Minkä takia punastelen/muutun punaiseksi vähän väliä... Jos esim menen suihkuun ihoni muuttuu punaiseksi siis todella punaiseksi eikä se hetkeen lähde pois.....Välillä kun herään aamulla olen aivan punainen....miksi??? Yleensä punaisúus ei vielä riitä, kasvoni tuntuvat olevan aivan turvoksissa pitkän aikaa. Miksi olen punainen vaikka en edes jännitä.......... Liittyykö verenpaineineeni ja päänsärkyni siihen?

morjenttes

verenpainepotilaana on mahdollista, että tuo punastelu liittyytähän tilanteeseesi, varsinkin, jos et koe edes jännittäväsi. kirjoituksestasi ei käy ilmi omaatko ns. sosiaalisten tilanteiden punastelutaustan eli tietoisesti jännittäessäsi alat tuntea poskesipunaisiksi? siihen käsittääkseni esim. hypnoositerapialla on saatu vuosikymmenestä toiseen hyviä tuloksia. itse lopetin punastelun suggestoterapeutin avustuksella ja sinne jäi!!

Ex-punastelija,Voisitko kertoa enemmän kokemuksistasi ja kuinka pääsit terapiassa punastelusta eroon? Itse käyn terapiassa par aikaa, kuulisin mielelläni sinun kokemuksistasi!

oon syönyt akneen isotretinoin ratiopharmia ja kuuri on loppunut marraskuussa. voiko kuuri vaikuttaa viäläkin siihen että punastun todella helpolla. ja punoitus ei ole mitään lievää vaaan kun punastun niin todellakin olen niinkuin tomaatti. apuja tälläiseen? onko mitään meikki voidetta joka lievittäis sitä?

jaa-a:

Mäkin söin aknekuurin (pari vuotta sitten) ja just sen jälkeen (tai siis oikeestaan jo sen aikana) aloin punastella tosi pahasti. Sillä täytyy olla jotain vaikutusta!
Ite käytän meikkinä Joe Blascon punaisenpeittäjää. Peittää pahimman punan, muttei kokonaan.

Toi äskeinen viesti voisi olla kuin minun kirjoittama, se ero vaan ett mä lopetin puol kuukautta sitten. Mä oon täysin varma että roaccutanilla on vaikutusta mun punastumiseen. Ei kellään sattuis olemaan faktatietoo asiasta. Muuten vaikka mä oon poika niin kyllä sitä meikii tai siis miksi tota joe blascoo nyt sanotaankin niin tota voi käyttää.

toi sähköposti on sittenki mazsas ja sinne saa laittaa juttuu

Minäkin punastelen varsinkin jos tulee ihastuksestani kyse tai vakituisesta poikaystävästä. Joskus on päiviä milloin tunnen itseni varmaksi, ja en punastele.
Luokassa esiintyminen tuo hankaluuksia, mutta se on jo vähentynyt. Silti olen ujo ja "näkymätön"ihmisten keskuudessa, koska punastelen. Olen lukenut lehdistä monia eri syitä mutta leikkauksiin en tämän ongelman takia mene! Mielellään keskustelisin jonkun kanssa asiasta!



Muokattu 1 kertaa. Muokattu viimeksi 09/20/2004 08:40.

on mukava kuulla että muillakin on samoja ongelmia mutta mulla ne on tosi pahat. minä punastun jos opettaja puhuu mulle koko luokan kuullen tai tulee muuten vaan juttelemaan. en punastu yleensä vapaa-aikana ollenkaan mutta koulussa ja tunneilla jatkuvasti.mistä se johtuu?jos näen jotain opettajaamme kaupassa esim. pystyn juttelemaan sen kanssa ihan normaalisti mutta kun koulussa joudun keskustelemaan olen kuin tomaatti!tämä ongelma vaivaa todella paljon ja punastelu vain lisääntyy koko ajan! auttakaa, miten voin peittää punastumisen ja häpeilyni?!

joo..siis mäkin olen 9lk ja aina kun opettaja kysyy jotain rupeen punastelee ja muut luokkalaiset rupeevat ns leikkimielistä kiusia, vaikka onkin leikkimielistä silti se tuntuu pahalta että oisko mitää toosi helppoa jutttua millä vois saada punastumisen pois tai ainakin vähenemään..

