Kirjoitanpa minäkin. Sama vaiva vaivaa minuakin. Se vaikeuttaa jo parisuhdetta. Pelkään, että tyttöstävä saa tartunnan ja oksentaa. Mukava huomata, ettei tosiaan ole yksin tämän kanssa. Jaksamisia kaikille tasapuolisesti.

Musta oli ihanaa löytää tää palsta ja nähdä etten ole ainoa ihminen joka pelkää mahatautia kuollakseen.. oon vasta 12 ja äiti ja isä pitää muo ihan sairaana..
Mun isosiskol on nyt mahatauti ja mä oon ihan varma et se tarttuu muhu... Mä pelkään sitä kun en koskaan tiedä millon mul on oikeest pahaolo ja millon vaan kuvittelen.. Ja sit sitä et ku en osaa mennä vieläkään vessaan ja inhoan yöllä oksentamista ylikaiken. Olen rukoillut jumalalta etten saisi tartuntaa mutta olen melkein varma että se tulee minuun vielä..

Itse olen viimeksi oksentanut joskus 8-10 vuotiaana turkissa.. Äiti ja isä sanovat että
olen varmaan saanut kammoni joskus 5 vuotiaana siitä kun minulla oli ihan hirveä oksennustauti oksensin kuulemma ainakin 100 kertaa. Monesti toivon mielummin kuolemaa kun mahatautia ja minua yritetään lohduttaa sillä että ei se tauti kauan kestä mutta minullasiihen menisi kuitenkin ikuisuus..

Minulle tulee jo huono-olo siitä kun kuulen sanan oksennus tai näen jonkun oksentavan.
kiitos kaikille näistä kertomuksistanne tulee heti parempi olo kun kuulee jonkun muunkin sairastavan tätä kamalaa fobiaa.. terveellistä elämää kaikille !!! <3

Moi kaikille..kohtalotovereille! Minulla on sellainen fobia että aina kun pitäisi mennä nukkumaan ja yleensä en syö iltapalaa (kun ei ole nälkä) ja kun pitäis herää klo: 7:mältä kouluun nii on joko yön aikana herännyt (aika harvoin,mutta näinkin on käynnyt) että tarttis päästä wc:hen oksentamaan ... kun se tulee kun on tullakseen vaikka en halua tai ajattele että "kohta se tule,kohta se tulee!"...ni on sairaan paha olo eikä auta muu kuin mennä.. .Nii sitä mä vaa et ja ku pitää mennä viel kouluun (tässä kohti sanon et mull on ollut tätä jo jonku aikaa mut ei kumminkaa sillei..hirveen usein mut silti oon huolissani ja haluan että multa loppuisi tämä ylenpalttinen oksentelu ja viel aamulla!/yöllä harvoin ,sitä kun ei saa alas aamuisin mitään ruokaa jne..) ja olen jutellut terveydenhoitajalle (joka on koulussa mutta hän luulee että on kyse oksennus taudista yms.. mutta ei se ole kun minulla oli ala-asteelakin tätä samaa aamu syömättömyyttä siis ku ei saa alas just mtn ku on sairaan paha olo tai se ei mikää pysy sisällä..) ja läheisien kanssa jutellut , mutta haluaisin joitain neuvoja siihen että
mitä tehdä kun en jaksaisi aina se harva joskus herää keskel yötä huonoon oloon ja oksentamaan,sitten kun pitäisi mennä kouluunkin (melkein joka aamu tämä sama juttu..)
täs menee voimat! joten voisiko joku joka olisi niin ystävällinen ja neuvoisi et mitä vois tehdä.!?!?.. ;( ja viel 1 kysymys minulla on migreeni voiko se vaikuttaa?.. tai jopa aiheuttaa tuon melkei joka aamuisen ruokahaluttomuuden ja pahan olon,mutta ei ole sillein migreenin oireita ..(tiedän kokemuksesta että miten se vaikuttaa se migreeni eikä aamulla ole pyörryttänyt & silleen.. mutta en tiedä..

Neuvoa PLEASE! :/ T:Ichigo ^^

Onneksi löysin tämän palstan, aluksi kun en tiennyt että on olemassa tällainen oma fobia luulin itseäni hulluksi! Mutta onneks on kohtalotovereita (vaikka en tätä kenellekkään toivo!) Olen vasta 13 ja tää fobia vaikeuttaa elämääni aika lailla... olen todella tarkaa että pesen kädet ennen ruokailua, välttelen sairaita ihmisiä, ja niin paljon kaikenlaista, mitä pidän itselleni itsestäänselvyytenä mutta mitä muut pitäisivät outona... esim. yhteen aikaan en koskanut lainkaan oven/kaappien kahvoisin, vaan avasin ne kyynäepäälläni... se oli tavallista minulle mutta muut pitävät minua outona...

