Hei!

Täällä yks nelikymppinen kolmen lapsen äiti ilmoittattautuu ketjuun. Lapsuudesta tullut pelko on minunkin ongelmanani. Mieheni sanoikin "kiltisti" viime viikolla minulle, että kyllä olen huono, kun en ole näissä fobioissani kehittynyt kahdessakymmenessä vuodessa mihinkään. Kiitos vaan. Muutenkin hän kiusottelee minua asialla tyyliin "mulla on huono olo, taitaa tulla oksennus"

Lapsista sen verran, että jos heillä on oksennustauti niin valvon vaikka viikon melkein yöt läpi, kun pelkään ja odotan koska tauti iskee. Ei ole iskenyt minuun melkein kymmeneen vuoteen. Olen kyllä noina aikoina aikamoinen desinfiointiaineen kuluttaja. Pelkään myös että jos he oksentavat yöllä, niin tulevat sanomaan ja oksentavat päälleni. Kun lapset oksentavat, niin olen heidän takanaan ja puhun rauhoittavasti. Hoidan homman niin, että en näe oksentamista. Jos joudun siivoamaan lattialta, niin laitan siihen päälle jotain imukykyistä niin paljon että en näe oksennusta vaan saan sen käännettyä piiloon. Lakanan voin vaikka kääriä roskiin, jos ei ihan upouusi ole. Nuorimmalla pojallani on migreeni ja hän oksentaa senkin takia aika usein.

Olen viime aikoina ajatellut noita muita pelkojani tämän pelon kannalta. Se liittyy jokaiseen niistä. Hissi, jos se jää väliin ja minä tai joku muu oksentaa. Elokuvat, jos minulta tulee oksennus ja taas paikat hyvässä keskiosassa. Mitä jos oksennan kaupassa, linja-autossa...

Kevättalven terveisin kaikille jaksamista Janskuliini

Uusi ilmottautuu.. Jännä tosiaan, että meitä oksentamispelkoisia on näin paljon. Itse olen luullut olevani ainoa, joka kärsii tästä vaivasta..
Olen pelännyt oksentamista niin kauan kuin muistan. Ja toisin kuin teillä useilla, mulla on kyllä ollut mahatauteja, pienenä vähintään kerran vuodessa, nyt isona ( olen siis 25-vuotias) harvemmin. Pelkään oksentaa itse ja pelkään myös muitten oksentamista, ihan riippumatta siitä, onko se tarttuvaa vai ei. Jos kuulen jollain olevan mahataudin, en käy kyseisessä paikassa ainakaan viikkoon ja valvon öisin miettimässä, olenko saanut taudin jostain.. En kyllä pelkää sitä, että oksentaisin jossain julkisella paikalla, jos minulla ei ole jo valmiiksi huono olo. Ja silloin en yleensä lähde kotoa mihinkään..
Mulla oksentamiseen itseensä liittyy jonkinlainen häpeä, tai niin ainakin luulen. Nimittäin tahdon aina oksentaa "salaa", nin ettei kukaan muu tiedä, että oksennan. Olen joskus ajatellutkin, että olis hienoa asua yksin, vois oksentaa rauhassa. Outoa..
Mulla on mies, joka ei ymmärrä tämmöistä pelkoa. Lisäksi on yksi vuotias tyttö, joka juuri nyt sattuu olemaan oksennustaudissa. Ja mä täällä paniikissa mietin, että voi kun ei oksentais enää ja lasken millon mulle on tauti odotettavissa..
Tämmöinen pelko on häiritsevää ja inhottavaa, ja jotenkin siitä pitäis päästä eroon. Nuorena kävin terapiassa, mut siitä ei tullut mitään, lääkäri ei uskonut, että tämmöinen pelko voi olla.
Mulla oksentamiskammo vaikuttaa myös siihen, että en voi käydä hammaslääkärissä. Oksennusrefleksi on herkkä ja laukeaa taatusti, kun hammaslääkäri tunkee kaikki välineet ym suuhun. Hampaat pitäis myös saada hoidettua, reikiä löytyy, mut siellä(kään) tätä pelkoa ei oteta todesta. Sanotaan vaan, että he kyllä puuduttavat, niin ei koske. Mutta ei se ole se kipu, jota pelkään...
Olen monesti toivonut, että joku keksisi jonkin lääkkeen, ettei tarviis oksentaa, mut sellaista ei kai vielä ole olemassa?!
Jaksamisia kaikille tän asian kanssa painiville, toivottavasti me kaikki joskus päästän tästä yli!
Jatkan panikointia ja ootan tautia...

Joop,kiroaisin syvästi ellei se olisi epäkohteliastakäytöstä. Luulin jo että tää mun kammo olis hiukan menossa parempaan suuntaan. Enpä tiedä... Viime kesänä jouduin aivaan kauheaan tilanteeseen kun joku pulautti mun päälle kaikki juomansa viinat, vieläpä taksissa. Ihme kyllä en joutunut aivan kauheaan paniikkiin, varmaankin koska ei ollut kyse tarttuvasta taudista ja koska olin itsekin ottanut hieman niin oli vähän rennompi olo. En kyllä enää suostunut mennä auttamaan tätä henkilöä kun hän pahoinvointiaan kärsi, vaan menin ystäväni luo pesemään vaatteeni ja suihkuun. Sori vaan, mutta ei sympatiat enää riittäneet sille ihmiselle, onneksi pääsin pian kotiin (ja uudestaan suihkuun).
No, muutama viikko sitten sain mukavan ruokamyrkytyksen. Kesti vaikka kuinka kauan kun en suostunut oksentamaan, joka olisi varmaan helpottanut oloa. Pari kertaa kävin kyökkäilemässä, mutta onneksi ei tullut mitään ylös. Pyörryinkin kaksi kertaa...
Nyt on sitten menossa viimeinen niitti taas vähään aikaan. Olen itse ollut huonovointinen koko päivän stressin takia. Suostuin silti lähtemään poikaystäväni kavereiden luokse viettämään iltaa. Nyt sitten kaverit lähti baariin ja poikakaverini nukkuu sohvalla. Ja kuinka monta kertaa sanoin että älä ota enää yhtään... Itse olen ajokunnossa, eli lähteäkö kotiin yksin nyt vai kaksin myöhemmin. Miten pystyn ajamaan jos pelkään kokoajan että toinen antaa ylen? Voi luoja, kyllä oli taas viiminen huikkailta pitkään aikaan. Itellä on vielä sen verran huono olo että en haluaisi tännekään jäädä "nukkumaan". Ja kotiin on tunnin matka... keleen kele...

