tarvitsen tässä kipeästi apua.ihmiset pitävät minua omituisena ja minulla on enää vain pari kaveria.olen 12 vuotias tyttö ja tätä punastelemista on nyt jatkunut noin vuosi.minulla on kyllä kavereita ja niin edelleen enkä ole yksinäinen mutta se on pakko myöntää että punastuminen on ruvennut rajoittamaan minun jokapäiväistä elämistä.huomennkain olen nyt sopinut näkeväni vanhan tuttuni ja olen miettinyt että nyt ehkä voisin saada uuden hyvän ystävän kun en häntä oikein silloin ennen tuntenut.mutta jos taas punastun ja purskahdan itkuu niin siinä sitä siiten taas ollaan.olen nytkin itkenyt melkein koko tämän kirjoitteluni ajan ja tuntuu että olen koko loppuelämäni tämän punastumisen vanki. äitini tietää tästä ja on sanonut etten vaan saa ajtella koko asiaa ja että se ei ole yhtään vakavaa,kuuluu vain ikään mutta se ei lopu koskaan!olisi ihanaa saada edes jotai vinkkejä millä minun itseluottamukseni saataisiin nousemaan kiitos jo nyt.

MINULLA PUNASTELU ALKOI TYÖSSÄNI ASIAKASPALVELIJANA VUOSI SITTEN. JOUDUIN HANKALAAN TILANTEESEEN ASIAKKAAN KANSSA JA SYDÄMENI ALKOI TAKOMAAN JA TUNSIN PUNAN VALTAAVAN KASVONI. SEN JÄLKEEN OLEN PELÄNNYT UUSIA KOHTAUKSIA JA TUNNEN SAMALLA OLEVANI AHDISTUNUT JA SYDÄMENI HAKKAA IHAN TURHISTA JA VARSINKIN SOSIAALISET TILANTEET TÖISSÄ OVAT PAHIN. JOUDUN KOKO AJAN SKARPPAAMAAN JA OLEMAAN VARUILLANI ETTEI KUKAAN TUTTU ILMESTY TÖIHINI TAI TYÖKAVERINI YLLÄTÄ MINUA, JOTTA PUNASTUMISELTA VÄLTTYISIN. OLEN TÄSSÄ KIERTEESSÄ, JA HALUAISIN FIILIKSEN POIS. JOKA AAMU TUNTUU ETTÄ JÄNNITTÄÄ JA AHISTAA MENNÄ ESILLE TÖIHIN. OSTIN JOE BLASCON PUNAN HÄIVYTTÄVÄN M.VOITEEN JA SE OLI TOSI TEHOKAS ALUSSA MUTTA KAI VAIN KUVITTELEN ETTÄ KAIKKI NÄKYY TAAS SENKIN ALTA. LÄÄKÄRIKÄYNNILLÄNI SAIN BEETASALPAAJIA JOTKA TÄYSIN VAARATTOMIA, KUN KUULEMMA LAPSETKIN OTTAVAT ESIINTYMISPELKOONSA. SELLAISIA TESTASIN ALUSSA, JA TEHON HUOMAS HETI. TOSI RAUHALLINEN OLO, SYDÄN EI HAKANNUT JA OLIN TODELLA ITSEVARMA. HIENOA. MUTTA NYT KUN OLEN SAATTANUT KRTA KUUKAUTEEEN OTTAA SELLAISEEN JOS LENTOMATKA JÄNNITTÄÄ TAI TUNTUU, ETTÄ AHISTAA, NIIN EI TUNNU JEESAAVAN. SIKSI OLEN KOITTANUT SOPEUTUA AJATUKSEEN, ETTÄ NÄMÄ OVAT ELÄMÄNI VAIHEITA, JA NÄISTÄ VAHVISTUN, JA NYT ALAN TESTAAMAAN ERILAISIA KONSTEJA, KUTEN SE JALKAPISTEIDEN HIERONTA,AKUPUNKTIO,SUGGESTOTERAPIA,YM. OLEN VALMIS MAKSAMAAN SIITÄ, ETTÄ SAAN APUA ILMAN LÄÄKKEITÄ JA VÄLILLÄ SE PELKKÄ PUHUMINENKIN KANNATTAA TUNTEMATTOMANKIN IHMISEN KANSSA VAIVASTAAN.