No voimia kaikille tänä flunssa aikana!

P.S jos joku minun ikäluokkaani haluisi keskustella sähköpostin/mesen kautta, niin osoitetta vaan tähän

Heippa, ompa sinulla kiusallinen ongelma. En ihmettele jos haluat apua ja on hyvä että olet lähtenyt sitä hakemaan. Näin maallikkona tulee mieleen että kyse on jonkinlaisesta psyykkisestä reaktiosta. Alat miettimään oksentamista ja sitten se tulee, kun siihen keskittyy. Hyvä että olet puhunut läheisillesi myös. Suosittelen että juttelisit koulupsykologille tai vastaavalle ongelmasta. Tai jos vanhempasi maksaisi sinulle sellainen käynnin yksityisellä. Toivottavasti saat apua! HALAUS!

Kirjoitin tänne n vuosi sitten nimimerkillä High hopes (en enää muista millä kirjauduin sisään) että haluan lapsen, mutta pelkään raskautta oksennuspelon takia. Palstalla oli kirjoitus, jossa joku sanoi ettei raskauspahoinvoinnissa oksenna jos ei halua. Että se tunne on erilainen kuin mahataudissa. Uskoin sitä ja uskalsin alkaa tähän projektiin. Tulin raskaaksi maaliskuussa ja minulla oli viikosta 6-viikkoon 10 pahaolo. Pahimmillaan makasin vaan sohvalla enkä saanut juuri mitään syötyä. Hain sairaslomaa ja koitin syödä aina jotain pientä ja mikä vähänkin maistuisi. Selvisin oksentamatta.. vaikka välillä tosi pahaolo olikin. Sitä pystyy pidättämään, kun ei ole siihen voimakas refleksi.
Syyskuussa täytin 29 v ja meille syntyi 2.12.06 ihana, rakas poikavauva! Kyllä kannatti!

ps.. nyt sitten jännään milloin se sairastuu itse ekan kerran mahatautiin. Mies on jo luvannut onneksi olla "pykävastaava".. kun ymmärtää mun pelon. Täytyy vaan yrittää ettei lapsiparkaan tarttuisi tämä fobia..

pss. Kannattaa hakea apua tähän pelkoon! Mullakin oli kouluaikana kamala pelko, juuri niinkuin te nuoret kuvailette. Mutta juttelu psykologin kanssa ja esim hypnoterapia tai hahmoterapia voi auttaa! Kannattaa kokeilla. En vieläkään ole täysin irti pelosta, kuten huomaatte, mutta se ei enää hallitse elämää!

Aivan mahtavaa! En tiennyt että muitakin tällaisia on. Kaikki lähisukulaiset jo naureskelee mun pelolle, heti kun kuulen et jossain lähipiirissä on mahatautia niin maailmankirjat menee ihan sekaisin. Sitä vain yrittää väkisin miettiä jotain muita asioita. Mieheni ymmärtää pelon joka on alkanut jo lapsena ja muistan kyllä kerran jonka jälkeen se alkoi. Söin raakaa grillimakkaraa ja seuraavan yönä sitten oksennettiin. Sen jälkeen meni varmaan 7 vuotta ennen kuin uskalsin syödä mitään makkaraa. Meillä on 4-vuotias tyttö ja aina talvisin sitä pelkää että hän saa mahataudin tarhasta. Nyt on useampi vuosi syötetty maitohappobakteereita ja viime talvena vältyttiin taudeilta. Itse syön nyt myös gefilus-kapseleita, eihän niistä haittaakaan ole,ainakin lyhentävät tautia jos se tulee. Itse pidettään viimeiseen asti jos on paha olo ja sitten mennään tärisevänä ja itkevänä pöntölle kun ei enää pysty pidättämään. Nyt vain kauhulla odotan aamupahoinvointeja, kuudes viikko menossa. Esikoisen kohdalla ei luojan kiitos tarvinnut oksentaa,etovalla ololla selvittiin. Onhan se kurjaa kun on jonnekin kylään menossa niin aina pitää varmistaa että oletteko olleet kunnossa. IHme kyllä, kesäisin pelko ei ole niin kova. Alkoholiakin olen aina ottanut vain sen verran ettei varmasti tule paha olo. Jossain välissä pelko jo helpotti mutta nyt se jyllää taas, tosin ei ihan niin voimakkaana. Meillä käytetään käsidesiä, aina kotiin tullessa jokainen "pesee" kätensä sillä. Kai tämä on sellainen "tauti" josta ei ikinä pääse eroon. JOs jotain positiivista pitää asiasta löytää niin ainakaan me kammoiset emme varmasti sairastu anoreksiaan tai bulimiaan! Jaksamisia ja voimia kaikille. Ps. pahoina hetkinä ajattelen mitä ystäväni kerran sanoi : eihän se ole sen kummempi kuin menisi pöntölle ja pieraisisi. :-D