Olisi kiva todellakin tietää aknelääkkeiden vaikutuksesta punasteluun. Itse syön Diane Nova nimisiä E-pillereitä, jotka ovat myös tarkoitettu aknen hoitoon. Punasteluongelmat alkoivat juuri pillereiden aloittamisen jälkeen. Onkohan aiheesta mitään tutkimusta? Lääkärini kyllä oli hieman huvittunut kysyessäni voisiko näillä kahdella olla toisiinsa jotain yhteyttä..

hyvä kun käväisin näillä sivuilla ja huomasin noita viestejä joissa kirjoittaja kertoo aknekuurin jälkeen ilmentuneestä punastelemisestä. itsekkin söin tuota roaccutan -aknelääkettä ja lopetin sen reilupuol vuotta sit. oon ihmetelly, mistä tällainen ärsyttävä punasteleminen johtuu joka on todella vastemielistä kun on ihan epänormaalin punainen ja joskus vielä läiskikäs, johtuu. pakko sen on kai johtua niistä lääkkeistä, koska ennen tällaista ongelmaa ei ole ilmennyt. täytyy käydä vissiin uudestaa lääkarillä ja kysyä onko väitteissä mitään perää.

Onko jollakin kokemusta punastelun loppumisesta pillereiden käytön lopettamisen jälkeen? Mietin vaan että lakkaako punastelukohtaukset heti vai kestääkö jonkin aikaa?
Kuulisin mielelläni lisääkin pillereiden ja punastelun välisestä yhteydestä, pitääkö paikkansa?

Tää punastuminen on ihan pee:stä!! inhoon sitä, eikä varmana muutkaan tykkää siitä.^^
no kuiteskin, punastelen koulussa ihan hirveästi ja en kotona niin paljookaan kuin koulussa. ensinnäkin, punastun jos joku tuttuni kertoo tai kysyy kavereistani, niin rupean punottamaan, rupean silloinkin, kun joku sanoo jonkun nimen, sellasien nimen jonka tunnen, ja silloinkin kun joku katsoo minua tai istuu viereeni koulussa ;( tämä on kiusallista!!! auttakaa miten saan tän jutun pois... punasteluni siis alkoi tänä vuonna kun siirryin ylä-asteelle. moista siis en ole ennen tavannut....

Terve.Mulla alkoi samalla tavalla joskus yläaste aikana n.8 vuotta sitten. Eli vakuutan tietäväni asiasta paljon..Kärsin siitä vieläkin, vähemmän kylläkin mutta kuitenkin. Voisin selittää asiaan liittyen vaikka mitä mutta, paras keino on ehkä lääkäri joka hoitaa asiaa eteenpäin. Ongelmaan on ainakin lääkkeitä, leikkaus, hypnoosia jne...Tiedän kuinka asia hävettää varsinkin sinun ikäisenä mutta, yritä silti kertoa asiasta ensin vaikka vanhemmillesi jotka auttaisivat sinua asian eteenpäin viemisessä eli lääkäriin.Kirjoituksestasi päätellen asia todellakin vaivaa sinua eli ei ole kyse pienestä ongelmasta, siksi sanon että älä missään nimessä anna asian olla vaan hae apua ongelmaasi sillä muuten elämästäsi voi tulla yhtä helvettiä kuten minun elämäni oli silloin joskus...Tämä ongelma voi todellakin rajoittaa elämää!!Paniikkikohtaukset astuvat myös helposti kehiin..Älä anna kenenkään väheksyä ongelmaasi:Tyyliin että eihän toi niin paha ole tai että kyllä se iän myötä häviää!!Minulle ensimmäinen lääkäri sanoi:Kyllä se häviää viimeistään kun rintaasi kasvaa karvat..(olen siis mies ) En jäänyt ottamaan selvää siitä vaan vaihdoin lääkäriä ja apua alkoi tulemaan...Pikkuhiljaa elämä koheni mutta vieläkin on paljon edessä...Ps.Karvatkin kasvoivat jossain vaiheessa mutta eipä lääkärin sanoma pitänytkään paikkaansa kuten silloin joskus arvelinkin..Eli älä hyväksy vittuilua ja pompottelua.Muista että ongelmasi kasvaa luultavasti koko ajan ennenkuin haet apua(itse sinnittelin pari vuotta enkä suosittele..) Tsemppiä sulle!!!!

