, mutta ei näy, koska nivelen tärinä ei näy mihinkään. Tällä on kuitenkin vain siirretty oire ja sen selvittäminen on tärkeää, jotta ongelma hoituisi kokonaisvaltaisesti. Järjetöntä on poistaa vain oireita, koska sen tukahdetun oireen tilalle pyrkii toinen oire, joka yleensä on pahempi. Toisaalta oireet ovat tärkeä hälytysmerkki ihmisen fysiikassa, eikä niitä voi niin vai lähteä poistamaan. Kahvikuppineuroosissa tutina voidaan siirtää, mutta oiretta ei hävitetä
ensihoitona.
Terveisin Seppo Laaksonen

Olisi mielenkiintoista tietää enemmän tuosta vapinan siirtämisestä ensimmäiseen niveleen. Voiko sitä itsekseen harjoitella vai ainoastaan hypnoosin avulla? Mistä voisi saada lisätietoa?

miten helpolla lääkärit määrää lääkkeitä! olen lähdössä ulkoimaille koulutukseen ja siellä ei sais kädet täristä!! itsellänni tärinää ei ole muutakuin vieraitten ihmisten parissa..

En tiedä miten helpolla, mutta kun kerrot huolesi lääkärille, niin varmaan kirjoittaa reseptin.
Antoisaa ulkomaankoulutusta sinulle! Kyllä kaikki menee hyvin.

Hei, olen 18v nuori ja minulle tuo käsien yms vapina on tuttua esiintymistilanteissa.
Nyttemmin en ole siitä edes välittänyt liiemmin, mutta on alkanut ilmaantua niskoista lähtöisin olevaa tärinää, esim. käsiin asti. En tiedä mistä tuo johtuu. Työskennellessäni (olen palveluammatissa) oireet pahenevat. En pysty olemaan hetkeäkään ilman, että jokin ruumiinosani vapisisi aivan mahdottomasti.
Joskus kuitenkin kun olen ystävieni kanssa, huomaan että vapina on lakannut, mutta se on vain hetkellistä.
Lääkäriin en ole uskaltautunut, pitäisivät varmaan hulluna.

Mitä tässä pitäisi ruveta tekemään, rupean jo tulemaan epätoivoiseksi kun mitään ei oikein huvita tehdä tuon asian takia?

Tiedonhaluiselle!
Kaikki hypnoosi on lopultakin itsehypnoosia, ihminen tuottaa itse hypnoositilan terapeutti vain ohjaa ja opastaa. Itsehypnoosia voi lisäksi systemaattisesti harjoitella mm. rentoutumisharjoituksilla. Rentoutuminen tuottaa aina jonkinasteisen hypnoositilan, mitä useammin rentoudut sitä syvemmälle todennäköisesti opit vaipumaan.Toisaalta ihmisen suggestioherkkyys lisääntyy jo suhteellisen kevyellä rentoutumisella.Rentoutumisen tehoa voi lisätä rentoutumalla aamulla heti heräämisen jälkeen jolloin vireystila on jo valmiiksi alhainen.Erilaisia rentoutumisäänitteitä ja jopa itsehypnoosin opetus äänitteitä on markkinoilla. Sitten vain muotoilet itsellessi sopivan suggestion jonka annat itsellesi rentoutumisen aikana mielelään sen loppupuolella.Suggestio on hyvä muotoilla niin, että mennään parempaa kohden ei pois jostakin. Esim. näin "käteni pysyvät vakaina ja levollisena" ei näin "Käteni lakkaavat vapisemasta." Sitten vain säännöllistä harjoittelua, harjoitteluun voi lisätä myös mielikuvaharjoituksia joissa on eri tilanteissa niin ettei kädet tärise. Suggestio voi olla myös ihan suora suggestio Esim. "tästä alkaen vapina on ainoastaan vasemman käden peukalossa" tai jotain vastaavaa. Io tärkeää, että suggrestio on sinusta hyvä uskottava ja mahdollisen tuntuinen. Tässä todella lyhyesti aiheesta ja valitettavan pelkistetysti.

Hei kaikki vapisijat!

Kyse on paniikkihäiriöstä,johon on olemassa lääkitys,johon ei jää koukkuun.
Kaikki jotka todella kärsivät paniikkihäiriöstä,ottavat varmasti mielellään avun vastaan,olipa se sitten lääkkeitä tai ei.
Kannattaa mennä keskustelemaan esim terveyskeskus lääkärin tai mielenterveys hoitajan kanssa.
Ingelma vain muuten pahenee,ja alat vältellä sosiaalisia tilanteita,ja se ei ole itsellekkään hyvä asia.
Puhun aivan vilpittömästi kokemuksesta,koska itselläni on paniikkihäiriö ollut jo 5 vuotta ja lääkkeillä sen olen saanut kuriin.

mul on samat ongelmat ku teillä ....aina ku on esitelmii kädet vapisee ja oon iha punanen.... ite haluisin olla juontaja.... haluisin tietää miten saisin pelon pois itestäni???


olisiko jollain myös jotain netti sivuja mistä saisi tietoa juontajan ammatista..olisin toooosi kiitollinen jos saisin kysymyksiini vastauksen......!!!

Minulla oli/on samanlaisia ongelmia, kädet tärisivät syödessä ja paperiin ei pystynyt oikein kirjoittamaan muiden katsellessa. Ilkeä ongelma kyllä, mutta missään vaiheessa en ruvennut välttämään syömistä tms. koska ongelma voisi näin pahentua. Päätin myös etten rupea moisessa ongelmassa kieriskelemään vaan hoidan sen välittömästi nuorena pois tai luultavasti ongelma pahenisi.