heippa kaikki kohtalotoverit!!!
olen todella iloinen että moni muukin tietää miltä minusta tuntuu kun kammoan oksennustautia.se saa aikaan paniikkihäiriön jos joku perheenjäsen oksentaa. minäkin olen kärsinyt tästä pelosta jostain kuusi-vuotiaasta asti. en tiedä varmaa syytä miksi pelkään sitä, mutta sairastin lapsena todella kovan mahataudin ja luulen että se on aiheuttanut tämän. minun on myös erittäin vaikea saada lääkkeitä nieltyä.onko muilla samoja oireita?pelkään että tukehdun ja oksennan. paljonko tuollaiset terapiat maksaa? en uskalla kertoa lääkärille ahdistuksestani koska ne varmasti nauravat minulle.moni läheinen ihminen vähättelee pelkoani. tämä on todella ahdistavaa..ja jos joku tuttu on ollut kipeä ja olen ollut hänen seurassaan viikon sisällä, tulen ihan hulluksi pelosta että olenko saanut taudin jne. auttakaa...onneksi en ole näköjään yksin

heipsan! on upeaa huomata,etten yksin kärsi tästä asiasta.
Itselläni on sellainen,etten uskalla enää paljoa missään syödä mitään,koska pelkään oksentavani heti sen kaiken.
En itseasiassa tiedä,mistä moinen on tullut..ja haluaisin todella eroon tästä..
ei läheskään aina ole tälläistä pelkoa,mutta tietyissä tilanteissa kyllä..

Tyttäreni kärsii oksentamisen pelosta. Olin aivan hämmästynyt kun osuin sattumalta tähän foorumiin.Hän ei tosiaankaan ole yksin tämän asian kanssa!
On ollut todella ahdistavaa seurata 14-v. tyttöni taistelua tämän asian kanssa. Olen kuumeisesti etsinyt eri hoitovaihtoehtoja, mutta en ole varma mikä olisi paras tapa lähestyä tällaista ongelmaa. Olisi hienoa kuulla kokemuksisa ja mielipiteitä. ((Halaukset kaikille!))

Olen kärsinyt tästä kyseisestä pelosta pienestä asti eikä minulla ole aavistustakaan mikä sen on aiheuttanut. Viime ajat on ollut taas tuskaa kun norovirusta on liikkeellä. Viime vuosina pelko on hieman hellittänyt kun on joutunut hieman enemmäån olemaan tekemisissä oksentamisen kanssa. Itse en tosin ole oksentanut kuin kerran humalassa pari vuotta sitten. Sitä aikasemmat kerrat ovatkin sitten hamassa lapsuudessa joita en edes tarkkaan muista. VAikka silloin pari vuotta sitten huomasin ettei se kovin kummosta ollutkaan ( tosin humalatila saattoi aiheuttaa sen niin silti pelko vaivaa yhä. VAikka tiedän että se on täysin luonnollista ja normaalia, eikä se tapa niin silti sitä vain pelkää. IHan uskomatonta että vaikka asian tiedostaa täysin ei se auta yhtään. ITse en tästä asiasta ole kenellekkään puhunut. Ikinä. Nyt päätin avautua sillä olen päättänyt tehdä viimein asialle jotain. EN jaksa enää jokapäiväistä pelkäämistä.

P.s. Sähköpostiosoitteeni on vispari2@aol.com Odotan postia kaikenikäisiltä!!!