mulla on sama ongelma. punastelen aina silloon kun joudun esiintyä jossakin. luokan edessä on pahin paikka. mä pelkään aina että punastun niin sitten vaan punasstun..auttakaa!!

Se on tosi häiritsevää että ku ihastukseni tulee vastaa tai jos joku puhuuu hänestä minulle niin muutun punaiseksi ja joskus ruokalassa vaikka ei ole mitää syytä punastua nii muutun punaiseksi esim. jos joku katsoo minua. Mutta välillä silleenkin että ei ole mitää järkevää syytä punastua. Voiko punastumisen saada vähentymään ilman leikkausta tai lääkkeitä. ala-asteellakin punastelin mutta en enää yhtä paljon ku ala-asteella.

Mäkin punastun tosi helposti, mutta en oo onneks ainoo Ala-asteella olin mielelläni huomion keskipisttenä ja rakastin esiintyä. Ylä-asteella se punastelu sitten alkoi ja pidän sitä nolona vaan sillon kun itse punastun. Varmasti kukaan (tai ainakin 98% ihmisistä) ei pidä mitenkään nolona jos joku muu punastuu! "Punastuminen on söpöä", kuulee usein sanottavan. Jotkut lääkärit uskovat allergian parantuvan (tai ainakin vähenevän), jos altistuu allergiaa aiheuttavalle tekijälle. Toki saattaa olla, että allergia vaan pahenee, mutta siitä ei puhuta.. Eikö sama voisi päteä myös punastumiseen? (en siis tarkota, että punastuminen pahenee, jos sille altistuu usein, vaan päinvastoin) Jos pidät usein esitelmiä, harrastat näyttelemistä, puhut paljon ihmisille ym. Itsetunto kasvaa ja rohkaistuu! Punastumisella onkin varmaan paljon tekemistä itsetunnon kanssa. Kaikki varmaan tuntee ihmisiä, jotka on aina äänessä ja muutenkin paljon esillä. Eiväthän he ole (kovinkaan usein) tomaatteja?? Itsetunnon kohentamiseen on monia keinoja. Nyt kun rupesin ajatteleen, niin ei mulla kyllä oo mitenkään erikoisen huono itsetunto, oikeestaan ihan hyvä.. Nyt mä keksin. Punastuminen johtuu siitä, että ajattelee, että punastuu ja pitää sitä nolona, joten punastuu!! Tää on totta ainakin mun kohdalla. Älkää pitäkö punastumista nolona. Tää teksti on vähän ristiriitanen, mutta elämä on. Koittakaa pärjäillä!

Nyt olen 18 w ja kärsinyt ongelmasta n. 4 vuotta. Koskaan en ole joutunut ongelmasta kuulemaan, mutta tieto siitä, että muut luulevat minun nolostuvan punastuessani häiritsee kovasti. Näinhän se ei todellakaan ole niinkuin tiedätte. Punastua voi, vaikka tilanne ei nolottaisi pätkääkään. Punastumisesta tulee vain sellainen iso oravanpyörä, josta ei pääse pois. Hyvin monessa tilanteessa alitajunnassa jyskyttää, että älä punastu. Ja se taas on varma keino juuri punastua.

Punastuminen on myös hyvin kausiluontoista. Olen huomannut sen liittyvän itsetuntoon hyvin paljon.