Ja täältä taas yksi ilmoittautuu joukon jatkoksi. Olen 20-vuotias nainen ja kärsinyt pelostani niin pitkään kuin muistan, erityisen pahasti vuodesta 1999, jolloin sairastimme molemmat poikaystäväni kanssa kaksi pahaa vatsatautia perätysten, ts. oksensimme yhdessä putkeen kaksi viikkoa. Siitäpä taisi tämä paha fobia iskeäkin. Valitettavasti olen lisäksi herkkä saamaan vatsatautitartuntoja, joten tauteja minulla on ollut kyllä enemmän kuin vain pari kolme kertaa elämässäni. Kammoan ihan yhtälailla itse oksentavani kuin myös muiden oksentamista, josta minulle seuraa useimmiten fyysinen pahoinvointi ja henkinen paniikki. Asiaa ei juurikaan auta, että perheeseemme kuuluu sisarusteni viisi 0-10- vuotiasta lasta, jotka ovat vähän väliä kipeänä. Onneksi nyt omassa taloudessa asuessani en niin paljon ole lasten kanssa tekemisissä, joten ei niitä tautejakaan tarvitse sillä tavoin sitä kautta pelätä. Pelko kuitenkin vaikuttaa jokapäiväiseen elämääni siinä määrin, että en laita mitään lähellekään suutani, jos en ole varma käsieni puhtaudesta. Tämän vuoksi esim. raskalaisten syöminen autossa on hankalaa taiteilua papereiden kanssa..
Onneksi minulla tämä pelko ei ole hirvittävän hallitseva ja on ollut melko tasainen nyt jo jonkin aikaa. Tässä tuli puhetta avomiehen kanssa vauvan hankkimisesta, jolloin pahoinvointipelko taas iski. Nyt tässä yritän punnita kovasti uskallanko ryhtyä siihen mahdolliseen raskauspahoinvointiin vai pitäisikö antaa asian olla. Tosin lapsen haluaisin ja ei tämä pelko tästä varmastikaan koskaan mihinkään häviä, pitäisi kai vain rohkeasti antaa mennä ja ottaa sitten vastaan mitä vastaan on tullakseen.

Joka tapauksessa on todella helpottavaa huomata, ettemme tosiaan ole yksin tämän pelkomme kanssa. Meitähän on suorastaan monta

Tuli ihan tippa silmään, kun nää sivut löysin... Luulin jo että olen hullu!!!

Tässä neuroottisena etsiny netistä tietoa tästä riehuvasta vatsataudista ja törmäsin tänne!
Työkaverit kaatuu vuorotellen sairastamaan...
Oon mäkkärissä töissä ja nyt lapset oksenelleet pöytiin, kun vanhemmat tuoneet lapset syömään. Ei oo mitään kaunista katseltavaa ja arvatkaa vaan, että mä en ainakaan siivoo!
Kiva täristä siinä kassalla sitten paniikkikohtauksen kourissa sen hajun seassa ottamassa rahaa vastaan niiltä tautisilta ihmisiltä (ja varmasti tartunta) ! Ja kädet vereslihalla armottomasta pesusta ja naamaakin joudun neuroottisesti pyyhkimään koko ajan! Soitin jo pikkusiskollekkin tästä tautivaarasta että pesee käsiä, kärsii muuten samoista oireista...
Poikaystävällekkin sanonut sata kertaa jo että pesis käsiä koko ajan, enkä uskalla edes pussata, kun otsassa ei lue onko tartuntaa vai ei (saisko jostain sellasen vempeleen).

Oon laihtunu 5kg kun en oo pystyny varmuuden vuoksi syömään pariin päivään oikein kunnolla jos oksennus pääsee yllättää, niin en ainakaan kauheesti sotke! Ja haluun tietää mitä oksennan, et sen mukaan on ruokavaliokin.

Mä oon tästä kärsiny jo monta vuotta ja kaikennäköstä lääkkeitä ja terapiaa yritetty, en vaan oo oikeen saanu sanottua mikä mua vaivaa! Ja luulen ettei mua otettais ees tosissaan! Kaikki sosiaalinen ruokailu aiheuttaa paniikkia jo ajatuksena. Ja on epäkohteliasta aina jättää syömättä ja ronkkia lautasta ku mikäkin pelle vaikka ois ruoka kuinka hyvää. Nimittäin arvosta ruokaa, valmistuin just ravintolakokiksi.

Ah! Täytyy hengähtää välillä...jatkan taas kun pystyn...

En pelkää mitään niin paljon kuin oksentamista. Kuulin juuri eilen, että anoppilassa kaksi pikkupoikaa oli oksentanut...voi olla etten mene sinne seuraavaan kuukauteen...ettei vaan pöpöt tartu minuun...! Myös avomieheni oli siellä silloin..en siis koske hänenkään ihan kohta! Älytöntä, mutta niin totta...! Pelottaa!!!!

Samaa vaivaa podin minakin yli kaksikymmenta vuotta... Luulin olevani ainoa maailmassa!

Noina 20 vuonna en edes oksentanut kertaakaan, vaikka muutaman kerran lahelta piti, esim raskauspahoinvointia potiessa. Sitten, kolme vuotta sitten sain vatsataudin, olin paniikissa ja oksensin... ja huomasin, etta niin epamiellyttavaa kuin se onkin, niin ei siita maailma kaadu. Luulin parantuneeni fobiastani, mutta enpas taidakaan kokonaan olla. Aina pahoinvoinnin yllattaessa panikoin ensin, etta jospa sittenkin oksennan. Kahdesti olen ollut vatsataudissa tuon episodin jalkeen, ja molemmilla kerroilla ajattelin etta kas, eipas se nyt niin kamalaa ollutkaan. Kunnes sitten taas...

Lapseni oli kipeana muutama paiva sitten, oksentaen kaiken mita sain juotettua tai syotettya. Ja niinpa olen pienen kauhun vallassa laskenut tunteja ja paivia, etta koskakohan mina itse sairastun. Desinfioin kaikki paikat, vaihdoin kasipyyhkeet, huuhtelin hammasharjat kuumalla vedella etc etc. Taman sivun loysin tullessani nettiin etsimaan tietoa oksennustaudin tartunnasta. Eli vaikka olen rauhallisempi pelkoni suhteen, ei se ole mennyt kokonaan ohi. Hassua on sekin, etta lapseni (3.5 v) oksennus ei isommin inhota, varsinkin kun nykyaan han osaa jo menna itse WC:aan, ja voin jopa tyynena rauhoitella pelokasta lastani. Silla en missaan nimessa halua oman kammoni tarttuvan haneen, niin paljon olen siita itse karsinyt.

Ehka tama ei mene koskaan ohi, mutta olen oppinut elamaan pelkoni kanssa sen verran hyvin, etta enaa se ei haittaa jokapaivaista elamaani.

