Hypnologian keskustelualue :  Hypnologian keskustelualue The fastest message board... ever.
kannanottoja - sovelluksia - näkökulmia - kysymyksiä - ideoita - oivalluksia - ratkaisuja - mahdollisuuksia 
Mene sivulle: Edellinen123456Seuraava
Sivu: 3 / 6
Re: Koiran kuolema
Kirjoittaja: Tero ()
Päiväys: toukokuu 01, 2007 02:11

Oma koirani kuoli eilen viereeni. Hän sai sydänkohtauksen. Kahden viikon kuluttua hän olisi täyttänyt 16 v. eli pitkä yhteinen taival tuli kuljettua. Paljon muistoja, nyt vain surua ja kyyneliä. Kauhea ikävä.

Re: Koiran kuolema
Kirjoittaja: toukokuu ()
Päiväys: toukokuu 09, 2007 07:18

Vein eilen rakkaan syöpää sairastavan koirani lopetettavaksi kahdentoista yhteisen vuoden jälkeen. Kipu ja tuska on aivan valtava.Ainoa lohtu on ajatus uudesta koirasta,mutta mieheni on asiata eri mieltä. Elämä ilman koiraa ei kuitenkaan tunnu elämisen arvoiselta.

Re: Koiran kuolema
Kirjoittaja: Anne ()
Päiväys: toukokuu 10, 2007 05:03

Saatoin parhaan ystäväni viimeiselle matkalleen lauantaina aamuyöstä 5.5.07. Ystäväni surulliset silmät hyvästelivät minua tietäen tulevasta. Viimeinen nuolaisu ennen ikuista unta. Yhdeksän yhteisen vuoden jälkeen koti ei tunne enää kodilta... on niin hiljaista. Oloa helpottaa tieto että ystävää ei enää satu eikä kipua ole.

Re: Koiran kuolema
Kirjoittaja: Ulla (luizi) ()
Päiväys: toukokuu 14, 2007 12:01

Koirani kuolemasta tuli eilen 5kk. Mulla on toinen koira erittäin rakas sellainen. Mutta aina sillon tällön kun olen yksin kotona on pakko avata nämä sivut ja lukea oma ja muiden surut läpi ja vaan itkeä. Suru tulee aina jostain ,joskus. Mutta itkun jälkeen on aina rauhallinen olo tuntuu kun hetken olisin ollut lähellä koiraenkeleitäni.Tulee mieleen tää Vernasta lainattu runo.
Koko päivän ja illan palas
kuvas lempeä sydämeen
vedin uutimet alas,
surun päästin valloilleen.

Re: Koiran kuolema
Kirjoittaja: mimmi ()
Päiväys: toukokuu 25, 2007 10:45

Tänään on ollut hyvin raskas päivä minulle ja perheelleni. Lapsuuden ajoilta oleva koira kuoli tänäan.sad smiley En enää ole asunut lapsuuden kodissani vuosiin, mutta aina siellä on tullut kuitenkin vierailtua. En vain pysty ymmärtämään kuinka tuo ihana ystävä ja perheenjäsen onkin nyt poissa. Koira oli jo 14 vuotias eli oli vanha mummu, mutta kuitenkin kuolema yllätti minutkin ihan täydellisesti. Äitini soitti minulle eläinlääkäri käynnin jälkeen, että nyt se on siirtynyt koirien taivaaseen. Olin jo valmistautunut uutiseen, mutta en sitten ollutkaan. Itku ei tunnu loppuvan. Voi hyvin rakas haukkuseni, vielä me näemme!

Re: Koiran kuolema
Kirjoittaja: Eläinystävä ()
Päiväys: toukokuu 28, 2007 01:56

Hei!

Otan osaa rakkaan lemmikkisi poismenoon. Tiedän, miltä se tuntuu. Suru kestää kauan. Ainoa lohtu surussa on se, että ilman rakkautta ei ole surua. Lemmikkisi eli varmasti ihanan elämän ja niin pitkän. Iloitse kaikesta siitä, mitä iloa hän tuotti Sinulle.