Ohjeita mitä voin antaa:

- Betasalpaaja esiintymiskammoisille. Itse melkein nautin jopa esityksistä, mutta tieto punastumisesta ärsyttää. Jotenkin paljon varmempi fiilis mennä lavalle ja osin varmasti psykologistakin. Kun tietää, että lääkettä on elimistössä niin kokee, että " ei voi punastua" ja näin tilannetta ei pääse syntymään.

- Meikkivoiteet peittävät myös hyvin.

- Älkää pelätkö mitään tilamnteita vaan hakeutukaa nimenomaan kiusallisiin tilanteisiin. Onnistumiset ruokkivat itsetuntoa

- Aloittakaa joku harrastus. Itse aloitettuani urheilemaan sain lihaksikkaan kropan jota kautta itsetunto nousi - - > punastuminen vähentynyt. Koskaan minulle ei tosin ole ollut huono itsetunto, mutta sitä voi aina parantaa.

- Panostakaa ulkoiseen olemukseenne --> paljon itsevarmempi fiilis

Nykyisin punastuminen on vähentynyt paljon. Elämä on todella hyvällä mallilla ja tiedän olevani onnekas. Tiedän kuitenkin, kuinka kiusallinen ongelma voi pahimmillaan olla.

Tsemppiä!

Päätin sitten vihdoinkin vetää pisimmän korren kertomalla että olen "harrastanut" punastelua jo ala-asteen toiselta luokasta saakka tähän päivään asti. Olen tällä hetkellä 21-vuotias ja voin vakuuttaa että elämäni tuntuu päivä päivältä vain pahemmalta. Vai voiko oikeastaan sanoa edes että pahemmalta kun elämä tuntuu olevan sitä samaa päivästä toiseen. Olenkin pitkään miettinyt minkä takia en ole aikaisemmin kirjoittanut asiasta näille palstoille vaikka olen näitä lukenut jo melko paljon. Ongelmani on seuraavanlainen ; minulla on kyseinen ongelma niin takertunut selkärankaani ettei sitä saa puhumalla pois. Tiedän sen. Noin puolitoista vuotta sitten päästyäni yhdestä helvetillisestä puolen vuoden pojasta mieheksi leiriltä, aloin syömään masennuslääkkeitä ja niitä syötyäni noin 4kk olin aivan sekaisin. Innostuin nimittäin sosiaaliseksi varsinkin baareissa ja päätin lopettaa lääkkeiden ottamisen. Olen väsynyt elämääni, todella väsynyt, enkä oikeastaan jaksa edes kirjoittaa asiasta enempää. Minulla on elämässäni sosiaalisia vaiheita jolloin en pahemmin punastele tai ehkäpä en punastele ollenkaan. Tällä hetkellä oltuani työelämässä reilu kolme kuukautta on kaikki taas sekaisin. Mihin vain menenkin tunnen punan leviävän kasvoilleni. Siis jos lähes kuka tahansa tulee vastaan. Välillä yritän olla välittämättä, välillä tuntuu että voisin ottaa vasaran käteeni ja tehdä jotain kun joku hymyilee minulle reaktioitani vastaan, välillä sitä välillä tätä. Tuntuu myös jatkuvasti että minulle nauretaan joka puolella, missä vain liikunkin. Tunne on tuttu ylä-asteelta josta olen päässyt myös muutaman kerran eroon. Tällaista minun elämässäni, kirjoitin tämän viestin pahemmin välittämättä onko se oikein kirjoitettu jne. Toivottavasti ette pidä minua psykopaattina tai hulluna, vaikka varmaan jonkin verran olenkin... ja mukavaa että on näin paljon muita ihmisitä jotka... niin poispäin.