Yllätyin myös sillä luulin olleeni lähes ainoa. Mutta nyt päätin että punasteluni loppuu!! Se on vain henkisistä syistä kiinni!!! Ei saa ajatella punastumista, sen o kyllä kieltämättä vaikeaa!! Tsemppiä!

luin juttusi,ja siinä on paljon samaa kuin omassanikin.tämä haitta vaikuttaa jokapäiväiseen elämääni,enkä kestä enää.tuntuu että äitinikään ei ymmärrä vaikka kuinka sanon että tuntuu kauhealta,en voi elää.äiti on kokenut saman jutun,mutta silti ei näytä auttavan minua eteenpäin.olisi tosi kiva vaihtaa mielipiteitä,jos vain sinullekkin käy?tarvitaan kummatkin jotain millä mennä eteenpäin,ja että saataisiin tämä ongelma pois.

olen jo 46-vuotias ja ikävä kyllä punastuminen haittaa vieläkin elämääni todella paljon,propral auttaa jonkin verran siihen samoin c-vitamiinin nauttiminen ja ehkä magnesiumistakin on hyötyä.Pääni on aina kuin tulessa, joten joe blascon neutraloijat ovat päivittäisessä käytössä ja tuntuu sille, että ihmiset eivät ymmärrä miksi olen aina niin meikattu esim. työpaikallani, pakko...jos ei ole meikkiä kyselevät:miks oot noin punainen.

Jepsjeps. Eli minulla aivan sama ongelma. Olen nyt 14-vuotias, ja olen 8. luokalla.
Ala-asteella punastumistani ei ilmennyt ollenkaan, mutta ylä-asteella se sitten alkoi,
eli olen kärsinyt tästä reilu vuoden verran.
Onneksi en ole ainoa jolla on tämä ongelma, se helpotti jo suuresti. Onneksi tälläinen palsta on olemassa, jonne voi purkaa tunteitaan. Satuin lukemaan nämä KAIKKI kirjoitukset oikein ajatuksella läpi, ja hyviä löytyikin.
Haluaisin niin kovasti päästä tästä ongelmasta eroon. Punastun juuri samoista syistä, eli luokkatilanteissa, esim. kun opettaja tulee puhuttelemaan, tai kun pitää esiintyä. Ja esiintymisessä punastumisen lisäksi vielä käteni ja jalkani tärisevät. Olen yrittänyt tosissani päästä tästä eroon ajatuksenvoimalla, ja se on helpottanutkin jonkun verran, mutta alitajunnassa se kuiteskin kummittelee. Olen puhunut asiasta molemmille vanhemmilleni. Isäni ymmärtää hyvin, mutta äiti vähättelee sitä, eikä hän pidä sitä ongelmana. Mutta minä pidän, ja mielestäni minun EI tarvitse kärsiä siitä, jos se kerran on hoidettavissa! Ei siinä mitään, mutta koulukin ahdistaa, nimenomaan sen vuoksi. Minun täytyy saada äitini ymmärtämään tämä asia, koska se vaivaa minua suuresti, ja voin sanoa, että se haittaa elämääni. Ihan totta. Kuin kivi olisi pudonnut sydämeltäni, kun kuulin että ongelmaan löytyy lääkettä. Huh huh. Joskus on ollut tosiaankin semmoisia kausia, että tuntee olonsa itsevarmaksi, mutta tuppaan luovuttamaan. Ihmettelen suuresti sitä miksi punastelen, kun kukaan ei ole ikinä kiusannut, ja luokkatoverini ovat todella ihania. Yritän aina vain uskotella itselleni ettei ole mitään pelättävää. Olen aina ollut sosiaalinen ja puhelias ihminen, mutta ..
Minkäs teet. Tämähän saattaa myös johtua iästäni, mutta jokatapauksessa. Ja tämä alkaa mennä jo neuroottiseksi, koska ajattelen sitä joka päivä, ja minua ahdistaa oikein toden teolla. Huhhuh, tämä kyllä helpotti. Maanantaina sitten kouluun. Tsemppiä kaikille! Ja nyt ostamaan Proplaria ja Joe Blascon meikkivoidetta. Kiitos teille.