Eläinystävä

Re: Koiran kuolema
Kirjoittaja: nappi ()
Päiväys: kesäkuu 08, 2007 07:22

Ehkä sua lohduttaa, että koirallasi saattoi olla jokin kasvain tms. aivoissa. Kuulostaa sellaiselta tapaukselta. Surullista.

Polttohautauksessa huijattiin..
Kirjoittaja: ystävä hukassa ()
Päiväys: kesäkuu 16, 2007 07:02

Laitanpas tännekkin oman tarinani tai rakkaan koirani tarinan.Uskomatonta mutta niin surullista kun se onkin niin näinkin voi käydä!

Jouduimme lopettamaan koiramme reilu kuukausi sitten.Jätin koiran eläinlääkärille josta tuhkauspalvelu haki koiran,otin yksilötuhkauksen ja uurna piti toimittaa parin viikon sisään.Oli menny lähemmäs 3 viikkoa kun soitin tuhkien perään,eivät olleet vielä tulleet eläinlääkärille.reilun 3 viikon kuluttua sain vihdoin ja viimein rakkaan koirani tuhkat itselle.Mutta kun aukaisin uurnan ja heilutin laatikkoa varovasti tuhkien joukosta tulikin esiin metallinen kaulapannan nimilaatta ja mutteri.Ihmettelin että kuinka tämä voi olla mahdollista?

Eläinlääkäri kysyi piikin annettuaan että jätämmekö koiralle pannan vai otammeko mukaan,sanoin haluavani sen muistoksi.Edelleen panta roikkuu eteisen naulakossa,mutta mitä ovat nuo pannan osat?Soitin krematorioon ja vaadin selitystä,yrittäjä ei osannut sanoa mitään koska oli ymmällään koko asiasta.Sanoin palaavani asiaan viikon alussa ja pyysin häntä selvittämään asiaa.

Olen ollut nyt useammin yhteydessä krematorioon ja on ilmennyt lisää ongelmia!krematorion polttovihkoon on merkitty että meidän koiralla on panta ollut kaulassa kun se on poltettu,mutta kun panta on meillä kotona!Soittaessani tämä henkilö väitti että muistaa vielä koiramme ja sillä oli kirjava panta kaulassa,ei sillä ole ikinä ollut kirjavaa pantaa kaulassa!Jotain on ja todella pahasti pielessä. Tämä yrittäjä koittaa keplotella itsensä "liristä" keksimällä omiaan ja noita pantatarinoitaan.

Krematorion omistaja vain sanoo että ei tiedä mitä on käynyt kun kysyin kuka meidän koiralle olisi mennyt pannan laittamaan!He eivät tule vastaan millän lailla vaikka me kyllä voimme todistaa että panta on meillä ja meitä on ollut kaksi katsomassa kun panta otettiin pois.Mutta jos koiralla joka poltettiin oli panta ja tuhkat jotka me saimme sisälsivät pannan nimilaatan,niin kuka meillä on tuossa uurnassa?Missä on meidän rakas koiramme?

Olen ottanut yhteyden kuluttajaneuvojaan siitä kuinka asian suhteen olisi järkevää edetä ja hän sanoi että sovitelkaa hinnasta.

Vaadimme 80 e palautusta tuhkauksen hinnasta,joka on hyvin hyvin pinei osa kokonaishinnasta ja siitä millaista lisä kärsimystä tämä on meille aiheuttanut.

Yrittäjä sanoi maksavansa 40e,sanoin että hei halooo!Kysymys on minun koirastani ja teidän tekemästä virheestä joka teidän kuuluu hyvittää.Suostuivat palauttamaan 80e,kas kummaa reilu viikko mennyt mutta rahoja ei ole kuulunut eíkä näkynyt!