Luulen, että tuo Ulrikan "kehityskaari" tässä oksennuspelkokamppailussa on sellainen, jota kohti kaikkien täällä pitäisi suunnistaa, ja jota kohti on REALISTISTA suunnistaa. Kirjoitin aikaisemmin viestin tänne kärsittyäni oksennustaudin uudenvuodenaattona. Silloin välittömästi tapahtuneen jälkeen, ei ajatus taudista tuntunut kovin pahalta. Nyt, kun tilanne on tasoittunut tämän kolmen kuukauden aikana, ajatus taudista pelottaa hieman, muttei tunnu mitenkään ylivoimaiselta. Olen yrittänyt pitää koko ajan tuoreena muiston taudista, joka, muisto, on hyvä ja turvallinen. Koin siis ensimmäisen kerran elämässäni turvallisen tuntuisen ja "mukavan" oksennustaudin. Muistan, että oksentaminen oli nautinnollista, eikä pahoinvointi tuntunut lainkaan musertavalta. Koko asia oli nopeasti ohi, ja maailmani ei suinkaan kaatunut, ei edes horjunut. Kivaa se ei ole, mutta niin kauheaa se ei myöskään ole, että tämä kaikki panikointi ja jännittäminen olisi perusteltua ja kannattavaa. Ajattelen, että kun se tulee, niin "sit se tulee". Ja sillä siisti. Minulla on niin paljon kaikkea hyvää elämässä tällä hetkellä ja näillä näkymin myös tulevaisuudessa, ettei yksi tauti minua kaada. Olen aina kuvitellut olevani heikko, mutta en olekaan. En ole alkuunkaan heikko, vaan päinvastoin. Varsinkin tämän asian edessä olen järkkymätön kuin kallio! Pyrkikäämme siihen, ettei tämä asia rasita jokapäiväistä elämäämme. Suosittelen terapiaa tätä asiaa käsiteltäessä. Ei kannata vetäytyä tämän ongelman takia.

Voi miten ihanaa löytää tällanen palsta!!! Laitoin googleen hakusanaksi "oksennustauti", ja sitä kautta löysin tänne (niinku kai muutama muuki?). Ihanataihanata! Mun oli tarkotus ettiä tietoa oksennustaudista...siitä lähinnä, että miten nopeesti se voi tarttua. Kun... Mun pahin kauhuskenaario kävi eilen töissä (tai oikeestaan työharjottelussa) toteen. Mä olin vetämässä yhtä jumppaa, ja siel alko yks mies oksentaa. Hyi prkl! Onneks siellä oli hoitaja mukana, ni hän sitte pysty hakee vadin, ettei tullu lattialle. Mut oli se kuitenki ihan kauhee tilanne. Olin sen jälkeen ihan friikkinä. Hyvä siinä oli sit yrittää viedä ryhmää loppuun ihan niinku mitää ei ois tapahtunu...:/ Selvisin, ja sit oliki mun osalta se päivä pulkassa. Olin niin paniikissa että halusin vaan kotiin. Ja tänään en pystyny lähtee ollenkaa harjotteluun, ku odotan vaan, et koska tauti iskee mulle. (Ja siks yritinki ettiä tietoa, että kuinka nopeesti tarttuu?)
Mä oon 23-vuotias tyttö, ja kärsiny pelosta jo vuosia (en osaa ihan tarkkaa aikaa sanoa). Parin viime vuoden aikana pelko on pahentunu. Mulla todettiin keväällä -03 paniikkihäiriö...alussa paniikkikohtauksiin ei liittyny pahoinvointia, mut nyt mulla ei mitää muuta ookkaa ku sitä hemmetinmoista pahaa oloa ja oksentamisen pelkoa (eli en tiiä voiko tätä enää sanoa paniikkihäiröks...oksentamisenpeloks ennemminki). Mä ahdistun jo siitä, jos joku sanoo, et "On taas mahatautia liikkeellä" Ja sit jos kuulen, et joku on mahataudissa, ni alan pohtia, että mitä kautta se tauti mahdollisesti vois tarttua muhun (vaikken ois ollu kontaktissa sen ihmisen kans). Ja auta armias jos näen/kuulen, että joku oksentaa. Se on hirveintä mitä voi tapahtua. Alan välittömästi voida pahoin, ja meen paniikkiin, ja alan odottaa, et koska se tauti on mulla :/ Tietääkö kukaa et kuinka pitkä on oksennustaudin itämisaika? (sitä yritän kuumeisesti etsiä)
Ite oon oksentanu viimeks joulukuussa. Join liikaa, ja sit tuli paha olo (eli ei ollu mikää tauti). Olin niin kännissä, etten oikein muista millanen olo mul oli ennen oksentamista, mut kielsin sen asian niin kauan, että oksensin lopulta tyynylle. Sit ku olin oksentanu, ni muistan miettineeni, että eihän se nyt ihan niiiiiiiin hirveetä ollukkaa. Oksentelin sen yön aikana muutaman kerran, enkä menny missää vaiheessa hirveeseen paniikkiin. Aamulla sit itkeskelin, ku olo oli ihan hirvee, mut mitää ei tullu enää ulos. Eli mulla se pahin vaihe on se pahoinvoiva olo...ku tavallaan odotan, että koska oksennus tulee...mut sit ku se tulee, ni rauhotun jotenki. Kaikist eniten pelkään oksentamista julkisilla paikoilla/muualla ku kotona. Siks mun on aina heti päästävä kotiin, jos oon jossai ja tulee paha olo (niinku esim. eilen tuolla töissä). Ja mulla pitää olla aina reitti turvattuna vessaan. Just luennoilla ja elokuvissa haluan reunapaikalle, ja julkisissa kulkuneuvoissa matkustaminen ei onnistu ollenkaa, koska en halua oksentaa siellä. Tahtoisin matkustella, mutta ei onnistu...
Tuntuu, että tulee paljo sekavaa tekstiä, ja silti ei saa sanottua sitä mitä haluais. Ihanaa kuitenki kirjottaa, ku tietää, että ihmiset jotka tätä lukee, ymmärtää mua. Nyt haluaisin tietää... Ootteko löytäny sellasta lääkettä, joka estäis oksentamisen (paljo mielummin vaikka ripuloin)? Millasilla keinoilla voi välttää taudin tarttumista? Maitohappobakteerit, tms.? Onko nyt sitte perustettu joku keskustelupaikka meille pelkureille? Tahdon mukaan!
Yritetään jaksaa tämän pelkomme kanssa!

Hei Pöpötti!