Hei,helpottavaa kuulla että moni muukin kärsii oksennuskammosta. useimmilla kammo taitaa tosin liittyä pöpöihin ja vatsataudin saamiseen. itselläni kammo koskee muiden oksentamista. menen aivan paniikkiin, jos esimerkiksi bussissa joku alkaa oksentaa. yleensä siinä vaiheessa painan stoppia ja juoksen tilanteesta pois niin pian kuin mahdollista. nyt edessä on ulkomaan matka ja pelkäänkin juuri bussimatkoja siellä. tuntemattomassa ympäristössä kun ei oikein voi jäädä pois millä tahansa pysäkillä. oksennuksen aiheuttamassa paniikissa sydämeni alkaa tykyttää ja tulee pakokauhun tunne. nyt toivoisinkin ohjeita, miten tällaisesta paniikista voi päästä eroon? jos ei eroon, onko joitain lääkkeitä, joilla oloa voisi helpottaa? huvittavan tilanteesta tekee se, että kukaan ei välttämättä matkalla edes tule oksentamaan. kuitenkin jo nyt ja viimeistään bussimatkan aikana ensimmäinen asia, joka tulee mieleen, on muiden ihmisten pahoinvointi. paniikki saa alkunsa usein jo siitä, kun joku mainitsee voivansa huonosti. olisi mukava nauttia elämästä täysin rinnoin ilman typeriä pelkoja. jaksamisia kaikille!

luojan kiitos on muitakin kun minä kelle kyseinen pelko on todellista tuskaa ja hysteeristä paniikinomaista luulin oikeasti olevani ainoa ja toisaalta toivoin olevani ainoa jolloin kukaan ei olsi tästä kärsiny.itsellä ollut lapsesta asti kyseinen pelko ja nyt se on kärjistynyt niin pahaksi että joulukuussa otin lapsen pois tarhasta koska pelkäsin että lapsi saa sen ja sitten en uskaltanut koskea lapseenn illalla ja olin lapsen kanssa yli kuukauden kotona ja sitten menin pitkäniemen sairaalaan yli kuukaudeksi ja lääkärit sano ettei ole ikinä kuullut mahatautikammosta eikä ne voinut sitä hoitaa nyt olen kotona ja joka päivä ja ilta koko ajan pelkään sitä jonka seurauksena puunaan kotia ja käsiä ja olen ahdistunut koko ajan ja iltapäivällä kun lapsi tulee kotiin en halua koskea häneen koska ajattelen että lapseni on saastanen ja kohta oksentaa.illalla lapseni itki kun pelkäsi jotain ja huutaa äitiä enkä voi ottaa syliin häntä kun pelkään niin paljon.onnksi lapsen isä hoitaa sillon kun en millään pysty.menen tässä kuussa hypnoosiin ja toivon että saan apua siitä koska on ollut aika epätoivoisia ajatuksia 21 vuoden pelkäämisen kanssa.sekanen teksti.jos joku ns kohtalotoveri voisi haluaisi ottaa yhteyttä paulajaak@gmail.com olisi kiva saada toiselta tukea

hui kiva tietää etten ole ainoa.

kaikki nuo kertomukset ovat kuin omasta elämästä,
olen lapsuudesta asti kätrsinyt tästä kammosta ja kammoani ei auta yhtään se että minulla on muutenkin paljon mahavaivoja(turvottaa,sattuu ja röyhtäsyttää joka päivä )
lääkärissä olen käynyt niin monta kertaa etten jaksa edes enään laskea.
olen tällä hetkellä koulussa mistä ei meinaa mitään tulla koska asun vantaalla ja kouluni on espoossa eli joudun kulkemaan 2 bussilla kouluun.
mikä taas on huono asia koska bussissa aina panikoin jos tulee huono olo.
ja tämä paniikki vielä lisää sitä huonon olon tunnetta.
en oksenna juuri koskaan mutta pelkään sitä kuollakseni.
en kestä nähdä tai kuulla muiden oksentavan..yäk.

toivon että tähän vaivaan olisi jokin apu,olen kuitenkin vasta 22 vuotias ja elämä olisi edessä mutta siitä meinaa mitään tulla kun aina panikoi:/
tälläkin hetkellä odotan että terveyskeskus aukeaa ja voin soittaa ja varata aikaa ja päästä taas valittamaan näistä vaivoistani..

tsemppiä kaikille,helppoa ei tää todellakaan ole ja vaikeuttaa elämää todella paljon..

jos joku haluaa vaihtaa ajatuksia tai muuten vaan jutella asiasta sähköpostiosoitteeni on merianna.holopainen@omnia.fi

haleja ja voimia kaikille!