Katsoin taas ikävän kaipuussani tuonne uurnaan,löytyi loputkin kaulapannan osat,hihnan lenkki ja solki..

Te tiedätte jotka olette koiranne menettäneet kuinka tuskaista on luopua rakkaasta lemmikistään.Kuinka lisää tuskaa se tuokaa kun luulee saavansa sen vielä tuhkana takaisin,mutta saakin jonkun toisen lemmikin,missä on minun rakkaani?

Ostin omenapuun jotta ripottelen tuhkia sen juureen,saan ihailla ja muistella koiraani kun omenapuu kukkii ja kun se kasvaa ja kukoistaa.

Loput tuhkat oli tarkoitus ripotella paikkoihin jossa rakkaalla koirallamme oli hyvä olla,paikoissa joissa hän nautti kuten mökin rantavedessä uimisesta.

Eniten loukkaa se että kerematorion omistaja väittää ettei hän tee ammattivirheitä,eikä ole tehnyt sitä kuulemma nytkään ja KERTAAKAAN,voitteko uskoa ei yhtään kertaa ole sanonut olevansa pahoillaan...

Kumpa olisin ottanut tuolloin koirani mukaan ja haudannut sen yhteen paikkaan,tietäen että siinä se nukkuu..

Kerron tämän teille siksi että rakas koirani sai sellaisen lopun,sellaisen matkan ikuiseen uneen jota en toivo ikinä kenellekkään käyvän!

Re: Polttohautauksessa huijattiin..
Kirjoittaja: Tuija ()
Päiväys: kesäkuu 19, 2007 09:11

Minä olen myös monesti miettinyt, että mahtaakohan uurnassa olla oman koirani tuhkat...mutta pakko vaan luottaa.

Re: Koiran kuolema
Kirjoittaja: maria ()
Päiväys: kesäkuu 20, 2007 02:05

Hei, pakko kirjoittaa tänne, kun itsellenikin kävi näin eli menetin paripv. sitten koiraystäväni reilut 12v. ikäisenä, kuolema tuli yllättäin, koira kuoli rauhallisesti kotiin, kun oltiin itse paikalla. Onkohan muita vastaavia tapauksia että koira kuollut kotona vanhuuteen? kuolema kävi niin nopeasti että kun huomasin koiran menneen oudosti makuulle olivatkin jo silmät lasittuneet, ilm, aivo tai sydän infarkti? Itse syytökset aika kovat kun kuolin syy ei selvillä, että olisiko jotain pitänyt huomata, tehdä vai olisiko jo pitänyt viedä aikaisemmin eläilääkäriin lopetettavaksi? Ja kun olin myös ollut paljon pois kotoa kuolemaa edeltäneellä viikolla, kai nämä syytökset ovat aika yleisiä, laitoin tänne rek. sähköpostini, en tiedä onko mahd, vaihtaa yksityisviestejä? Ajattelematta ei pysty olla ja kukaan ystävistä ei tietenkään jaksa saman hokemista ja arvailua tolkuttomiin..Luulisin ainakin.

Re: Polttohautauksessa huijattiin..
Kirjoittaja: ulla ()
Päiväys: kesäkuu 21, 2007 11:31

Sitä minäkin ajattelin kun eläinlääkäri sanoi eri vaihtoehtoja.Tuli heti mieleen että onkohan se oma koira mikä uurnassa kotiin tulee joku muu tai monta yhdessä. Jätinkin hänet sinne tuhkattavaksi ja tuhkat muistolehtoon laittevaksi. Sekin epäilyttää että vievätkö edes johonkin muistolehtoon vai heittävätkö johonkin viemäriin, olis kiva ottaa näyttetä muistolehdon mullasta sisältääkö tuhka jäämiä vai ei. Rakas koirani on ikuisesti sydämessäni ja valokuvissani, niitä muistoja ei kukaan vie.Nyt varmaan muutkin ajattelevat että kuka siellä uurnassa on. Ehkä laitos nyt petraa ja tosiaan panostaa tähän yksilöllisyyteen että poltettava koira on juuri se mikä papereissa mainitaan ja lätee oikealle omistajalle.Jaksamista.