Tässä meille kaikille punastujille yhteinen Raamatun kohta!
Psalmi 34:6 ja 7
"Ne, jotka katsovat häneen, säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu.
Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistaan."
Olen lukenut täällä kaikenlaisista avuista mutta itse olen saanut avun jo moneen asiaan Jumalalta kun annoin elämäni aikoinaan Jeesukselle. =)
Kun tuli uskoon aloin käymään nuorten illoissa. Ja jonkun aja kuluttua tapahtui ihme että aloin esiintyä ja laulaa ylistys bändissä ja kohta olin jopa puhumassa monen sadan ihmisen edessä. Se oli ihmeellistä miten minua ei jännittänyt kun astuin lavalle! Mutta mikä siihen auttoi oli se että aina ennen jokaista esiintymistä rukoilin että Hän ottaisi jännityksen pois ja etten olisi punainen ja niin Hän sen tekikin!
Valtava rauha ja tyyneys oli koko olemuksessa ja sain sanottua kaiken sen mikä pitikin.
Koskaan Jeesus ei pettänyt minua. Häneen ei ole tarvinnut pettyä kertaakaan.
Viime vuonna muutin uudelle paikka kunnalle ja elämässä on uudenlaiset kuviot.
Nyt on sama ongelma alkanut esiintyä (punastuminen) uudestaan.
Mutta uskon että tähän tulee jollain tavalla TAAS ratkaisu sillä onhan minulla jos kokemusta siitä että Jumala on auttanut minua ennenkin, niin miksi Hän nyt hylkäisi. =)
Hänen läsnäolo kun on elämässä niin kaikki asiat hoituvat aivan erilailla.
Tämä tarina on tosi. Pirteää syksyä kaikille!

Sama ongelma kuin muillakin paitsi: minulla on punaiset posket muutenkin kun vain punastuessani, joskus vain vähemmän mutta kun olen esim. juossut tai muuten urheillut niin olen kuin "tomaatti" tavallisesti puna menee melko nopeaa ohi mutta minulla se säilyy pitkän aikaa koska poskeni ovat jo valmiiksi punaiset.. JA TÄMÄ HÄIRITSEE. Ala-asteella ei ollut mitään ongelmia mutta 9lk kaikki muuttui, nyt menen lukion toiselle ja sama kiusa jatkuu taas yhden vuoden eteenpäin.

Moi, punastuminen on vaivannut minua joku nelisen vuotta (aika tuntuu ikuisuudelta). Alotin siis juuri muutama päivä sitten lukion. Kuudennella punastumiseni ei ollut vielä kovin paha, satunnaisina kertoina jos opettajani puhui minulle tai muuta vastaavaa. Seiskalla asia paheni huomattavasti, punastelin ihan turhista asioista ja jos vaikka joku poika puhui minulle punstuin! Tämä asia vaivaa erittäin paljon minua ja toivoisin että saisin myös poikakavereita, mutta eihän se onnistu kun en uskalla heille mennä juttelemaan.
Mitä keinoja on siis punastelemisen vähentämiseen, olen koko keskustelun kyllä lukenut, mutta mitä lääkärit voi asialle tehdä tai miten jokin terapia auttaisi. Nyt viimepäivinä tästä punastelemisesta on tullut niin helvetillistä että ajattelin että on aika tehdä jotain, kynnys on aika korkea kyllä kertomaan vanhemmilleni (en ymmärrä miksi, koska pystyn yleensä kertomaan heille mitä vain). Ja luulempa että hekin ovat jo huomenneet punasteluni jos esim vieraita on ollut kylässä ja he ovat kysyneet jotain, ihan mitä tahansa niin melkein 100%:n varmuudella punastun. Oikeastaan kotona ja kavereiden kanssa punastelua ei esiinny, mutta koulussa! Yhden sanankin sanominen saattaa aiheuttaa punastumisen! Esitelmien pidosta en pidä koska pelkään punastuvani. Nyt lukiossa tämä asia pelottaa koska kaikkia esitelmiä on varmaan tosi paljon enemmän kuin yläasteella.

"Punastuminen johtuu siitä, että ajattelee, että punastuu ja pitää sitä nolona, joten punastuu!!"
Toi on aivan totta! Joskus huomaan tunnilla ajattelevani että: noniin punastun taas..