Luulen tosiaan päässeeni oireista käytännössä kokonaan itsehypnoosin avulla. Käytin suggestioita tyyliin "päivä päivältä käteni tärisevät vähemmän, en välitä kenen kanssa istun" jne. Luulen jo, että pelkkä päivittäinen rentouttaminen auttaa jo sinänsä tälläaisiin ongelmiin. Olen aika aloittelija hypnoositouhuissa mutta Pasi Koivusen [www.rentoutus.fi] on tuntunut aika hyvältä teokselta muihin verrattuna.

Moi,
olen 22-vuotias opiskelija ja kärsin myöskin juuri tuosta käsien vapinasta tietyissä tilanteissa. Minulla vapina tulee esimerkiksi juhlissa pikku kahvikuppeja kantaessa ja niistä juodessa. Miksi kahvia ei aina tarjoilla isoissa mukeissa? Syksyllä 2004 aloitin opiskelut terveysalalla mielensopukoissa pelko siitä, että en pysty suorittamaan labraharjoitteluissa lääkepistoksia yms. koska käteni alkavat tärista. Ja niin kävikin ensimmäisillä kerroilla. Pistämisestä ei tullut mitään, koska käsieni vapina oli niin voimakasta ja paheni sitä mukaa kun hermostuin tilanteesta enemmän. No tunnit oli ja meni, ja eteen tuli käytännön harjoitteluja sairaalassa. Ensimmäisenä päivänä ohjaaja laittoi minut pistämään potilaalle lääkkeen lihakseen, ja melkein siinä onnistuinkin. Lopussa käsi kuitenkin rupesi vapisemaan, enkä saanut suoritettua pistosta loppuun. Sillä hetkellä päätin että ikinä ikinä ikinä en enää edes yritä. Mutta, seuraava päivä tuli, ja ohjaaja lykkäsi taas piikit käteen ja sanoi että nyt lähdetään pistelemään nuo. Ja minähän menin. Ajattelin, että nyt on vaan pakko piikittää niin monta kertaa ,että vapinaa ei tule. En aio jäädä tätä ongelmaa pakoilemaan. Ja ilmeisesti itseni psyykkaus tilanteeseen onnistui, nimittäin sain kaikki pistokset tehtyä ilman käsien vapinaa! Se tunne, että voitin itseni, oli aivan mahtava!
Eli, jos vain jaksatte, niin älkää vältelkö tilanteita missä käsien vapinaa voi tulla, vaan rohkesti vaan mukaan. Joskus se on niin pienestä kiinni, että vapina loppuu.

Hei,

On mukava kuulla etten ole ainoa, joka kärsii tietyissä sosiaalisissa tilanteissa niin että tuntuu että koko keho tärisee, sydän hakkaa hirveästi ja henki salpaantuu. Sosiaaliset tilanteet liittyvät nimenomaan työtehtäviin, joissa minulla on suorituspaineita ja varsinkin kun pitää puhua usealle henkilölle ja kaikki kuuntelevat. Vaikka ensin olisin aivan rauhallinen niin yht´äkkiä sydän alkaa hakkaamaan, kädet tärisevät ja joskus koko keho ja etenkin pää tärisee. Nolointa on se, että pelottaa kun muut huomaa. Tilanteesta ei myöskään voi paeta ja tuntuu ettei ole keinoa paeta. Puhelimessa olen usein tehnyt niin että pyydän soittajaa soittamaan hetken päästä uudestaan. Sillä aikaa vedän henkeä ja yritän rauhoittaa itseni jotta pystyn puhumaan.

Olen nyt 37-vuotias ja uudessa työssäni joudun esiintymään melko paljon ja vaikka olen innoissani työstäni pelkään etten selviydy siitä jännittämisen takia ja olen ajatellut luopua uudesta työstäni tästä syystä. olen käyttänyt oireisiini betasalpaajaa ennen esiintymisiä mutta lääke tulee ottaa noin puolituntia etukäteen ja aina ei yllättävien tilanteiden takia ole voinut varautua lääkkeellä.

Nyt olen ajatellut hakeutua hypnoositerapiaan luettuani siitä artikkelin lehdestä, sillä olen kyllästynyt vaivaani, joka estää minua tekemästä työtä jota kuitenkin haluan tehdä. Muutoin kuin työtehtävissä en varsinaisesti jännitä ja siksi minua ihmetyttää myös syyt jotka aikaansaavat vapinakohtauksen.

Asiasta on nolo puhua ja vain läheisimmät ystävät tietävät siitä ja eniten pelottaa töissä, että joku huomaa oireet ja ajattelee, että onpa varsinainen tärisevä luuseri.

Hyvää syksyä kaikille.

Joo mullaki on varmaa tämä sama

Aina ruokalas ja tunneilla tärisee kädet eikä maha mitää
mut sit perheen tai yksin jos syö ni ei ainakaa omasta mielestä tärise..
mutsillekki yritin selittää tätä mut se vaa sano
joo kahvikuppineuroosi, iha normaalia jännitystä.

Ite kyl haluisin jutella lääkärin kanssa tai jotaki mut ei tuo ite tajua
ni varmaa joudun puhuu iskälle tai koittaa ite säätää itelleni
lääkäri ajan tai jotain..

moikka.sinulla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa,jolloin kätesi rupeavat vapisemaan jännityksestä. suosittelen sinulle propral 10mg näin aluksi ja voit ottaa tarvittaessa kaksikin, jopa 40 mg asti. kannattaa kokeilla. auttanut monia juuri jännitysoireissa terv. satu