Sinä taisitkin löytää jo tuonne perustamaani msn-ryhmään... Kauhealta kuulostaa tuo kertomasi tilanne työharjoittelussasi - itse olisin varmasti hypännyt ikkunasta ulos tai jotain... Teen itsekin joskus kuntosalihommia ja aina on pieni pelko että joku alkaa voida pahoin tai on juuri ollut sairaana, pelko tulee siis esiin kaikissa mahdollisissa asioissa, ajattelen kaikkea ikään kuin pelon kautta. Suututtaa. >:-(

Noista kyselemistäsi keinoista... Tuolla jo joku mainitsikin Metopramin, joka kiristää mahanportin sulkijalihasta ja siten ehkäisee oksentamista ainakin joissain tapauksissa. Sivuvaikutuksia on mm. väsymys, ja itselleni tuli siitä jotenkin levoton olo mutta kaipa sekin on parempi kuin oksentaminen. Maitohappobakteerit saattavat parantaa suoliston vastustuskykyä, ja kuka ties vähentää tartuntariskiä. Itse olen tänä talvena kokeillut ruotsalaisten neuvomaa konstia, valkopippuria. Muutaman kerran oltuani varmuudella alttiina taudille, olen ottanut kymmenkunta kokonaista valkopippuria enkä ole sairastunut. Tiedä sitten olisinko muutenkaan sairastunut mutta jotenkin sitä haluaa uskoa johonkin. Toisaalta taas kun miettii mahatautia, sen aiheuttaa virus jonka olisi tarkoitus tulla ulos, ja jos sen poistumisen estää, sekään ei välttämättä ole hyväksi. Jos sen vain saisi jotenkin ohjattua poistumaan sitä toista kautta... Oksennustaudin (siis yleisimmän, noroviruksen aiheuttaman) itämisaika on sellaiset 12-48 tuntia, lisää tietoa tartunnasta, ehkäisemisestä yms. löytyy osoitteesta [www.ktl.fi]

Tuota olen miettinyt, että olisiko oksentamista helpompi "opetella" humalassa jolloin ei olisi niin kova kontrolli päällä; itselläni kun ainakin pelko johtuu kontrollin menettämisen pelosta. Kännissä ei ehkä kiinnittäisi asiaan niin paljon huomiota. Mutta sitten kun tulee se krapula... En muutenkaan uskalla käydä pelleilemään alkoholin kanssa sairauksieni takia, ja ehkä se ei edes auttaisi. Kognitiivisessa terapiassahan usein käytetään altistamista, eli pitäisi vähitellen alkaa kohdata oksentamiseen liittyviä tilanteita, mutta jos pelkää nimenomaan omaa oksentamistaan, se voi olla vaikeaa. Realistisempaa olisikin ehkä opetella mieluummin pelon hallintaa ja rentoutumista ahdistavissa tilanteissa niin ettei pelko saa ylivaltaa. Helppoa sekään ei tietenkään ole...

Mutta nyt on sentään kevät, eikä kesäkään enää kaukana ole, eivät ne taudit enää kovin kauaa voi vainota. Melkein puoli vuotta elämää siis edessä...

Onpa huojentavaa lukea että muillakin on oksentamisen pelkoa!!on tosiaan tuntunut että oon yksin tämän asian kanssa.Ihmiset on vaan vähätell tätä minulle jo ongelmaksi syntynyttä asiaa!=(Minun tarina on se että olen oksentanu viimeksi 7vuotiaana sen jälkeen se pelko on sit syntyny ja se on alkanut nyt vaivaamaan minua tosissaan!olen pienen lapsen äiti ja kauhulla ootan sitä että millonka lapselle tulee oksennustauti!mitenkä pystyn olemaan panikoimatta siinä tilanteessa??!avopuolisonikaan ei ole koko seurustelun aikana ollut oksennustaudissa mutta krapulassa on muutaman kerran oksentanut ja siinä tilanteessa minä olen vain peittänyt korvat ja tärissyt.Muutaman kerran olen itsekin voinut pahoin ja silloinkin olen tärissyt ja hikoillu ja menny avonaisen ikkunan eteen itkemään......Minua pelottaa se että jos kuulen tai luen että jollakin on oksennustauti niin että kohta se on minullakin silloin pesen käsiä todella ahkeraan enkä voi koskettaa suutani tai edes sen läheltä käsillä..monessa paikassa olen välttänyt tuon oksennustaudin vaikka muut sen on saanukin..onneksi.minäkin tiedän että siihen ei kuole ja että se ei pitkään kestä mut mikä lie apua kaipaisin tähän ongelmaan ja ajattelinkin että puhun tästä pojan neuvolassa!!mutta jospa tästä selviää jotenkin nyt varsinkin kun tietää että en ole ainut enkä yksin!!=)=(
Teksti on hiukka sekava...

Helpottavaa tietää ettei ole täysin yksin tämän fobian kanssa vaikka tätä ei kyllä toivoisi kenellekään. Lähes kaikki kirjoitukset olivat kuin suoraan elämästäni.

Tällä hetkellä olen puolisen vuotta pelännyt joka päivä kun aina joku tuttu tai työkaverin lapsi on ollut vatsataudissa. Kun kuulen jonkun jonka kanssa olen ollut edes jotenkin tekemisissä saaneen taudin, panikoin viikon ennenkuin uskon ettei se enää tartu muhun.

Mieheni ei käsitä fobiaani, lähinnä nauraa sille. Hänelle kun on luonnollista että jos on paha olo niin mennään oksentamaan. Krapulassakin saattaa työntää sormet kurkkuun ja tyhjentää vatsan. Sillä aikaa minä makaan sängyssä ja tärisen täysin lamaantuneena pari tuntia. Pilaan yhteiset iltamme vahtaamalla ettei mies juo liikaa -> saa krapulaa -> oksenna. Alkoholin käytön olen itse lopettanut lähes kokonaan sillä en halua krapulaa.

Viimeksi kun vuosia sitten olin vatsataudissa, en syönyt enkä juonut mitään kahteen vuorokauteen ettei vatsassa olisi ollut mitään mikä voisi tulla ulos.


Päivääkään ei mene etten asiaa ajattelisi ja ettei se rajoittaisi elämää.

Heippa kaikille! Eksyin ihan vahingossa tänne ja heloptuksekseni huomasin, että maailmasta löytyy muitakin tästä ongelmasta kärsiviä. Itselleni selvisi vasta jokin aika sitten, että tämä on oikeasti fobia, jolle on nimikin... aikaisemmin olen pitänyt itseäni lähes hulluna, koska eihän tällaisen asian pelkääminen kai oikeasti ole järkevää tai perusteltua.

Olen kärsinyt tästä fobiasta varmasti aina. En ainakaan pysty muistamaan sellaista aikaa, jolloin tätä ei olisi ollut. Fobia ei tosin ole mielessä päivittäin, mutta vaikuttaa suuresti haluuni lähteä esim. ulkomaille. On nimittäin aivan sietämätön ajatus istua pitkiä aikoja lentokoneessa tietäen, että joku matkustaja (tai itse) saattaa oksentaa. Toisaalta, ahdistus seuraa mukana myös baarireissuilla. Avomieheni kun on innokas juhlija joudun vahtimaan jatkuvasti hänen juomistaan, ettei hän juo (tapansa mukaan) liikaa, jonka seurauksena hän sitten, viimeistään kotona, oksentaa. En myöskään missään tapauksessa voi matkustaa yöjunilla tai -busseilla, koska ne ovat täynnä potentiaalisia pahoinvoivia matkustajia.