Muuten olen perjaatteessa aika ujo, mutta toisaalta tulen myös hyvin juttuun uusien ihmisten kanssa, kunhan ne vain ovat tyttöjä! :/

Mä aloin punastumaan joskus 5 luokalla. Silloin se oli vain läppää tyyliin "minkä värinen on paloauto" vaikka en ollut edes punainen. Kutosella sama homma. Seiskalla se vähän paheni ja kasilla punastuin monesti päivässä. Nyt ysillä punastun useammin kuin koskaan ja minua kiusataan. (2 jätkää kiusaa) Kasiluokan lopussa aloin nostamaan punttia ja itsetuntoni koheni. Nykyään kaikki muutkin vihaavat kiusaajiani, koska heyrittävät tuhota JOKAISEN muunkin luokkalaiseni elämän!! Kamalaa! Pahinta on, että toinen kiusaajistani on ollut kamuni jo ykköseltä asti mutta nyt hän haluaa vain nöyryyttää mua.. Kun olen kaksistaan kiusaajan kanssa, hän on suht mukava eikä välitä punastumisestani, mutta kun niitä on kaksi... Mielestäni en edes mene niin punaseksi kuin ennen, pahimmat paikat ovat juuri opettajan puhutellessa. Kiusaajat yrittävät myös saada minut punastumaan tuijottamalla sekä huutelemalla kaikenlaista. Onneksi olen suht lihaksikas, jotta voin purkaa agressioni heihin tunnin ulkopuolella höykyyttämällä heitä..

Olipas pitkä vuodatus, mutta tuli tarpeeseen!

Kiitos.

Nohoh,itelläkin on sama vaiva vaivannut.Nykyään tosin huomattavasti vähentynyt asia.Pahimmat vaiheet olivat siinä 7-8luokalla,jolloin kiusaustakin ilmeni.Enpä käske nyt seuraamaan esimerkkiä,mutta minulle seuraava tempaus antoi paljon itseluottamausta.
Siis,kaksi pahinta kiusaajaani tuli jälleen koulupäivän jälkeen kiusoittelemaan punastelustani.Tyyliin tönimällä jne. Mutta tällä kertaa ei hermoni kestäneetkään.Hakkasin molemmat sairaala kuntoon.Toisella lähti hampaita irti ja nenä murtui,toiselta taas kylkiluut kärsivät pahat vauriot.Mutta mitä se liittyy aiheeseen? Sain siitä paljon itseluottamusta ja punasteluni väheni mahdottoman paljon.

Aloin punastelemaan kuudennella kaikissa esiintymis jutuissa ja huomion keskipisteenä olemisessa ja se kävi kovin sietämättömäksi lukuvuoden lopussa. Kun sitten menin seuraavana vuonna seiskalle niin siellä tilanne vähän helpotti kun matikassa piti tehdä läksyt taululle ja vuoroni tuli aina välillä, aluksi punastelin taulun edessä todella paljon mutta sitten se alkoi loppumaan, kun siellä oli tarpeeksi monta kertaa käynyt ja aloin jopa viittaamaan kun ope kysyi oppilaita taululle tekemään läksyt. Punastelua kuitenkin jatkui aina välillä esim. esitelmissä mutta rukoilin Jumalalta, että autaisi ongelmassani ja uskoin siihen että Jumala auttaa joten olen päässyt eroon punastelusta nykyään kun olen yhdeksännellä luokalla.
Kaikki syyhän siihen on oma mieli joka pistää pään helottamaan vaikka ei sitä halua, mutta silloin pitääkin ajatella että punastuisimpa oikein kovasti ja pitää pyrkiä kaikkiin epä mukaviin tilanteisiin jolloin siihen tottuu ja oma mieli ei enää laukaise reaktiota, ja Jumala onkin itsetunnon kohottaja johon uskomalla siitä selviää kunhan vain uskoo ja luottaa että Jumala auttaa.
Kannattaa yrittää olla ajattelematta asiaa, elää normaalisti ja rukoilla. =)

Mitäköhän lääkkeitä punastumisen hoitoon on? ja onko niitä edes? Ja paljonko ne maksaa? Tarvitseeko lääkäriltä reseptiä? Olis kyllä tosi ihanaa päästä tästä vaivasta eroon, kun ei ees kehtaa olla isommalla porukalla missään ihmisten ilmoilla.Kun naama rupee niin heleposti punottamaan eikä se ole sellasta pientä punastumista vaan naama on niin punainen kuin olla voi.. Sama on koulussa jos joutuu vastaa jollekin tunnilla tai esittämään jonkin tehtävän SIIS SE ON AIVAN HIRVEÄÄ!!!