Moro

Itse kärsin tästä ongelmasta pahimmin kuudennella luokalla koska muutin silloin uuteen kouluun ja paras kaverini ilmoitti joka s**tanan kerran kun punastuin, ja silloin todella punastuinkin erittäin helposti. Tämä ongelma alkoi vain eräällä tunnilla kun kaverit ilmoittivat minun olevan aivan punainen ja loppuvuosi olikin sitten aikalailla täyttä helvettiä. Olen myös päätellyt punastelleeni ennenkin kuitenkaan tiedostamatta sitä. Seitsemäs ja kahdeksas luokka taasen menivät lähes ongelmitta. Nyt yhdeksännellä luokalla punasteleminen on taas alkanut jonkinverran nostaa päätään koska olen ruvennut pelkäämään punastumista enemmän kuin parina edellisenä vuonna, tosin ei tämä ole läheskään tuon 6-luokan veroista piinaa. Jotenkin se punasteleminen loppui aika seinään 6-7 luokan vaihteessa kun samalle 7 luokalle tuli paljon entuudelta tuntemattomia oppilaita.

Sellaisen asian olen myös huomannut että ihmiset joiden kanssa joutuu tekemisiin vaikuttavat punastumiseen todella paljon, eli en punastele ollenkaan sellaisten ihmisten seurassa joita pidän jotenkin "alempiarvoisina" kun taas joidenkin ns. "ylempiarvoisten".

Eli itselläni tämä punasteleminen tuntuisi olevan siitä kiinni kuinka pahana asiaa pidän ja kuinka paljon sitä pelkään kuten varmaankin monilla muillakin.
Yleensä kuitenkin kun tunnen unan kohoavan kasvoilleni ajattelen että "hyvä nyt se punastuminen tuli joten ei tule taas vähään aikaan" ja silloin se yleensä loppuu aika nopeasti. Nykyään tämä "vaiva" ei haittaa minua lähes ollenkaan tosin on se tottakai hieman kiusallista. Kotona en kyllä punastele nykyään ollenkaan enkä julkisilla paikoilla.
Kuten sanottua 6-luokkani oli aika piinaa joten tiedän todella tämän ongelman karmeuden.

Punastun koko ajan koska minulla on rupija naamassa...

Oi, tämä on aivan ihanaa. Vaikea uskoa, mutta kun luin näitä tekstejä muutama viikko sitten, punastumiseni alkoi häipyä! Ei siis kokonaan, mutta silti. Olen ottanut sellaisen asenteen, että se ei haittaa mitään. Ja se ON todellakin auttanut!
Voi kiitos teille ihmiset. Kyllä te muutkin tästä selviätte, teidän pitää vain uskoa siihen! Mutta eivät minunkaan ongelmani tähän lopu. Tuosta esiintymispelosta sen verran minun kohdallani, että jalkani tärisevät TODELLA paljon. Se on erittäin kiusallista, ja laskee itsetuntoani suuresti. Auttakaa! Mitä voisin tehdä asialle? Olisin todella kiitollinen jos vain joku voisi antaa edes pari vinkkiä. Ja haluaisin hoitaa tämän asian ilman mitään terapiaa (rahatilanteen vuoksi) tai lääkkeitä.