Re: Koiran kuolema
Kirjoittaja: eeva ()
Päiväys: kesäkuu 24, 2007 06:08

Koirani kuoli tänään. Koira oli niin tärkeä minulle, uskollisin ystävistä, rakkain kaikista. Tuntuu etten ikinä pääse tämän asian yli ja itken koko ajan ja on niin kauhea ikävä rakasta koiraani. Hän sai äkillisen suolistotulehduksen joka aiheutti myrkytystilan elimistöön ja vielä pari päivää sitten iloisena juossut koira jouduttiin nyt lopettamaan. Nyt jotenkin kamala tarve etsiä uutta koiraa... vaikka mikään ei tietenkään voi täyttää meidän Matilda rakkaan jättämää tyhjyyttä. Ihan kauhea ikävä!!

otan osaa
Kirjoittaja: santeri ()
Päiväys: kesäkuu 28, 2007 10:29

Oman koiran kuolema sattuu. Vielä puolen vuoden päästä, tulee yksinäisiä hetkiä, että koirani kuolemaa itken. Yllättävän rankkaa. Jännää että sellainen pieni otus, on niin tärkeä, että sen kuolemasta on vaikea toipua. Olen etsimässä uutta
koirulia, ja ehkä se auttaa suruuni. Apulannan Koneeseen kadonnutta olen kuunnellut surussani, se auttaa. Ihanaa että muutkin täällä kirjoittavat ovat herkkiä ja rakastavia,ja surevat pikku otuksiaan.
Koirat opettavat meille juuri sitä:Rakkautta.

Re: Koiran kuolema
Kirjoittaja: Nanna ()
Päiväys: heinäkuu 14, 2007 09:53

Hei. Me menetimme yli 14-vuotta vanhan kultsu ystävämme 4 päivää sitten. Olimme itse matkoilla ja koira oli tuttavien luona hoidossa. Koiramme sai mitä ilmeisimmin sydänkohtauksen ja kuoli rauhallisesti tuttaviemme eteiseen. Aika rankka juttu minulle ja hyvästejäkään emme voineet jättää, koska tulimme Suomeen vasta 2 päivää tapahtuneen jälkeen.

Vaikka tiedossa oli, että koiramme oli jo vanha ja loppu oli lähellä, tuli tuo kuolema kuitenkin NIIN yllättäen. Nyt olemme täällä kotona kesälomalla ja suuren surun keskellä.

Haluankin lähettää lämpimiä terveisiä niille, jotka tällä hetkellä surevat oman lemmikkinsä menetystä.

Re: Polttohautauksessa huijattiin..
Kirjoittaja: Tuija ()
Päiväys: heinäkuu 19, 2007 08:05

Oli pakko kysyä...

Hei, kiitos viestistä.
Voit kyllä aivan varmasti olla huoletta, kyllä uurnassa on varmasti oman
koirasi tuhkat. On perin ikävää kuulla että jollakin olisi käynyt toisin,
pitäneekö paikkansa vai onko kyseessä vain juoru?
Kaikki yksilötuhkaukeen tulevat eläimet on merkattu asianmukaisesti
tarroilla ja mukana kulkee lähetteet joiden mukaan täällä tietysti toimimme,
sekaannuksen mahdollisuutta ei siis ole koska nämä nimilaput kulkevat koko
ajan eläimen mukana ja tämä työ on lisäksi sen verran "hidas-soutuista"
polttoaikoineen ettei edes kiireessä voi sellaista virhettä tapahtua.