Moi kaikille!
Tää on uskomatonta! Siis en olisi ikinä uskonut, että maailmassa on muitakin jotka oikeasti pelkäävät kuollakseen oksennusta/oksentamista! Olen vasta 12 vuotias, ja tämä ''sairaus'' on vaivannut mua jo ainakin 6 vuotta! Se pelko alkoi joskus ensimmäisellä luokalla, kun koulussakin vain hoettiin kokoajan että Nyt on mahatautia liikkeellä, muistakaa pestä kädet ymsyms...Ja sitten kun se lopulta tuli isoveljelleni, lukittauduin huoneeseeni ja itkin. Ennemmin tälläista ei ollut käynyt, olihan sitä oksennustautia ollut monestikin. Ja sama on jatkunut tähänkin päivään asti. Nyt taas on tämmönen samperin typerä KEVÄT. ja joku ihmeen noro virus taas matelee Suomen yli. Tänään vasta tajusin, että mulla on oikeasti fobio...Kenellekkään en ole kehdannut tästä mitään puhua...arvatkaa vaan onko aina kauheaa, kun minua 6 vuotta nuorempi siskoni sairastuu aina johkin typerään mahatautiin! Koska siellä hoidossahan ne kaikki leviää... en ymmärrä niitä vanhempia, jotka tuovat lapsensa suurinpiirtein kipeinä vielä hoitoon!!!!! Äiti ja isä nyt ei tietenkään ymmärrä tästä mitään, ne aina vaan huutaa että ''Ei sun tarvii sinne huoneeseen lukittua! Se on tarttunu suhun jo, jos on!'' ja aina kaikkea muutakin Tälläkin hetkellä, mä oikeasti KÄRSIN täsTÄ. Koulussakaan ei voi olla normaalisti, kun jos tiedän, että jollakin on ollut se tauti, yritän aina olla melkein hengittämättä! MÄ ODOTAN KESÄÄ, SITÄ TUNNETTA,ETTÄ EI TARVITSISI KOKOAJAN HUOLEHTIA TULEVASTA, VAAN VOISI PITÄÄ HAUSKAA KAVEREIDEN KANSSA. Mitä mäkin nyt oon lukenu näitä, vanhempienkin ihmisten kirjoituksia, niin heilläkin on voinut olla se jo ihan lapsesta asti! Eli kestääkö tää mullakin koko elämän...Mä en kestä...Kuolisinkin mieluummin. Mä haluasin elää lapsuuteni turvallisin mielin, ja pitää hauskaa... :'''( Auttakaa mua. En mä nyt mihkään terapiaan pääse tai semmoisiin ennenku oon täysikäänen! Kun ei siis vanhemmat ymmärrä..ne vaan huutaa... EI SE SUA TAPA. EI SITÄ TARVII PELÄTÄ. NO KYLLÄ PITÄÄ OLLA LAPSELLINEN KUN TOMMOSTA PELKÄÄ. Joka ikinen kevät.

Huomio!

Olen tehnyt emetofobia-aiheiset sivut jonne kerään foobikkojen kertomuksia jotta tämä kirottu fobia tulisi vähitellen tunnetummaksi. Jos haluatte auttaa tiedon levittämisessä, kirjoittakaa vapaamuotoinen tarina joko sähköpostiini: admin@emetofobia.org tai käyttämällä sivujen palautelomaketta joka löytyy osoitteesta [emetofobia.org] Nimiä tai muita tietoja ei julkaista, voitte kirjoittaa nimimerkillä tai nimettömänä.
Kiitos!

Et ole yksin ongelmasi kanssa. Minulla on ollut sama pelko nyt noin 10 vuotta. Olen nyt 18-vuotias. Pienempänä ajattelin että tämänikäisenä en enää pelkäisi oksentamista mutta pelkään yhä. Minullakin on paniikkikohtauksen tyylisiä oireita. Joskus jos joudun paniikkiin ja pelkään oksentavani niin alan raapia itseäni. Vain kipu saa ajatukseni muualle. Pelkään että raavin itseni verille tai satutan itseäni jollakin muulla tavalla. Haluaisin eroon pelostani. Pelko vain kasvaa koska oksensin viimeksi juuri 10 vuotta sitten, minkä jälkeen pelkoni alkoi. Olen puhunut poikakaverini kanssa tästä. Hän ymmärtää asian mutta ihmettelee silti miten tuollainen pelko voi olla mahdollista. Haluaisin apua ja heti.