sen verran haluan sanoa,että punastumiseen todellakin on apua löydettävissä,ja sitä todellakin kannattaa etsiä,ja ei kannata turhautua heti aluksi jos jokin asia ei toimikkaan,sisukkaasti vain etsimään itselle parhainta tapaa torjua asiaa.itse olen punastellut niin kauan kuin muistan vain,ja tähän päivään asti sitä on tapahtunutkin päivittäin.ymmärrän teidän kaikkien tunteet,koska itse käyn läpi samaa asiaa.kävin psykologin juttusilla viime viikolla,ja sain propralia oireisiini,ja nyt olen niitä vähän kokeillut.propral auttaa kyllä esiintymispelkoon sun muihin,mutta ainakaan vielä en ole huomannut että se vaikuttaisi paljoakaan punastumiseeni,ehkä hetkittäin,joissain tilanteissa.joe blascoa olen kokeillut,mutta ei tehonnut,mieleni puuttui taas peliin ja ajattelin että "tässä sitä taas punastutaan"ja varsinkin silloin kun sitä asiaa ajattelee niin punastun.mielestäni punastumisessa ei ole mitään väärää,ja minua ei todellakaan haittaa jos joku punastelee.mutta itselläni sitä en halua tapahtuvan,ja ajattelen sen olevan jotenkin niin noloa ja ahdistavaa ja siksi yleensä jättäydyn pois sosiaalisista tilanteista.punastuminen todellakin pilaa koko elämän jos sitä ei hoida,koska se saattaa pahentua entisestään jos sitä ei hoida ajoissa.useaan kertaan olen kironnut asiaa ihan hirveästi,ja sanonut että tekisin mitä vain että tätä ei tapahtuisi minulle,mutta ei kuitenkaan kannata ajatella että "kumpa en punastelisi ikinä",koska punastuminen on kuitenkin tavallinen reaktio ihmisessä,ja pienet punastelut kannattaa hyväksyä itsellensä,muuten saattaa pettymyksiä syntyä jos odottaa punastumisen katoavan kokonaan.toivon ihan kauheasti että jokainen punastelija löytää ratkaisun pulmiinsa,ja minä ainakin aijon löytää,enkä luovuta ennen kuin löydän minulle sopivimman ratkaisun.tsemppiä kaikille,ja älkää pelätkö hakea apua,koska sitä todellakin on saatavilla jokaiselle

olen 13v poika ja aloitin punastelun jo 5 luokalla.aina kun ope kysyy multa jotain luokassa tai oon huomion keskipisteenä ni meen ihan punaiseksi.koulu kaveritkin kiusaa asiasta.

Terve olen 13 v. poika ja minullakin sama ongelma, punastelu. Se alkoi eräällä musiikin tunnilla, kun kaveri sanoi minun olevan ihan punainen. Noh, sen jälkeen olin luokassa jokakerta punainen. Tunnen kuinka puna leviää kasvoilleni ja alkaa kuumottaa. Tämä nyt on todella noloa varsinkin kun kaveri huomauttaa asiasta. Tämä punastelu on vain koulussa, kotona olen ihan "normaali".

Oon niin kyllästynyt tähän punasteluun!!! joskus ylä-asteella aloin punastella ja oon nyt lukion 1 luokalla. harrastan voimistelua jossa meidän pitää olla paljastavissa jumppapuvuissa. joskus punastun siellä kun mulle tulee kuuma, ja sitten punastun sen takia että tiedän että punastun. se on tosi noloa!!! kaiken lisäksi jos joudun vaikka yksin näyttämään jonkun liikkeen kaikille muille, niin punastun niin paljon että myös kaulani ja käsivarteni menevät laikukkaiksi!!! kaikki tuijottaa että miks toi on ihan punanen ja laikukas. TOSI NOLOA! nykyään punasteluni on vaan pahentunut, kun menemme esiintymään, niin jos joudun esiintymään vaikka kolmestaan eikä isommalla ryhmällä ja minusta tuntuu että minua tuijotetaan, menen aivan laikukkaaksi ja punaiseksi ja minua rupeaa ahdistamaan se että olen paljastavassa asussa ja käteni ja kaulanikin ovat tulipunaiset! tämä on niin kiusallista että olen harkinnut voimistelun lopettamista, vaikka tykkään siitä ja olen siinä hyvä. en ole käyttänyt mitään lääkkeitä. varmaan pitäisi!! jos minun pitäisi esiintyä yksin niin pelottaa ajatella mitä siitä seuraisi. punastun koulussakin vähän jos ope puhuu, mut en paljoo. enemmän punastelen voimistelussa. mikä auttaisi tähän en jaksa enää tätä!!!

oon 16v tyttö. mullaki alko punastelu samaan tapaan ku 7 lkalla kavereiden kans istuin ruokalas ja yhtäkkiä kaveri vaan sano et "oot ihan punanen".sitä ennen olin voinu olla ihan normaalisti joka puolella mut sen jälkeen punastuin joka ikinen kerta ku menin ruokalaan..vähä myöhemmin aloin punastella myös muualla. jonku ajan kuluttua aloin punastella kotonaki enkä pystyny olemaan enää missään punastumatta. toivottavasti sulle ei käy samoin. sama homma jatkuu vieläki, oon kokeillu syödä lääkkeitä mut ne ei auttanu mitään, nyt lääkäri käski psykologille ja oottelen lähetettä sinne...en tiiä mitä tekisin, mieluiten makaan vaan sängyn pohjalla nii et kukaan ei nää mua...jos psykologi ei auta nii sit ei jää ku srtessihermon salpausleikkaus joka taas maksaa jonki verran. ootko puhunu punastelustas kenenkään esim. kavereiden tai porukoiden kanssa?