Jähmetyn aina kauhusta jos kuulen, että vatsatautia on liikkeellä. Jos avomieheni on vatsataudin kourissa yritän pysyä poissa kotoa mahdollisimman paljon enkä uskalla syödä mitään etten vaan itse oksentaisi. Viimeksi vastaavassa tilanteessa tärisin illalla parvekkeella korviani kiinni pidellen ja ajattelin ahdistuksen kourissa jopa meneväni nukkumaan alakerran kellarikomeroon (mikä näin jälkeenpäin kuulostaa täysin naurettavalta) koska tuntui siltä etten enää yksinkertaisesti kestä. Itselläni ei vielä ole lapsia, mutta en osaa edes kuvitella kuinka selviäisin oksentelevista naperoista.

Olisi helpottavaa tietää, mistä tämä fobia johtuu ja miten siitä voisi päästä eroon.

Tsemppiä kaikille tästä fobiasta kärsiville!

en oo oksentanu kohta siis 15 vuoteen...(nyt olen 21). Ja vaikka joisinkin paljon alkoholia, niin huonoa oloa, että pitäisi mennä okentamaan, ei oo tullu ikinä.. ehkä sit osaan juoda juuri sopivan riittävästi. syön päivittäin jogurttia. Erityisesti gefilusjogurttia jossa on just se ns.maitohappobakteeri..lisäksi tulee hyvä olo teestä ja mustikoista. oon muuten kuullut että inkivääri(?) auttaa pahoinvointiin, mut en tiä pitääks paikkaans..

hauskaa kesää kaikille!!

TERVE! (toivon että sanan varsinaisessa merkityksessä..) Teidän kaikkien kertomukset on kun mun omasta elämästä! Olen 28v ja olen pelännyt oksennustautia niin kauan kun muistan. Se haittaa mun elämää joka ikinen päivä. Mulla on 3 ja 5 vuotiaat lapset, joita en uskalla viedä hoitoon ettei vaan tartu mahatauti.Hyvä ku saavat leikkiä naapurin lasten kanssa... Tiedän että se on väärin, mutta ymmärrätte varmaan missä mennään.. Tänään oltiin huvipuistossa ja siellä joku nainen oksensi vessassa! Ei voi olla totta! Vain mulle voi käydä näin... HYI! Arvaatte varmaan kertomattakin että, koko loppu päivän en kuullut enkä ajatellut muutakun sitä ääntä!
Jos ollaan ulkona syömässä pelkään aina että saankohan tästä ruoasta ruokamyrkytyksen jne. Ulkomaille en voisi edes ajatella meneväni just ton em. asian takia.
Jos kuulen että jollain on oksennustauti mun energia menee siihen vatvomiseen, että koska se tarttuu meihin jne. Mieheni ei tiedä tästä pelosta mitään ,vaikkakin ymmärtäisi varmaan. Hän on niin ihana! Mutta en kehtaa kertoa kenellekkään, sillä eihän aikuinen ihminen voi ajatella näin..!Tai niin mä luulin, mutta sitten vahingossa eksyin tälle palstalle ja huomasin että muutama muukin kärsii näistä peloista.Eli en ole ihan yksin tämmönen "friikki". Kertomista olis vaikka kuinka, mutta täytyy mennä nukuttamaan lapset ja toivoa että tänä yönä ei iskisi mahatauti kenellekkään meistä!
Kirjoitelkaa hyvät ihmiset tänne ja kertokaa murheenne, on ihana huomata että meitä on monta ja ollaan toistemme tukena

Hei kaikille! toivottavasti mahtuu mukaan?

Siis uskomatonta että löysin tämän!!! Kuten Helinäkin sanoi, nämä kirjoitukset ovat todella tuttuja.. Olen 29v. nainen ja kärsin mielettömästä oksennustautipelosta, ollut tämä kammo jo ihan lapsesta asti. Muuten olen ihan normaali-ihminen, ainakin tietääkseni =).
Kun kuulen että jollain tutulla on oksennustatuti, ajatukset pyörii, milloin on nähty jne. Jos olen nähnyt tämän tautisen lähiaikoina lasken vuorokausia mikä max. itämisaika milläkin pöpöllä . Olen myös jo hyvin perehtynyt eri virusten tartuntatapoihin ja itämisaikoihin. Käsihygienia ennen ruokailua ja vessassakäynnin jälkeen jne. on meillä ainakin kunnossa tämän minun kammoni takia..
Tämä on todella ahdistavaa, jotkut tuttavani tietävät että pelkään, mutta eivät todellisuutta kuinka paljon. Nyt on asiasta vielä tuoretta kokemustakin(KAMALAA). Minulla oli oksennusripulitauti viime viikolla ja lapsellani edellisellä, nyt odotan kauhulla milloin toiselle lapselle tulee... Minulla tätä edellisestä taudista onkin jo onneksi aikaa. Tämä tauti kun alkoi lapsella, aloitin mielettömän tolulla wc:n ja muiden paikkojen pesemisen ja siivoamisen, myös desinfioivaa käsihuuhdetta tuli käytettyä. Silti tuo kirottu virus pääsi iskemään minullekkin. Kauheaa tässä oli myös se kun kuulin että kun on ollut oksennustauti, on n. kolmisen kuukautta erityisen herkkä saamaan uuden pöpön!
Ylempänä taisi pöpö mainita Gefilustuotteiden tehon, minäkin olen kuullut että niistä olisi hyötyä. Eli ei muuta kuin kaikki niitä popsimaan, niistä ei ainakaan haittaa ole!

Palaillaan taas!

Auttakaa ! Minun kissani oksntaa ja sitä on jatkunut jo monta päivää: ensin se oksentaa 2 päivää ja sitten on noin 2 päivää ettei se oksenna ja niin kuin se okentaisi joka toinen päivä ja oksentelu tapahtuu aina aterioiden jälkeen apua arvitsen apanne!

Moi kaikille kohtalotovereille!

On todella kivaa kuulla, ettei ole yksin tässä maailmassa pelkäämässä!

Minäkin olen elänyt tämän pelon kanssa jo todella monta vuotta. Jossakin vaiheessa pelko lähti jo osittain pois, kun kenelläkään ei koskaan ollut mahatautia. Minun vanhin poika on 8 vuotias ja hänellä ei ole ollut mahatautia kun kerran ja silloinkin hän oksenti "ihan vähän", mutta en voinut silti sitä siivota, vaan poikaystäväni hoiti sen, oikein hävettää!

Mutta nyt pelko on kasvanut niin isoksi, että se vaikuttaa jo elämääni. Joskus haluaisin vaan kuolla pois, ettei tarvitsisi elää peläten koko ajan. Nyt minulla on vielä 2 tyttöä, 1 vuotias ja 3 vuotias, ja varsinkin vanhemmalla tytöllä on ollut Tosi monta oksennustautia, mutta pakkohan omat lapset on hoitaa, vaikka kyllä on tiukkaa tehnyt! Silloin kun nuorimmainen syntyi, eli n. vuosi sitten, sain hirveän mahataudin, mikä kesti viikon, oksentelu onnekseen vain 3 tuntia, mutta se paha olo! ja kauhea kuume vielä päälle. Siitä puhkesi niin hirveä masennus, lääkäri sanoi sen olevan synnytyksen jälkeistä masennusta. Pahaa oloa kestikin n. 10 kuukautta, ja elämä oli tosi raskasta! Itkin vaan ja pelkäsin koko ajan että oksennan.