Terveisin
Isa Lindfors
Suomen Eläintuhkaus Oy

Pukkilantie 201
07600 Myrskylä
p. 0207 568760
fax 0207568764
email: set@suomenelaintuhkaus.fi
www.suomenelaintuhkaus.fi

-----Alkuperäinen viesti-----
Lähettäjä:
Lähetetty: 12. heinäkuuta 2007 0:36
Vastaanottaja: set@suomenelaintuhkaus.fi
Aihe: SET Viesti kotisivuilta

Below is the result of your feedback form. It was submitted by
() on Thursday, July 12, 2007 at 00:36:26
---------------------------------------------------------------------------

text: Hei!

Toimme koirani teille tuhkattavaksi huhtikuun alussa 2003. Minua on
vaivannut koko ajan se, onko uurnassa VARMASTI oman koirani tuhkat! Joltakin
kuulin, että hän oli saanut väärän koiran tuhkat!!! Miten se on mahdollista
ja onko sellainen mahdollista?

Nyt toinen koiramme on 15-vuotias ja olen miettinyt, hautaammeko sen omaan
pihaan vai tuommeko sen tuhkattavaksi kun aika koittaa, mutta koska en voi
olla sataprosenttisen varma, että saan juuri oman koirani tuhkat, päädyn
ehkä kotipihalle hautaamiseen.

kamala kuolema
Kirjoittaja: matsu ()
Päiväys: elokuu 13, 2007 04:01

Mä oon 10. Meidän koira kuoli täs lähiaikoina kun se sairasti epilepsiaa..Hän oli 3 vuotias kääpiöpinseri.. Niin iloinen,vilkas,uskollinen,sylihauva ja rakas koiramme on poissa. Kun tulen koulusta kotiin iloisena koska oon saanut hyvän numeron kokeesta mutta hymy hyytyy kun äiti on ovella vastassa ja sanoo pieni vauvamme on poissa. Olin niin järkyttynyt että en tajunnut alkaa heti itkemään mutta kyllä vähän ajan päästä aloin kirkumaansad smiley Se oli tullut niin äkkiä! kivointa mitä tein koiramme kanssa oli kun se tykkäsi kun minä leiken hänen kanssa piilosta. Mutta hänen on nyt hyvä ollasmiling smiley

Re: kamala kuolema
Kirjoittaja: Make ()
Päiväys: syyskuu 01, 2007 10:57

Suomen pystykorvani roi eli 14 vuotiaaksi.Kuoli 30.8.2007. Elin koiran kanssa kahdestaan viimeiset 8 vuotta oli uskollinen kaveri ja rakas ystävä.Suru on suunnaton olo on kuin olisi menettänyt lähiomaisen tai rakkaan ihmisen en tiedä koska olo mahtaa helpottua menee varmaan pitkä aika.Uutta koiraa en tällä hetkellä edes voisi kuvitella koska haluaisin vanhan takaisin.

Tarvin apua! En pääse yli koirani kuolemasta..
Kirjoittaja: matsku ()
Päiväys: syyskuu 02, 2007 04:03

Moikka kaikki..Tarvitsisin vinkkejä miten pääsisin yli koirani kuolemasta..Hän kuoli epilepsiaan 3 vuotiaana..Hänet lopetettiin jotain kuukausi sitten..Itken öisin hänen kaulapantaansa(Se on tärkein muisto koirastani)..Auttakaa pliiss!!!