mä aloin punastella 7 lkalla ja kohta punastelinki jo joka puolella myös kotona... ysin jälkeen sit menin lukioon mut jätin sen melkein heti kesken kun en kestäny olla siellä, ku aina oli jotain esitelmiä ym. pidettävä et pääsis kurssin läpi jne. syksyllä ois tarkotus lähtee opiskelemaan taas ja oon päättäny et saan hoidettua punastelun kesään mennessä, se on pilannu jo tarpeeks monta vuotta mun elämää. olen kokeillu lääkkeitä mut ne ei auttanu ja nyt ootan lähetettä psykologille. oon myös miettiny stressihermon salpausleikkausta jos ei muu auta. sinun todellakin kannattaa mennä lääkärille kertomaan punastelustas ja jos lääkäri vaan sanoo et se menee ajan kans ohi, nii mene toiselle lääkärille joka osaa auttaa. mullekin terkkari sano et punastelu on ihan normaalia ja menee ajan kans ohi mut sellasta ei pidä jäädä kuuntelemaan! kannattaa siis mennä lääkärille. tsemppiä!

Olen 26-vuotias nainen, ja punastuminen alkoi kohdallani 12-vuotiaana samoin kuin monella muullakin;koulun ruokalassa muiden huomautuksista. Vaikeimmillaan punastumisen pelkoni oli niin paha, että jopa kadulla käveleminen yksin tuotti tuskaa. Vasta lukion kolmannella luokalla uskalsin kertoa asiasta siskolleni, joka lääkärinä sai minut ymmärtämään että kyseessä on sairaus jota voidaan hoitaa.

Noin kolmen vuoden ajan kävin KELA:n kustantamassa terapiassa, söin jatkuvaa kuuria mielialalääkkeitä sekä koulun ja harrastusten esiintymistilanteita varten vielä erikseen beetasalpaajia ja joskus myös rauhoittavia. Nämä hoidot antoivat ajan kanssa elämäni takaisin, neljään vuoteen en ole enää käyttänyt säännöllistä lääkitystä, terapian ja beetasalpaajat/rauhoittavat lopetin kaksi vuotta sitten. Mitään sivuvaikutuksia näistä rankoilta kuulostavista lääkehoidoista minulle ei tullut, niiden aikana tai jälkeen. Kaikki lääkitys tulee kuitenkin tietysti sopia yksilökohtaisesti asiantuntevan lääkärin avulla ja valvonnassa.

Valmistun pian yliopistosta, ja toisin kuin olisin voinut kuvitella vielä muutama vuosi sitten, urani, elämäni ja tulevaisuuteni vaikuttavat erittäin valoisilta. Tulen aina hieman jännittämään punastumista, mutta se ei enää hallitse elämääni tai vaikuta valintoihini. Älkää siis luovuttako, sosiaalista jännittämistä (punastumisen pelkoa) voidaan hoitaa, kunhan vaan löydätte oikean lääkärin auttamaan. Tärkeintä hoidoissa on omien ajatusmallien muuttaminen, mihin saa apua myös esim. kirjallisuudesta ja erilaisilta kursseilta (ainakin opiskelijat). Hakekaa siis rohkeasti apua, jos jaksaa olla kärsivällinen niin toimivia hoitokeinoja on kyllä olemassa!

Menkää toverit hyvät lääkärin puheille jos punastelu oikeasti rajoittaa jo teidän elämää. Jos uskallatte mennä lääkärin juttusille niin suosittelen ettette mene ihan kenen tahansa lääkärin puheille. Parasta olisi mennä lääkärin juttusille jolla on jo asiasta jo kokemusta, joka olisi ns. alan "asiantuntija". Itse tein sen mokan että masennuin entisestään kun rohkaistuin menemään yleislääkärille mutta siitä ei ollut mitään apua kun sain kuulla vaan että "kyllä se menee ohi". Tuntui että todella vaikea henk.koht. asiani lähinnä huvitutti lääkäriä, enkä saanut kovinkaan suuria sympatioita asian suhteen.