HALUAISIN TODELLA PALJON, ETTÄ JOSTAKIN LÖYTYISI APU TÄHÄN PELKOON!!!!!

Olen puhunut asiasta poikaystävälleni,ja muille kavereille, mutta tuntuu että ne ajattelee, että voi hitto mikä pelko, ei kai tälläistä pelkoa voi kukaan sellanen ymmärtää kellä sitä ei ole. Poikaystäväni kyllä tietää miten "sekoan", kun jossakin on edes liikkeellä mahatautia... Ajatuskin siitä taudista laittaa mahan sekaisin.

No nyt sitten perjantaina lapset oli hoidossa ja siellä oli niiden serkku, jolle tuli parjantai-lauantai yönä oksennustauti, ette arvaa miten oon panikoinut täällä, että kohta se on meillä. Tulin just nettiin ottamaan selvää, että mikä siinä on itämisaika, näköjään 12-48 tuntia, joten meillä on nyt mennyt yli 48 tuntia, mutta silti pelko ei lähtenyt.

Illat on pahimpia, kun pitää nukkumaan mennä, sit kaikki pelot tulee pintaan, vaikkakin tämä asia rajoittaa minun elämää todella paljon. Ei ole kun joitakin minuutteja,etten ajattelisi asiaa... ihan typerää tälläinen!!!!!

Auttakaa hyvät ihmiset. Nytkin vaan itken, kun luen teidän tarinoitanne(ihan kuin oma elämä).

Mulle saa laittaa sähköpostia jos haluaa jakaa pelot mun kanssa. Ois tosi kiva jutella sellasen kans kuka ymmärtää ja kuka kärsii tästä pelosta jo niin paljon, että se vaikuttaa jo elämiseen.

Heippa Mallu!
On tää kyllä aika hassua kun aikuinen ihminen on niin hysteerinen.. Ja se täs jämerää onkin että sen tiedostaa kuinka typerä asia koko tämä pelko on mutta kun sille ei voi mitään. Oon yrittänyt ajatella niinkin että kannattaako sitä vuoden jokaisena päivänä pelätä että koska se oksennustauti iskee, kun se kestää sen muutaman päivän ja se on siinä ja nauttis niistä lopuista 350 päivästä. Fiksusti ajateltu, mutta...Se tässä on kyllä lohduttavaa että meitä on muitakin. Ajattelin olevani ainoa joka tämän pelon kanssa elää päivin ja öin. Öin varsinkin: pelästyn jos lapsista jompi kumpi herää yöllä tms. Ajattelen heti , että: No ni, nyt he on tullut kipeäksi! (mieleeni ei edes tule että heillä vois olla vessa hätä ). Mulla on ikäviä maha kipuja aina silloin tällöin. Lääkäri meinas että mulla on stressi maha, ok, jännitänhän minä joka ainut sekuntti... Eli pelko rupeaa olemaan jo fyysistäkin.
Syön päivittäin Gefilus tapletteja ja annan niitä lapsillekkin. Poika 3v on ollut 1 mahataudis ja tyttö 5v ei kertaakaan. En tiedä onko tapleteista ollut hyötyä, mutta kipeenä ei olla kyllä pahemmin oltu. Jatketaan taas toiste, ruoka palaa uuniin...

Heips!

Uusi tyyppi kehissä jälleen! Aivan mieletöntä että meitä on näin monta! Tai siis kauheeta, mutta lohduttavaa. Löysin tämän sivun työkaverini kautta, jolle kerroin pelostani. Minun oksennusfobiasta tietää aika monikin, koska olen kertonut siitä avoimesti. Ajattelin, että näin on helpompaa, kun muuten kaikki ihmettelisivät, että miksi käyttäydyn niin hysteerisesti välillä. Poikaystäväni ja ystäväni ovat tukeneet minua hienosti, vaikka salaa varmasti nauravatkin pelolleni. He aina varoittavat etukäteen tai käskevät olla katsomatta jos jossain joku oksentaa tms.

Olen nyt viimeiset kaksi tuntia lukenut teidän juttujanne ja tuntuu, kuin lukisin omaa elämääni ja tekstiäni. Kärsin tästä pelosta aika paljon ja se vaikuttaa jokapäiväiseen elämääni. Mietin päivittäin oksentamista; pelkään sitä, pesen käsiäni jatkuvasti, tarkkailen ihmisiä ja heidän oloaan, välttelen humalaisia ja käyttäydyn lähes hysteerisesti jos tiedän, että jollain tutulla on oksennustauti. Lasken tunteja ja minuutteja, ja pelkään, että jos minulle tulee se. En syö enkä juurikaan nuku sinä aikana, kun jollain on se.

Pelkään välillä tosi paljon, että poikaystävälleni tulee oksennustauti, mutta onneksi hän voi pahoin tosi harvoin eikä oksenna humalassa. Exäni oksensi kerran sänkyyn minun viereeni kun oli humalassa ja se oli aivan hirveän kauheeta!!! En suostunut nukkumaan hänen vieressään enää koskaan kun hän oli juonut. Nuorempana, kun olin isosena rippileirillä, niin siellä tuli joku virus kaikille ja oikeesti kaikki oksenteli koko yön!! Meinasin seota sinne ja en todellakaan käyttäytynyt niin kuin isosen olisi kuulunut. Joku ihme onni siinäkin oli mukana, sillä minä ja yksi toinen tyttö oltiin koko 35 hengen porukasta ainoita, jotka ei oksennettu!

Jännää on muuten se, että moni tänne kirjoittanut oksentaa todella harvoin, mutta sellaisilla se pelko sitten ilmeisesti vain tuleekin. Olen kärsinyt tästä pelosta siitä lähtien, kun 5-vuotiaana sairastuin tosi pahaan mahatautiin. Viimeksi olen oksentanut 13-vuotiaana. Saatan kyllä nykyään joskus juoda paljonkin, mutta en ole onneksi oksentanut. Matkustelen aika paljon, koska rakastan matkustelua, mutta aina pelkään ihan hirveesti, että saan ruokamyrkytyksen tai että vain oksennan jossain muualla kuin kotona.

Välillä sitä ihan vain herää yöllä ja pelästyy, että miksi herää ja ajattelee että nyt mulla varmasti on se tauti! Ja aina kun nukun ihmisten kanssa jotka ovat juoneet, niin säpsähtelen vähän väliä, kun ajattelen, että nyt ne oksentaa.