Re: Koiran kuolema
Kirjoittaja: maria ()
Päiväys: syyskuu 20, 2007 02:03

minulla oli koira nimeltä nunnu kukaan ei koskaan kuunellut murheita tai muuta surua kuin se ainakun tulin kotiin koira odotti pihalla minua ja haukkui kun nyt tulen kotiin ei kukaan ole iloisena kaikki vain luulee että se koira olisi niin helppo unohtaa se oli yksi perheen jäsenistä ja sinä samana kesänä tuli muutakin murhetta 2kania kuoli vanhuuteen mutta kaikista rakkain oli nunnu otan osaa murheeseesi ja ymmärrän sinua

Koiran kuolema
Kirjoittaja: mari ()
Päiväys: syyskuu 20, 2007 02:39

meidän pieni poika lähti pois marraskuussa.siitä on kulunut yli puolvuotta ja mietin koko ajan sitä. aina kun tulin koulusta se hyppi ja vinkui minut nähdessään, se oli valmis kuuntelemaan minkä sortin surua ja itkua se ajatteli aina toisia minun kamala ikävä ei lopu koskaan en tiedä mitä kummaa tekisin ei auttanut vaikka meille tuli uusi koira se ei paikannut reikää sydämmessä nunnu oli ollut meillä koko lapsuuden tätäkin kun yritin kirjoittaa oli kyyneleet näppäimistöllä kukaan ei koskaan kuunnellut paitsi nunnu se oli minun suojelus enkeli katsoin kuvaa jossa olin 4v nunnu oli vieressäni ja itkin koira oli surkean näköinen se näytti surulliselta kun minäkin olin .Nunnu kuoli 13vuotiaana tai meidän oli pakko lopettaa se sillä oli lonkat ja polvet kipeät sydänvika vielä lisäksi. sanotaan että koira karkaa vanhana kuolemaa pakoon nunnu lähti kyllä aina karkuun itkin hakemassa sitä jostain mutta aina se löytyi.sad smiley

Re: Koiran kuolema
Kirjoittaja: Mikael ()
Päiväys: syyskuu 29, 2007 12:06

Tiesin, että se päivä tulee kun on aika luopua Hansusta. 14,5 vuotta ja koira oli ikä huomioiden kunnossa. Pari vuotta oli kuurona oltu, mutta muuten elämänhalua oli...Neljän vuoden ajan Hansu söi joka aamu lääkärin määräämän sydänlääkkeen.Käännyttiin syyskuun puolelle ja alkukuu menikin samaan verkkaseen koirantahtiin. 10 päivän kieppeillä Hansu vanheni ja heikkeni viikossa nopeasti. Kokoajan oltiin eläinlääkäriin yhteydessä: käytiin ja soitetttiin. Hansun nukuttaminen tuli mieleen: tiedettiin ,että kuolema on lähellä ja Hansun elämä on päättymässä:itkua ja surua sekä suurta ikäväntunnetta. Soitin 16 syyskuuta eläinlääkärille: Hansu ei ole syönyt eikä juonut.Piti mennä näyttämään koiraa hänelle "katsotaan mitä on tehtävissä". Puhelu lopettiin ja Hansumme oli mennyt omaan huoneeseensa makaamaan: nopea poismeno sydän petti. Rakas Hansumme kuoli kotiin. Kuolema oli tosi nopea ei tarvittu eläinlääkärin apua enään. Koti on tyhjä :Hansu puuttuu. Ikävä on koiran korkeasta iästä huolimatta suuri...
"...siellä missä nyt oot kukkii kaunein maa siellä tuuli lempein puhaltaa..."

Re: otan osaa
Kirjoittaja: eeva ()
Päiväys: lokakuu 25, 2007 10:07

koirani kuolemasta on nyt n. 4 kuukautta. pahin suru on helpottanut, mutta vielä välillä itkettää, varsinkin jos jostain löytyy meidän Matildan omia leluja tai muita muistoja. Otin heinäkuussa uuden koiran, ja se on ehdottomasti auttanut suruun. Tietysti alussa oli vaikea päästää irti edellisen koiran tavoista ja "harmitti" kun uusi koira ei toiminut samalla tavalla, mutta nyt meidän Minni on täysin oma ihana yksilönsä ja olen onnellinen että otin uuden koiran.

Koiran kuolemasta ei varmaan koskaan pääse yli, sen tiedän ikävästä jonka Matilda-koira jätti taakseen.