Suosittelen regressioterapiaa/menneitten elämien terapiaa, sillä on aivan ilmeistä, että tällaiset selittämättömät "ei-järjelliset" fobiat juontavat juurensa aikaisempien elämiemme kokemuksista ja traumoista. Sitten tässä elämässä jokin tilanne, joka muistuttaa alkuperäistä, laukaisee vanhan trauman. Ja siinä sitä ollaan...

Heippa vaan. On "ilo" huomata etta meita on nain monta - itsekin luulin olevani aivan yksin ongelmani kanssa. Olen karsinyt vatsatautikammosta niin kauan kuin muistan. Alkoi varmaan siita kun pienena tauti tuli aina yolla, ja se oli hirmu pelottavaa. En koskaan kerennyt vessaan, ja oksentaessa tuntui etta tukehtuu, sita tuli suusta ja nenasta kovalla paineella eika kouristusten valissa ehtinyt kunnolla hengittaa. Samanlaista se on vielakin, ja oksentamisen jalkeen tuntuu etta taju lahtee. Tosin on hullua, etta yksin ollessani ei haittaa vaikka tauti tulisikin. Mutta nyt kun asun ulkomailla enka viela osaa kielta kunnolla (asun poikaystavani ja hanen vanhempiensa kanssa), pelko on hirvea. Mita jos tauti iskee ja sitten pitaa selitella etta mika on? Enta jos en kerkea vessaan ja sotken nama pahuksen kokolattiamatot? Enta jos nama suuttuvat kun olen kipea, kuten oma siskoni teki? Han heitti minut kadulle asunnostaan jossa asuin aikaisemmin kun olin jouluna oksennustaudissa enka pystynyt osallistumaan juhlintaan. Han oli taudissa myos, mutta pystyi olemaan ylhaalla toisin kuin mina, joka makasin kuumeisena sangyn pohjalla. Ei ollut reilua.
Nyt sitten tyopaikallani sain tietaa etta eras tytto, joka istuu kohtalaisen lahella, oli oksennustaudissa toissapaivana. Vaikka tiedan etta tartunnan mahdollisuus on mikroskooppisen pieni, olen silti kauhuissani. Vatsaan sattuu (voi tosin johtua myos refluksitaudista), tarisyttaa ja on huono olo. Jarjella ajatteleminen ei auta, koko ajan tulee uusia kauhuja mieleen. Mita jos se tytto ei ollut ainut? Muitakin on ollut toista poissa viime aikoina. Mita jos tautia on ollut liikkeella jo kauan, ja nyt se on minulla? Tama pelko saa minut ajattelemaan jopa itsemurhaa. En jaksa enaa kun jatkuvasti taytyy pelata, ihan jarjenvastaista touhua. Tiedan, etta oksennustautiin ei kuole, eika se tosiaankaan ole niin kamalaa kun siihen sitten sairastuu. Pahinta on sen odottaminen ja se ianikuinen paivien laskeminen. Ainakin tiedan, etta jos olen viela huomenna kunnossa, tauti ei todennakoisesti ole tarttunut...

Kiitos teille kaikille jotka olette kertoneet tarinanne ja olette taalla tukemassa ja kannustamassa. Viela meillekin koittaa pelosta vapaa elama, ja ehka voimme sitten nahda oksentamisen vain huonoa oloa helpottavana asiana - ei sellaisena asiana joka tuhoaa koko elaman ilman mitaan syyta.

Onneksi meitä on näin monta. Itsellä oksentamisen pelko on tullut joskus lapsena. Se oli se kun heräsin tasan klo 7 kun veljeni oksensi ÄÄNEKKÄÄSTI viereisessä huoneessa. Ja sitä kun vaan tuntui tulevan ja tulevan. Pelkäsin niin omassa sängyssäni. Sulkeuduin oikeastaan kokonaan omaan huoneeseeni etten saisi tartuntaa. Tai sitten lähdin ulos TODELLA pitkille lenkeille. Eli joko olin omassa huoneessa tai sitten ulkona. Minua ei nykyään pelota ollenkaan oksentaminen kännien takia, vaan pelkästään oksentaminen tartuntana saatuna... Jos on todella huono olo, lähden aina ulos, koska mielestäni ulkona oksentaminen ei jotenkin ole niin ällöä. Kun kuulen jonkun oksentavan, siis ei alkoholin tai krapulan takia, sydämeni alkaa hakkaamaan tuhatta ja sataa, joskus menen melkein paniikkiin ja olen aivan paikallaan liikkumatta. Eristäydyn yleensä mahdollisimman kauas oksennustautisesta. Ainut harmi juttu on, kun tyttöystävälläni on oksennustauti, enkä PYSTY jäämään hänen seurakseen. Onneksi hän tietää, että minulla on tällainen oksentamisen ja tartunnan saamisen pelko... Voi perkule sentään tällaista. Elämä olisi helpompaa jos keksittäisiin lääke joka estää oksentamisen. Nämä tällaiset jutut voivat joistain kuulostaa todella tyhmiltä, mutta minkäs minä sille mahdan... Jos jollain jotain hyviä vinkkejä niin antaa tulla vaan!