Minulla oli vain huono tuuri, mutta pointtini on se että suojelkaa omaa itsetuntoanne ja koettakaa mennä lääkäriasemalle joka esim. hoitaa noita stressihermoleikkauksia. Heillä uskoisin olevan suurin asiantuntemus meitä punastelijoita kohtaan ja meidät otetaan vakavasti.

Itse olen vuoden ajan ollut Efoxor Depot kuurilla punasteluni takia. On auttanut paljon! Se on ns. masennuslääke, tarkoitettu erityisesti sosiaalisten tilanteiden pelkojen lievittämiseen, paniikkioireiluun.

Olen lääkkeen avulla saanut paljon korkeamman itsetunnon enkä punastele kuin sillon tällöin äääritapauksissa.

mul on sama juttu... mäki oon niskaan asti aina punainen kun punastun... esim. jos en oo tehy läksyjä ni meen aina ihan punaseks..

mulla on aivan sama ongelma,ja nuo päivittäiset ongelmat mistä kerroit esiintyy mullakin päivittäin enkä edes tiedä miksi punastun?se vaan tulee itestään vaikka ei nolottaisikaan.oon käynyt psykologilla nyt vuoden ja kyllä se jonkun verran on auttanut mutta ei kuitenkaan niin että tämä ei olisi enää ongelma.oon saanut propralia jännitys tilanteisiin mutta se ei kuitenkaan auta näihin hetkittäisiin noloihin tilanteisiin.jos ottaa propralia pitää osata ennakoida milloin punastuminen tulee,muuten se ei ainakaan minulla auta.ehkä osaks voisi yrittää ajatella etten punastu mutta tiiän että se on vaikeeta eikä se minulla ainakaan auta aina,ehkä joskus.punastuminen on vaan sellainen asia mitä moni ei ymmärrä jos niille kertoo,mutta mun lääkäri on ainakin tosi hyvä tyyppi ja se tajus heti että tää juttu vaivaa oikeesti ja masentaa joka päivä.joskus haluis vaan jäähä kotiin eikä näyttäytyy missään koska tietää että punastuminen tulee kuitenkin jossakin vaiheessa.kannattaa mennä lääkärille ja puhua ihan suoraan tästä asiasta,ja jos hän ei usko niin menet suoraan psykologin puheille.kyllä ne ymmärtää.pidän peukkuja sulle (:

Moi!!

minulla on sama punastumisongelma kuin muilla täällä.. minulla on vain "pikku" ongelma.

kuten edellinen kirjoittaja kertoi, ei kannata mennä yleislääkärille. en edes kehtaisi mennä, koska täällä lääkärit ovat tulleet jo terveyskeskuksessa tutuksi!

monet kehottavat menemään lääkäriasemille, joilla on asiasta paljon tietoa. mielellään soittaisin sinne vaikka heti, mutta... olemme hyvin köyhiä jo 50E on tilissämme todella suuri summa. Ja käsittääkseni yksityiset MAKSAA. Mitä ihmettä teen?

Kärsin punastelusta aina vain enemmän.. Harmittaa kun ystävien miehet ovat voitonriemuisen näköisiä kun punastelen heille. Ymmärtäisivät, ettei se ole henkilökohtaista, vaan minun ongelmani, joka estää minua joskus puhumasta mitään.

hei baloauto, sun kannattaa mennä ensin ihan terveyskeskukseen yleislääkärille kertomaan ongelmastasi, vaikka se vaikeaa onkin(itse odotin 3 vuotta ennenkuin uskalsin mennä puhumaan punastelustani) jos lääkäri ei ymmärrä tai vähättelee asiaa vaihda lääkäriä. mulle lääkäri teki ensin joitain testejä ja sit määräs propralia. se ei auttanu joten menin uudestaan ja lääkäri laittoi lähetteen psykiatrille...olen jo käynyt psykiatrian sairaanhoitajalla juttelemassa ongelmasta ja parin vkon päästä olis sit psykiatrille aika=)

Hei!