Re: Koiran kuolema
Kirjoittaja: piia ()
Päiväys: joulukuu 02, 2007 01:41

moi, meillä on kolme koiraa ja yksi on jo aika vanha jo 12v välillä mietin et millonkohan se kuolee.. se tuntuu pahalta adoptoitiin se joku 3kk sitten siin paikkeilla ja nytkun siihen on ehtinyt tottua ja siitän on tullut perheen jäsen niin tuntuu niin vaikelta ajatella et jonain päivänä he ovat poissa luotamme..sad smileyconfused smiley

Re: Koiran kuolema
Kirjoittaja: Niksu93 ()
Päiväys: joulukuu 07, 2007 11:35

Koiran nimi oli Repsu (melkein 15v. Jack Russell Terrieri "Russeli"winking smiley. Repsu on nukkunut pois noin kuukausi sitten pahasti edenneen kasvaimen takia joka vasta huomattiin muutama päivä ennen nukutusta..
Kun kaulassa rasvapatiksi luultu kasvain yhtäkkiä muutamassa päivässä muuttui pahaksi ja koiran kunto heikkeni huomattavasti.. No sitten haettiin aika eläinlääkärille ja lopuksi leikkaukseen. Mutta eläinlääkäri ilmoitti että kasvain oli edennyt pitkälle ja jokin lihas jalasta oli myös revennyt, se kertoi paljon siitä miksi liikkuminen oli heikentynyt ja tunnen siitä syylisyyttä mitä kärsimyksiä Repsu oli joutunut kärsimään kun olimme joutuneet patistamaan sitä pihalle tarpeilleen. Se tuntui pahalta kun leikkauksen jälkeen sain viestin äidiltäni että Repsu on kuollut (äitini oli joutunut päättämään että nukuttaminen oli paras vaihtoehto), olin juuri silloin koulussa ja siinä alkoi kyllä itkettää mutta jouduin pitämään tunteet sisälläni.
Toinen koiramme Pico (noin 3v. Chihuahua) oli aina Repsun seurassa. Repsun poissa olon takia Picostakin on huomannut että se todella hakee Repsua ja se saa minut todella surulliseksi.
Menetys ottaa koville kun koira joka on ollut minun omasta syntymästä lähtien perheesä. Ja tunnen todella paljon syylisyyttä siitä etten ollut huomioinut koiraa laisinkaan ja etten tiennyt mitä se oli joutunut viimisinä päivinään kärsimään..

Hyvä että koiran kärsimykset ovat nyt poissa. Mutta omani jatkuvat.


Niko 14v.

Re: Koiran kuolema
Kirjoittaja: martsu ()
Päiväys: joulukuu 29, 2007 11:13

Oma rakas bolognese 5v.kuoli eilen illalla. Kaikki tuli niin nopeasti ja yllättäen etten osannut varautua tähän.Todettiin aivokalvon tulehdus joka tuli niin rajuna ettei ehditty tekemään enää mitään.Elettiin kahdestaan ja olit mun rakas ja paras ystävänäni mihin menin sinne tulit nyt vain tyhjyys jäi ja susta parhaat muistot jäi. Nyt makaat levossa minne sun hautaas vien kynttilän sun tietä valaisemaan rakas
anssini.En koskaan sua unohtaa voi.

Re: Koiran kuolema
Kirjoittaja: fia ()
Päiväys: tammikuu 08, 2008 06:33

mun koira jouduttiin lopettaan eilen, tuska on ihan pohjaton ja yritän aloittaa elämän ilman mun omaa pientä rakasta koiraa sad smiley tekisin ihan mitä tahansa et saisin sen takaisin. mun koira oli 13v. 8kk ja ollut mulla koko ajan, viimeiset kolme vuotta asuttiin yhdessä. koko ajan tuntuu niin pahalta ja nytkin alkaa itkettää :'( olisin halunnut olla hänen kanssa vielä edes vähän aikaa mut luulen kyl etten ois ikinä halunnu erota siitä kuitenkaan.