En ole tarkkaan tiedostanut, mutta minusta tämä pelko saa todellakin esiin paniikkihäiriön omaisia piirteitä ja pahinta on se, että ei voi oksentaessa kontrolloida itseään eikä voi vaikuttaa välttämättä siihen, että saako taudin vai ei. Sen takia elääkin pelossa koko ajan. Minä myös kiellän loppuun asti, että en oikeesti oksenna ja sen takia olen pienenäkin oksentanut aina jonnekin muualle kuin vessanpönttöön. Tämä pelko vie kaiken kaikkiaan ihan hirveesti energiaani ja olen vakavasti harkinnut ainakin kokeilla hypnoosia. Ei siinä kai mitään menetäkään. Olen valmis maksamaan paljonkin, että saisin pelkoni pois tai ainakin lievemmäksi.

Mangustille tiedoksi, jos vielä palstaa luet, että gastroskopian eli mahatähystyksen saa kyllä nukutuksen kanssa! Olin itse siinä pari kuukautta sitten enkä olisi suostunut menemään muuten kuin nukutuksen kanssa joten vaadin sen ja maksoin itse anestesialääkärin (ei ollut kallis, koska nukutus on niin lyhyt). Se oli ihan loistavaa, nukuin vain vartin ja en tiennyt tähystyksestä mitään. "Selvinpäin" en olisi suostunut tähystykseen menemään.

Lapsia haluan ehdottomasti, mutta elän varmasti ihan hirveässä pelossa 9 kuukautta ja varsinkin sen jälkeen, koska lapset sairastelevat niin paljon. Olen nyt jo sanonut poikaystävälleni, että en sitten pysty olemaan edes kotona silloin, jos lapsemme sairastuu oksennustautiin. Tai jos poikaystäväni sairastuisi, niin menisin varmasti vaikka ullakkohäkkiin mielummin nukkumaan.

Aika hullua... Mutta täytyy vaan yrittää elää pelkonsa kanssa, koska muutakaan ei voi. Toivon vain, että en sekoa enempää tämän takia tai siinä vaiheessa, kun seuraavan kerran oksennan. Pelkään, että sekoan siinä vaiheessa, kun odotan ja odotan, että koska se oksennus tulee ja on kylmä hiki ja tärinä ja hirvee olo!

Tsemppiä tosiaan kaikille ja oli ihanaa löytää tämä sivu! Hauskat kesät!

Moi Johku!

Oletko käynyt emotofoobikkojen sivuilla, rekisteröidy ihmeessä sinne!

Kaikkea hyvää sulle!

Ainiin, ois tietenkin voinut antaa osoitteenkin sinne =) sorry...

eli [groups.msn.com]

Terve vaan kaikille!

Yllättävää, miten paljon on ihmisiä, jotka elää tän ongelman kanssa.
Oon kärsiny tästä kammosta koko pienen ikäni, nyt oon 17-vuotias. Muistan 3 kärsimääni vatsatautia kuin eilisen päivän, vaikka viime kerrasta on 9 vuotta. Ensimmäinen tautini ei ollut mitenkään paha, silloin minua lähinnä nauratti ja oli kiva, kun ei tarvinnut mennä kerhoon. Miksi silti muistan sen niin hyvin??

Luulenpa, että tähän liittyy kontrollin menettämisen pelkoa. Pelkään, että sotken paikkoja oksentaessani, sillä joka kerran niin on käynyt, kun tauti on minulla alkanut. Viime kerralla ensimmäinen oksennus tuli sänkyyn, koska luulin, että vain kuvittelen huonon olon, kuten monta vuotta olin tehnyt. Pahimmat pelot minulla ovat iltaisin ja öisin, jos herään keskellä yötä. Minua ei varmasti pelottaisi niin paljon, jos vieressäni olisi aina vati ja tietäisin, että ei hätää. Melkein joka toinen ilta joudun nousemaan pediltä vessaan kuvitellun huonon olon tullessa varmistaakseni, että jos oksennus tulee, en sotke. Tykkään olla iltaisin syömättä, sillä nautin nälän tunteesta nukkumaan mennessä. Silloin tiedän että olen terve.

Kiitos teille, kun ymmärrätte. En haluaisi kenellekään tätä fobiaa, niin hallitsevaa se on. Mutta onnea ja siunausta kaikille!

Olipas hassua lukea tätä palstaa... Sairastan nimittäin vaikeaa migreeniä ja oksennan säännöllisesti useamman kerran kuussa (joskus erikoisolosuhteissa kuten Aasian matkallani joka päivä). Oikein odotan sitä, sillä siitä lääke alkaa vaikuttamaan ja oloni pikkuhiljaa parantumaan. Olen siis teidän täydellinen vastakohta , varsinkin kun monet teistä ei ole oksentanut vuosikausiin! Kyllä meitä on moneen junaan...

Tsemppiä teille kaikille, hienoa että olette löytäneet nimen pelollenne ja vielä muita ihmisiä joilla on sama ongelma. Uskon kyllä että tästäkin voi päästä eroon, itsekin olen päässyt päänsäryn pelosta irti jo kauan sitten!

Kiitos Rory, tuo oli lohdullista kuulla, oikeasti! Nauti elämästä ja pelottomuudesta, sillä kaikille sellaista elämää ei ole suotu.

syksy tulee taas kovaa vauhtia ja tässä sitä ootellaan kauhulla taas sitä talvea ja kevättä jolloin tuo kyseinen tauti on pahimmillaan!! mutta tsemppiä kaikille ja pitäkää ittenne terveinä!

Heippa vaan. Heti ens alkuun täytyy sanoa, että täällä taitaa suurin osa pelosta kärsivistä olla naispuolisia. Itse puolestani olen mies (ainakin tilastoissa ), joten kaippa sekin joitakin voi lohduttaa että kyllä tästä miehetkin yhtä lailla kärsivät. Voi tietysti myös olla että miehet ovat huonompia puhumaan ongelmistaan, mikä ainakin jossain mielessä on totta, sillä itsekään en tästä kasvotusten ole kenellekään kehdannut puhua... Tosin en näe sitä tarpeellisena pelon voittamisen kannalta, kuitenkin he vastaisisivat vain tyyliin "ei siihen oksentamiseen kuole".