Kirjoittelin äsken tuonne punastelu-otsikon alle ja sieltä löytyy myös muitakin kirjoituksia. Kävin maaliskuussa hypnoterapiassa ja sieltä voi lukea lisää kokemuksistani. Minulta voi myös kysyä. Käyn aina silloin tällöin täällä lueskelemassa/kirjoittelemassa.

Olen itse saanut paljon apua punastumiseeni stressihermonsalpausleikkauksen ja hypnoterapian avulla, joten jaan mielelläni kokemuksiani, jos siitä on jollekin toiselle punastelijalle apua.

Jos Iltatähti voisi ystävällisesti kertoa minkälaisesta kirjallisuudesta löytyy tietoa? =D

sen olen oppinut punastelusta että se ei katoa jos sitä ajattelee jatkuvasti,vaan mitä enemmän sitä ajattelet ja ruokit ajatusta punastelusta,sitä enemmän ja useammin sitä esiintyykin.ja jos et ajattele punastuvasi et punastukkaan.outo tämä systeemi mutta näin se menee.älkää kuunnelko ihmisiä jotka eivät itse punastele,ja vähättelevät asiaa.he eivät todellakaan osaa edes kuvitella mitä päässämme liikkuu ja miten iso ongelma tämä on elämässä.minua se haittaa joka päivä,kaupassa,kotona,koulussa ihan missä vain.se on reaktio jota en osaa pysäyttää koska siitä on tullut minulle noidankehä ja niin suuri rasite että stressaan sitä joka päivä.se on aivan kauheaa,enkä käsitä sitä.toivon todellakin että jokainen joka kärsii tästä löytäisi ratkaisun punasteluun koska se haittaa normaali elämää aivan kauheasti ja se syö ihmistä vähitellen sisältäpäin.itse ainakin tällä menolla olen menossa tuhoon päin ellen pian löydä jotain pysyvää ratkaisua.en vain jaksa itseäni,välillä tai aika usein vihaan itseäni tämän takia,joskus en halua näyttäytyä missään mikä on todella harmillista koska olen sosiaalinen ihminen ja haluan kommunikoida muiden kanssa.taisin punastua tätä kirjoittaessakin,mikä tuntuu todella säälittävältä,tunnen itseni joskus aivan nollaksi ja en arvosta itseäni melkein ollenkaan.voisipa tämän ottaa pois,tuosta vain,kaikki olisi helpompaa.antaisin melkein mitä vain että parantuisin tästä.kaikille punastujille onnea matkaan ja toivon todellakin teidän puolesta että löydätte ratkaisun ongelmaanne,ei näin voi elää.

Punastun hyvin herkästi erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, ja esiintymisissä, itseäni eniten harmittaa punastumisesta päivittely "hei * on ihan punanen", ja siitä seuraava kiusaaminen/kiusoittelu. Lisäksi punastun kun harrastan vähänkin raskaampaa liikuntaa, esim kun kävelen pari kilometriä olen aivan punanen, vaikken hikoile juuri ollenkaan. En enää kohta kehtaa astua ulos. Olen 15 vuotias poika joka on menossa lukioon, pelottavaa ajatella niitä tulevia esitelmiä yms. esiintymisiä ja miten suhtaudutaan. Olen ujo ja olen alkanut vältellä julkisia paikkoja, ja ihmisiä. Haluaisin käydä vaikka jossain liikkessä, mutta en haluaisi punastua joten saatan jättää liikkeen sikseen. Mitä antaisinkaan normaaleista kasvoista, kadehdin "normaaleja" ihmisiä jotka eivät esim esiintyessään punastu.

Itsekin punastelen koko ajan ja minua on kiusattukin siitä. Menen nyt 9. luokalla ja on kauheaa ajatella, että silloin on tanssit, joissa pitää esiintyä koko koululle. En haluaisi käyttää mitään lääkkeitä, joten onko mitään meikkejä/puuteria, joita voisin käyttää, ettei meikkaus näkyisi.

No mulla alko tuo sama ongelma ku olin ylä-asteella...aina ennen jokaista tunnin alkua mä pelkäsin olla käytävällä, tai oikeastaan tu ylä-aste on jo melkein unohettu...mut sama ongelma jatku lukiossa - joka ikinen päivä ruokalassa oli helvettiä, ja jokainen kanssakäyminen tuttujenkin ihmisten kanssa...