mun koira meni tosi nopeasti, toissapäivänä se vielä jaksoi lenkkeillä ja leikkiä, sit yhtäkkiä se meni huonoon kuntoon, ei enää syöny eikä jaksanu kävellä ja sit huomasin patin sen mahassa nisän alla. eilen mun koira ei enää pysyny edes jaloillaan, ja sit vietiin se eläinlääkäriin joka sanoi, ettei mitään oo tehtävissä. tehtiin sit raskas päätös luopua siitä ja nyt on niin vaikea olla, kun ei kuitenkaan voi käsittää miksi sen oli just nyt pakko lähteä. onneksi ehdin edes pyytää anteeksi ja halata ja pussailla sitä ja toivottaa hyvää matkaa toiselle puolelle ja et älä pelkää, kohta ei enää satu.

Re: Polttohautauksessa huijattiin..
Kirjoittaja: maria ()
Päiväys: tammikuu 10, 2008 06:57

Varmaan ihan hirveetä!!Meidänkin nunnu poltettiin ja nyt vasta alan miettimään olikohan nunnu siinä tuhkassa sad smiley

Re: Koiran kuolema
Kirjoittaja: maria ()
Päiväys: tammikuu 10, 2008 07:08

Tää on ihan kamalaa.En unohda Nunnua millään vaikka meillä on uusi koira ja Nunnun kuolemasta on jo reilu vuosi .Muistan miten aamulla leikein sen kanssa sitten menimme viemään sen lopetukseen koska se oli vanha ja heikko nostin sen lopetus pöydälle se oli unessa mutta ei iki unessa sitten se yritti sinnitellä mutta nukahti kuuntelin miten sen sydän hiljeni kerta toisensa jälkeen sitten se loppui.....Aina tultuani koulusta se oli ovella vastassa tai kun itkin se tuli lohduttamaan.Tämä kaikki on niin hankala ymmärtää tuntuu kuin ketään ei kuuntelisi jotkin ihmiset vain tiuskivat että koira muka voi olla noin tärkeä MUTTA VOI SE HYVINKIN OLLAsad smiley

Re: Järki käteen!!!
Kirjoittaja: maria ()
Päiväys: maaliskuu 12, 2008 03:06

Joo vaikka tuossa sanoit ettei tämän ole tarkoitus loukata ketään se alkoi aika varmasti pännimään joka ikistä lukijaa . Olet juuri niitä ihmisiä jotka ei ymmärrä mitää saatat olla aikuinen ja minä lapsi ,mutta ymmärrän asioita ennemmän kuin sinä jos et halunnut loukata miks sitten kirjoitit tommost sontaa tänne!Me ei täällä kaivata sun tekstejäs asioita jota aikunen tai kukaan ei ymmärrä!

Re: Koiran kuolema
Kirjoittaja: maria ()
Päiväys: maaliskuu 12, 2008 03:11

Sori ny vaa oot just niit ihmisii joka ei ymmärrä mitään.Ei se koira oo sama jos sä ostat uuden Hei Herää vähän sun ei tarvi kirjottaa tänne jos et ole asiassa edes mukana.Itken kun kirjotan tätä miksi kaikki aikuiset/ihmiset ovat niin väliinpitämättömiä toisiaan kohtaan! et tosiaan ole mikään tosin kaivattu ihminen.....

Mene sivulle: Edellinen123456Seuraava
Sivu: 3 / 6


Olet käyttänyt viestissäsi sanaa, jonka käyttö on kielletty. Ole käyttämättä kyseistä sanaa tai ota yhteys ylläpitoon.
Nimesi: 
Aiheet: 
Tämä on valvottu foorumi. Viestisi on piilotettu kunnes moderaattori tai järjestelmävalvoja on hyväksynyt sen.
This forum powered by Phorum.