Propral, lääkäriltä resepti. Antaa aika helposti reseptin. Kerrot vaan ongelmas.

Ei voi olla totta! Mulla on just sama ongelma. Mä oon koulussa koko ajan punanen mutta en kotona. Justiin nua samat syyt punasteluun. Ja mä oon niinkun tomaatti kun kuljen koulussa vaikka rappuset ylös ja siellä rappusten yläpuolella on pajon ihmisiä. Tai joku tietty. Ja kaupan kassalla oon aivan paloauton värinen. Samoin koulun ruokalassa. Tää juttu vaivaa mua jokapäiväisessä elämässä todella paljon. Ärsyttää kun kaverit koulus sanoo "voi taas sä oot punanen" "mikä sulla oikein on kun punastut koko ajan" "minkä värinen on paloauto"... se on niin noloa.. Ja se alko kans sillon kun tulin yläasteelle.. eli n. 2,5 vuotta sitten.. Kiva etten oo ainut (muutakun meidän koulus) :< Ja mä en pelkästään punastu poskista pikkasen.. vaan mun koko naama korvia myöten on tumman punanen.. mikähän tähän auttais...?

Miks punastun kokoajan??? joka päivä vähintään kerran.. kotonakin välillä kun puhuu vähänkään syvällisempiä.. omien perheenjäsenienki seurassa!??! en pysty enää olemaan tyttöystävälläkään käymässä ku punastun aina kun tämän äiti kysyy/sanoo jotakin tai joku muu perheenjäsen kysyy/sanoo.. oon ihan hukassa.. tuntuu että kuolen tähän.. en jaksa tätä enää.. alkaa ahistamaan heti kun menee kylässä käymään heillä.. sen seurauksena menen tulipunaiseksi vähän väliä.. pakenen tilanteita aina kun punastun.. menen heti tyttöystäväni huoneeseen piiloon tilanteesta.. sit tyttöystävä tulee perässä ja ihmettelee miks menin yhtäkkiä pois keittiöstä muiden luota.. Olen puhunut asiasta paljon tyttöystäväni kanssa ja vanhempieni kanssa.. vaikkakin on vaikea ottaa tällaista puheeksi..

En ole ennen heillä juurikaan punastellut.. joskus harvoin.. ja olen käynyt päivittäin kylässä siellä jo 5½ kuukauden seurusteluni ajan.. Mutta nyt kun olen vähentänyt tupakointia askillisesta päivässä, kahteen tupakkiin päivässä, olen ollut näin viikon.. ja nyt siinä samalla on nämä ihme punastelut alkaneet.. oisin onnellinen jos joku osaisi auttaa ja opastaa minua tämän kanssa.. olen kohta 20 vuotta ja tiedostan ettei tämä ole normaalia mitä minulle tapahtuu.. eilen huomasin jouluostoksilla ollessani, joka kaupassa kun olin kassajonossa niin minua alkoi ahdistaa älyttömästi ja punastuin vähän väliä.. en ole ennen punastellut juuri koskaan missään kassajonossa tekemässä ostoksiani.. kuvittelenko vai LIIKAA?! punastumiseni ei ole lievää.. pääni menee normaalista ihan täysin punaiseksi.. ja kun huomaan punastuvani vähän niin päässäni alkaa jyskyttää ja alkaa hävettää niin että muutun ihan tulipunaiseksi.. en jaksa tällaista.. voisiko tämä olla tupakin rajusta vähentämisestä johtuvaa?

Olen toki ennen seurusteluanikin punastellut mutta melko harvoin.. nykyään en voi enää elää normaalia elämää.. kärsin!