Jossain vaiheessa lukion jälkeen, punastuminen kehitty paniikkihäiriöksi, jolloin en enää käynyt kaupassa ollenkaan, ja vältin muutenkin kaikkia kanssakäymisiä muiden ihmisten kanssa

Kävin psykologilla moneen otteeseen jne.. tuntu ettei asiaan auta mikään. olen muten 23 wee tyttö nyt

No jossain vaiheessa vaan päätin itekseni että nyt saa jo riittää, ei elämä voi jatkua näin että pelkää koko ajan..Aloin viemään pikkuhiljaa itteeni tilanteisiin joita pelkäsin, kuten kauppaa (ensin vain vähän ennen sulkemisaikaa, jolloin ihmisiä oli vähän liikkeellä) ja sitte ruuhka-aikaan jne. Aloin ns. olla välittämättä punastumisesta, ja olla niinku en tietäiskään siitä ollenkaa, esim. kun juttelin jonkun kanssaD:

Pikku hiljaa, kun huomasin, ett vaikka kun punastuin ja ettei ihmiset oikeesti edes reagoi siihen mitenkään , niin se helpotti Ja sitten sitä varmuutta kehitty aina vaan enemmän ja enemmän...

ja niille jotka ovat ylä-asteella ja joita "kiusataan" niin sanokaa vaikka reippaasti et "no mitä sitte, onpahan ainakin hyvät verisuonet tms

pikku hiljaa, ku siitä ei itse vaivaudu, niin saatte itsevarmuutta ja huomaatte että, ei se niin hirveetä ookkaa ja osaatte nauraa koko punastumiselle

Mut pienin askelin itteensä altistaa tilanteille, joissa punastelee nin kyl se siittä helpottaa

Toimii

Minä myös ex-punastelija, nykyisin verenpainepotilas.
Eli minulla punastelu ei johtunut verenpaineesta enkä tiedä kyllä ketään jolla johtuisi.

Ns. cuperosa iho, eli kun verisuonet ovat todella pinnassa aiheuttaa mainitsemaasi punastelua.

Suosittelen kosmetologilla käyntiä, tai apteekista saatavaa arbutinia. Tosin kosmetologilla käynti on tehokkaampaa, siis konehoito ja ihotautilääkäri pystyy poistamaan kokonaan tällaisen pintasuoniston punoituksen lopullisesti.
Jos punastelu johtuu jännittämisestä tms. itse löysin avun esiintymisestä.

Mitä enemmän on esillä, sitä vähemmän esiintymistä jännittää ja lopulta se loppuu kokonaan. Ei siihen kuole, vaikka mokaisikin ja toiset nauraisivat, asiat unohtuvat niin nopeasti. Katse kattoon, valaistuksen himmennys, istuminen edessä ollessa jne... ovat myös käyttökelpoisia keinoja jännityksen vähentämiseen.

Ja pääasiahan on ettei itse niitä epäonnistumisiaan vatvo ja kertaile jälkeenpäin turhaan.



ex-punastelija kirjoitti:
-------------------------------------------------------
> morjenttes
>
> verenpainepotilaana on mahdollista, että tuo
> punastelu liittyytähän tilanteeseesi, varsinkin,
> jos et koe edes jännittäväsi. kirjoituksestasi ei
> käy ilmi omaatko ns. sosiaalisten tilanteiden
> punastelutaustan eli tietoisesti jännittäessäsi
> alat tuntea poskesipunaisiksi? siihen
> käsittääkseni esim. hypnoositerapialla on saatu
> vuosikymmenestä toiseen hyviä tuloksia. itse
> lopetin punastelun suggestoterapeutin avustuksella
> ja sinne jäi!!

olisi kiva tietää kuinka hyvin nuo salpaajat vaikuttavat ja miten helposti niitä saa ja miten lääkäriin pitää ottaa yhteyttä onko kokemuksia deponenteista

mulla on ihan sama juttu. pikku asiakin saa mut punaseks. olen punastellut ala-asteelta lähtien ja pelkään aina jos jouduin esiintymään tai lukemaan ääneen. asia hävettää ja ärsyttää olis kiva esiintyä ja olla niiku muut. ja kun tietäs mikä tähän auttas!!!!