Hei kaikki!

Taas yksi "jäsen" mukaan tähän juttuun. Olen kärsinyt niin kauan tosta samasta pelosta, että mua pelottaa ihan sairaasti syödä esim. koulussa tai joissain juhlissa. Ennen ei ollu mitään ongelmaa, mutta sitten se vaan tuli. En edes uskalla röyhtäillä jos siltä tuntuis et tulis. En pysty edes rauhassa olla kenenkään synttäreillä, enkä oo oikeestaan koskaan ilman hattuu ulkona. Jos kellään ois jotain vinkkejä tän pelon voittamiseks, nii kertois mulle! Ja oon onnellinen etten oo ainoo...

Täälläkin eräs emetofoobikko, onneksi on muitakin vaikkei kiva pelko olekkaan. Itselläni ollut pelko lähes koko ikäni, lapsena muistan kerran lähteneeni paikallaan olevasta autosta pois kun tuli eräs biisi missä lauletaan oksentamisesta. Ihan sairasta! Pahinta pelko näyttää olevan juuri sellaisilla jotka oksentavat harvoin, itse olin taudin takia oksentanut joskus kakarana viimeeksi kunnes keväällä sairastuin ja sekin luultavasti johtui muutamasta antibioottikuurista kun en tajunnut maitohappoja syödä ja antibioottihan ajoi ne kaikki hyödyllisetkin bakteerit pois. Ihan hirveetä se oksentaminen oli, ei helpottanut pelkoani yhtään. Ja alkoholia en ole käyttänyt yli kymmeneen vuoteen ollenkaan, juuri sen takia kun krapula tulee ja paha olo. Tää on ihan hirveä kammo, ei sitä voi käsittää sellainen jolla sitä ei ole. Voimia kanssasisarille!!

Voi että meitä on paljon - meitä (mikä se sana olikaan?) emotofoobikkoja!
Minäkin luulin, että oksentamispelkoa ei moni "sairasta".

Itse olen pelännyt aina oksennustautia! Mutta kun ikää tulee lisää, pelko lisääntyy. Oksentaminen on kamalaa! Yksi kauheimmista taudeista, vaikkakin riippuu mihin sitten vertaa, mutta kuitenkin.

Itse kun kuulen sanonnan "onpa oksennustautia liikkeellä", alan normaalia enemmän pesemään käsiä, käsidesiä käytän ja hulvaan sitä kunnolla. Olen asiakaspalveussa töissä ja monta kertaa päivässä käsidesillä käyn läpi maksupäätteet ja kassan. Päässä pyörii kysymys: jokohan tarttui minuun? Milloinkahan alan oksentamaan? Laskenpa minäkin tunteja milloin tartunta-aika on ohi. Lisäksi minun mahaan alkaa koskemaan. Olen myötätuntosairastaja lisäksi. Mahaan sattuu, on paha olo, vaikken sairastuisikaan. Eli minä ns. sairastan henkisesti ensin taudin ja sitten jos on tarttunut, sairastan oikean taudin. Eli voisi sanoa että kaksi tautia sairastan putkeen. Lisäksi jos joku soittaa minulle että on oksennustaudissa ja en ole tätä ihmistä nähnyt edes 2 kuukauteen, pelkään silti että olen sairastunut! Järki sanoo että eihän se puhelimen kautta voi tarttua (ei kännykässä ole edes linjoja!) ja noin pitkä aika kun viimeksi on nähty mutta pelko iskee silti! Tälläinen on tyhmää! Mies naureskelee minun ajatuksille ja sanoo että se tarttuu jos on tarttuakseen ja onhan hän oikeassa, mutta minä en voi itselleni mitään.

Itse oksentaminen ei tee pahaa minulle jos toinen oksentaa vaan se pelko että onko se tauti minussa ja pelkään sitä milloin itse oksennan.

