Ei ole koira kuollut. Kun ei sellaista koskaan otettukaan.
No kissa on tosian kuollut ja se harmitti ensimmäiset 6kk. ensimmäiset 2 päivää itkin.
Saanen hieman selventää... Se kissa oli aina paikalla lohduttamassa; kun itkin, se pelasti pikkusiskoni hengen hätyyttämällä kyyn peräänsä pikkisiskon luota, se olisi varmaan ruokkinutkin minut hiirillä... Onneksi oli sen verran jo järkeä päässä, etten mennyt niitä syömään. (olin siis jotain 3-5v.)
Tietysti koira on vähän eri asia, kuin kissa, mutta kyllä saa olla ihan pahuksen pätevä koira, jota surraan vielä 2 vuoden jälkeenkin...
Näin vertailuna: Molempien isovanhempien kuolemaa itkin kokonaisen viikon putkeen. Nyt 10 vuoden jälkeenkin kaikki kauniit muistot saavat minut aika ajoin itkemään. Sanon päässeeni yli kaikista eläinten ja läheisten ihmisten kuolemista, mutta kai niitten perään silti itkeä saa.
Koran sanotaan olevan ihmisen paras ystävä. En usko, että näin on. Koira voi toki ymmärtää ihmistä jollain tasolla ja olla muutenkin hellä liikkuva karvakuono, mutta se on silti koira. Ihminen on yleensä onnellisimmillaan ihmisen kanssa. Itse oikeastaan nään koiran murisevana karvakasana, jolla on hampaat, joilla käydä viattomien sivullisten kimppuun. (Minua koirat seuraa ja mulla rumaasella on jo ennestääkin traumoja koirista. En enään varsinaisesti pelkää, mutta hyppään silti avaruuteen joka kerta, kun kuulen koiran haukahtavan.) Ihminen voi olla vaarallisempi, kuin koira, mutta vain toinen ihminen voi täysin ymmärtää toista ihmistä. Vain ihminen voi parantaa henkisiä haavoja. Mitä koira tekee, kun kerrot jotain vaikeaa asiaa ja avaudut täysin. Takaisin saat 2 kolmeluomista tuijottavaa silmäparia. Entä ihminen sitten. Voit keskustella asiasta ja takaisin saat mielipiteitä, ehdotuksia, auttavaa kättä, lohtua ja tukea. Toki koirastakin saa lohtua ja tukea, mutta se on ihmisen sisäistä, itseltään tulevaa, tukea. Toki se auttaa, mutta ei vedä vertoja oikeasti ymmärtävälle keskustelukumppanille. Koira ei tajua pätkääkään, mitä sille höpötät, vaan on kiltisti paikallaan ja kuuntelee. Siitä varmaan tulee illuusio, että koira ymmärtää ja siitä taas paremman olon tunne.
Koska ihmiset kokevat eläimen poismenon noin raskaasti, en halua, että ihmiset kiintyisivät koiriinsa ainakaan enempää, eli annan pari neuvoa:
Älä anna koiralle ihmisen nimeä.
Älä luokittele eläintä perheenjäseneksi. Pidä sitä vaan rakkaana koirana.
Pidä koiraa hyvin, mutta muista, että se on alempi, kuin ihminen.
Koira voi olla kaveri, mutta ei mikään elämänkumppani.
Ja toki nämä ovat vain omat mielipiteeni.