Kerrottavaa olis kyllä niin paljon, että on vaikeata pukea kaikkea sanoiksi. Todetaan nyt kuitenkin lyhyesti, että yhdyn kaikkeen edelle kirjoitettuun, mutta haluisin lisätä sen että vaikka monien mielestä tälläset pelot tuntuu merkityksettömiltä ja jopa hassuilta niin kyllä näissä oikeesti on ihan vakavista asioita kyse. Omalla kohdallani täytyy ainakin todeta, että suurin haitta tästä pelosta on sosiaalisessa elämässä. Hyviä kavereita ei liikaa ole eikä hirveesti tuu muutenkaan ihmisten ilmoilla liikuttua ja olen täysin varma, että se johtuu vain ja ainoastaan tästä pelosta. Vaikka haluaiskin käydä baareissa ja erilaisissa tilaisuuksissa ja tavata uusia ihmisiä ym. nuoren ihmisen elämään kuuluvaa niin kummasti se estää kun aina pelkää että mitä jos saa krapulan ja oksentaa tai joku muu oksentaa jossain... Koskaan en ole esim. seurustellut, eikä se johdu siitä että olisin muuten sosiaalisesti arka taikka siitä ettenkö haluaisi sitäkin kokea vaan vaikea sitä on ihmisiä tavata, jos kaiket ajat nyyhöttää kotona. Sen kyllä kestän jos aika ajoin pitää panikoida oksennustaudin saamista ym. mutta en tiedä kuinka kauan jaksan jos elämä on jatkossakin yhtä yksinäistä.

Henk. koht uskon, että tämänkin pelon voi voittaa vain kohtaamalla se. Viimeisimmästä oksennuskerrasta on jo yli 10 vuotta, joten pelko johtuu todennäköisesti siitä kun ei ole tottunut oksentamiseen. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole rohkeus riittänyt aiheuttamaan tahallaan oksentamista (pilleri tai vastaava). Jos ja kun syystä tai toisesta vielä joudun oksentamaan niin toivon että se ainakin veisi pelkoni samalla pois...

Hohhoijaa... paljon tuli kirjoitettua, mutta tuntuu että paljon kaikkea jäi vielä sanomatta. Niin paljon tämä emetofobia on minua kuitenkin koskettanut, että voisin aivan hyvin kirjoittaa aiheesta kirjan. Tsemppiä ja jaksamista kuitenkin kohtalotovereille, ehkä me täältä vielä nousemme. Armeijaa odotellessa ja murehtiessa...

AAAH IHANAA HELPOTTUNU TUNNE KUN TIETÄÄ ET meitä on näin monta!!! Oon 15 vee ja pelkään kauheesti oksentamista. kärsin vuos sitten kauheesta oksennus taudista jolloin makasin saunassa ja tuntui että oksennan suolet pihalle. pelkään oksennustautia kauheesti. mietin yks päivä että oiskohan lääkärillä mahdollisesti tehdä joku rokotus joka auttais niin että vatsatautia ei tarttuisi. ainakaan niin helpossti. teidän että tää on hömö ajatus mutta pelkään niin paljon. mulla on 2 pikkusiskoo kotona. ne käy tarhassa ja siellähän on niitä vatsapöpöjä vaikka muille jakaa. käsken aina tarhan jälkeen niille että ne menis pesee kätensä aina kun tulee. en haluu ittelleni mitään vatsatautia.

Mulla todettii noin vuos sitten paniikkihäiriö ja oon syöny tässä jotain rauhoittavia huhtikuusta lähtien. ne auttaa heikotukseen ja pahoinvointiin. jotenkin musta tuntuu että paniikki tulee aina sanasta "oksennus" ja silloin tuntuu että itsekkin oksennan.
En pysty olemaan esimerkikis bussissa tai lentokoneessakaan yhtään stressaamatta, kun koko ajan pelko siitä että minä oksennan tai sitten mun vieressä olija oksentaa tai joku muu bussissa. en pysty olemaan yhtää rentona kun aina tää oksentamisen pelko. tuntuu etten selvii tästä koskaa. tää häritsee mua tosi paljon. koulussakin on aina pelko että oksennan esim. kokeen aikana.

Jos tunnen vähänki pahaa oloa tai vatsakipuja alan miettimään sitä viimevuotista oksennustautia mikä oli ihan KAMALA ja silloin mulla tulee paniikki. mutta todella helpottavaa on se että meitä on monta. luulin että oon ainoo kuka pelkää oksentamista.
monet kaverini on sanonu että ajatus pelkää oksentamista on ihan tyhmää. ihminenhä oksentaa silloin kun oksentaa eikä se maailmaa kaada. mutta mä kyllä pelkään sitä ihan hirveästi.

ohho, en olisi heti uskonut että näin moni muukin pelkää oksentamista. itselläni se vaiva on ollut varmaan koko elämän ajan. tällä hetkellä se o pahentunut ja olen jutellutkin siitä läheisteni kanssa, mutta se ei helpota silti oloa paljoa. nykyään pelkään mennä yleisille paikoille jos alkaa oksettamaan. Olen muutenkin melko ujo niin se tekee tämän asian vielä vähän vaikeammaksi. Terapiassa en ole käynyt, mutta on käynyt mielessä että sinne pitäisi suunnata.Pelkkä ajattelu oksentamisesta tekee pahan olon!Olen saanut pahoinvointi lääkkeitäkin mutta niitähän ei saa syödä kuitenkaan säännöllisesti. Tuntuu tyhmältä kun tietää että oksentaminenhan vain helpottaisi periaatteessa oloa mutta silti se jännittää ja pelottaa.Pelkään itse tukehtuvani oksentamisessa. Tämän takia pelkään mennä myös esim. hammaslääkääriin koska he "tukkivat" välineillään suun ja pelkään että tukehdun ja oksennan. En niinkään pelkää sitä kipua mikä hammaslääkärissä voisi olla. Onneksi en näköjään silti ole yksin ongelmani kanssa.

Tsemppiä meille pelkääville!

Itse olen pelännyt oksentamista aika pienestä mutta kunnon pelon laukaisi viime tammikuussa pakkitauti jonka sairastin.. Edellisesta pakkisetistä ennen tuota oli aikaa n. 12-15 vuotta mutta muutaman kerran olen oksentanut senkin jälkeen. Mutta itse juuri vähän aikaa sitten kuulin, että velipojallani (joka ei asu kotona) on mahatauti, ja sekosin ihan täysin.. vedin ihan hysteeriseksi ja tein itseni kipeäksi.. Olo oli todella huono, mutten oksentanut. Myös "pelkään" siskoni poikaa että koska hänellä taas on mahatauti, kun häneltä sen sain tammikuussa. itselläni on ilmeisesti hyvä immuuni pakkisetille kun tosiaan en ole ikinä sitä ainakaan sillai sairastanut että olis itekseen alkanut vaan juuri niinkuin viimeksikin sain tartunnan siskon pojalta. Olis todellakin erittäin mukava tietää, mikä tähän paskaan auttaisi sillä tämä todellakin rajoittaa elämää.. Ja itsellä vielä semmoinen juttu tullut tuon viime taudin jälkeen että en uskalla mennä nukkuun kun pelkään että herään siihen et tarvii juosta vessaan. Uskallan mennä yleensä aamu 5 jälkeen vasta nukkuun.. Joskus tosin nukahdan aikasemmin mutten ihan tarkotuksella mene ennen viittä sänkyyn nukkumaan. Olisi erittäin kiva jos joskus voisi mennä rauhassa aikasemminkin nukkumaan.. Nytkin väsyttää aivan sikana ja mieli tekisi nukkumaan mutta minkäs teet..