Meillä poika sairastui perjantaina oksennustautiin. Olin töissä kun poika soitti että oli oksentanut. Heti alkoi minun paha olo ja mahaan koski! Ajatus päässä pyöri, että minäkin olen sairastunut. Poika pääsi helpolla sillä hän oksensi vain kerran. Maanantain-tiistaiyönä alkoi toinen poika oksentelemaan! Ja hän ei päässytkään helpolla. Kuuden tunnin ajan poika oksensi varttitunnin välien! Ja minä olin tukena siinä ja hieroin selkää kun poika oksensi. Nyt kamalat ajatukset päässä milloin minä oksennan? Lasken tunteja, kuuntelen mahaa minkälainen se on, juon mahaa tasapainoittavaa juomaa, dsinfioin vähän väliä hanoja ja oven kahvoja, poika ei saa nykiä television kaukosäätimiä, ellei pese ja desinfioi käsiään ensin jne.. Itse syön joka päivä maitohappobakteereita ja pesen käsiä paljon... Eli tässä on muutama päivä jännitystä edessä, sairastuinko minä vai en

"Oksentamisen pelko" aiheeseen on tullut valtavasti viestejä. Osa on kokeillut pelkoon hypnoosia, joka jossain määrin auttanut. Sinänsä hypnoosi on apuväline ja varsinainen apu seuraa siitä, mitä hypnoosin/rentoutumisen aikana tehdään. Pelkoa vähennetään totuttamalla siihen asteittain. Kun pelkotila on niin vakavaa, että tarvitaan lääkeapua, tulee kääntyä terveyskeskuksen puoleen. Suggestoterapeutit soveltavat rentoutus/hupnoositilaa yhdistettynä mielikuvaharjoituksiin pelkotilojen asteittaiseen vähentämiseen. Terapeuttiluettelosta voi katsoa paikkakunnalla olevia ja keskustella asiasta. Osalla on kotisivut, joissa on tietoa pelkotilojen käsittelystä, jännittämisestä ja suggestioista. Sosiaalisessa pelossa pelko on tosi kokijalle vaikka tila ulkopuoliselle tuntuu irrationaaliselta.

Minäkin olen pelännyt oksentamista ja oksennustautia koko elämäni. OLen kohta 28vuotias ja yhä silloin tällöin pelkään.
Pojallani oli viime keskiviikkona vatsatauti ja siitä lähtien olen ajatellut joka ikinen päivä ja ilta: milloinkahan se tulee minuun? Asialle ei sillätavalla mahda itse mitään, jos oksentaa niin sitten oksentaa.
Mutta se että ei voi kontrolloida omaa kehoaan niin se kai minua eniten pelottaa, se arvaamattomuus.
Lapsena sairastin viikon kestävän vatsataudin, isäni kantoi minut lääkäriin jossa opetettiin juomaan pieniä määriä.
Siitä pelkoni ehkä on tullut.
Kai tämä on rinnastettavissa fobiaan mutta tätä ei voi vain välttää kuten korkeanpaikankammoa.
Monet eivät ymmärrä miltä tuntuu pelätä oksentamista.
Toivon että en nyt sairastu ja että pelkoni helpottaisi joskus kokonaan.
Hieman helpottaa tietää että on toisiakin jotka pelkäävät samaa.

Olen pelännyt oksentamista jo 9-vuotiaasta asti ja olen nyt 16-vuotias.. Aina kun minulla oli paha olo, niin aloin itkeä. Jos kuulin että jollain tutulla oli ollut oksennustauti, niin välttelin sitä toden teolla. Ja kun kaikki aina sanoo " ei siihen oksentamiseen kuole" no eihän siihen kuolekaan, mutta joku siinä vain on niin pelottavaa! Toivottavasti tähän pelkoon löytyy vielä joskus apua! Hyvää alkavaa kevättä kaikille!

No saitko taudin? Iteki oon ihan hermona tässä kun maanantaina työparini alkoi oksentamaan yhtäkkiä ja olin ihan vieressä melkeen! nyt keskiviikko, eikä vielä ainakaa tullu mitään...huomenna se tulee jo töihin..mahtaakokoha enää tarttua.. no eniweis mulla noi gefilus tuotteet joita oon nauttinut melko säännöllisesti aika mont vuotta, joka päivä...ja jolleivat ne auta ni antavat ne ainakin mielenrauhan!